Ruutu On

Ajatuksia Norjan tragedian jälkeen

2011-07-24T14:11:00.003+02:00

Tekijä halusi huomiota, joten oikeastaan hänelle ei sitä pitäisi suoda. Toisaalta on kuitenkin lähes mahdotonta olla huomioimatta tällaista tekoa, joten annan periksi. Syvä osanotto menee tietysti kaikille teon uhreille ja heidän omaisilleen.

Minua (ja monia muita) mietityttää nyt erityisesti, että mitä pitäisi tehdä, ettei vastaavaa tapahtuisi uudestaan. Valitettavan pessimistisesti epäilen kuitenkin, ettei tällaisia tapauksia pystytä estämään, ja nykymaailmassa vielä on suuri riski siihen, että tästä otetaan vieläpä mallia joihinkin uusiin hirmutekoihin enemmän tai vähemmän kaukaisessa tulevaisuudessa.

Yksi keino olisi siis tietysti jättää tapaus, tekijä ja hänen ajatuksensa mahdollisimman vähälle julkisuudelle, mikä realistisesti ajatellen ei ole mahdollista. Lisääntyvä kontrolli ei houkuttele sekään. Aika ikävää on lukea myös kommentteja, joissa syyllistetään uhrit ajatuskuviolla, että suvaitseva vasemmisto on mennyt liian pitkälle, ja sitä saa mitä tilaa.

Jostain luin sellaisen mielipiteen, jossa sanottiin että viha on ensin, ja se etsii vain purkautumistietään jonkin ideologian kautta. Pidin siitä. Minäkään en usko, että syy on varsinaisesti mielipiteiden laadussa, vaan enemmänkin pyrkimyksessä toteuttaa niitä - sillä varauksella että äärimielipiteet ja fundamentaalisuus vaikuttavat tosi vaarallisilta liittyvät ne mihin tahansa.

Suhtaudun aika kielteisesti sensuuriin ja vapauksien rajoittamiseen noin yleensä, mutta kyllä tällaiset teot saavat minut pohtimaan uudestaan näitäkin asioita. Ja vaikka olen sielultani enemmän punavihreä kuin persu, niin minäkin toivon, että monista "äärioikeistolaisten" ja kansallismielisten esiin nostamista asioista voitaisiin keskustella enemmän ja asiallisemmin.

Tällaisia toimenpiteitä tuli siis mieleen:

1. Koulutus

Tämähän on se perinteinen vastaus ongelmiin. Monissa maissa tarvitaan varmaan lisää tiedollista koulutusta. Minusta pitäisi pyrkiä siihen, että kaikki maailman ihmiset saavat tietoa useammasta kuin yhdestä tavasta tarkastella maailmaa.

Länsimaissa tarvittaisiin enemmän "kansalaisoppia" eli kuinka esim. käsitellä negatiivisia tunteita, kuinka tulla toimeen erilaisuuden kanssa, käytännön etiikkaa, oman talouden hoitoa, käytöstapoja ym.

Näitä kansalaistaitoja ei pitäisi pitää minään huuhaana, vaan ihan oikeasti nykymaailmassa olennaisina taitoina. Erityisesti tässä tapauksessa olisi olennaista miettiä käsitystä siitä, että "tarkoitus pyhittää keinot".

2. Lainsäädäntö

Vaikka en pidä kauheasti rajoitusten lisäämisestä, niin pitäisi varmaan harkita yhä aselakien tiukentamista, vaikka tämä on aihe josta en tiedä paljoakaan. Useissa ampumistapauksissa on kuitenkin ollut käytössä laillisesti omistetut aseet, joten vaaralliselta se vaikuttaa.

Alkaa vähitellen myös arveluttaa jotkin väkivaltaiset pelit, vaikka aikaisemmin olen pitänyt niistä nipottamista aivan turhana. Uskon, että toisten ampuminen virtuaalisesti voi madaltaa kynnystä tehdä niin oikeassa maailmassa.

Uskon myös, että suurin osa metsästäjistä, ampumaharrastajista ja pelaajista ovat vaarattomia kanssaihmisille, enkä ole varma haluanko rajoittaa heidän harrastuksiaan, mutta olisin valmis harkitsemaan asiaa. Silloin kun tuhoja tulee, ne ovat todella ikäviä, ja jos toisessa kupissa painaa enemmän vain viihdytystarpeet, jotka voidaan tyydyttää muillakin tavoilla, niin vähän mietityttää mikä on tärkeämpää.

3. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen

Tästä aiheesta on vähän vaikea saada otetta, mutta asiaa pitäisi pohtia enemmän. Ehkä tässä ajassa kun on toisaalta mahdollisuuksia netissä tuoda ajatuksiaan esiin, mutta vaikea saada muutosta aikaan, niin se aiheuttaa turhautumista.

Toisaalta on näitä netin pimeissä nurkissa muhivia ääriajatuksia ja sitten keskitiellä kalastelevia poliitikkoja, ja nämä maailmat eivät oikein kohtaa. Sitten on vielä taloutta ja globalisaatiota, jotka jyräävät kuin luonnonvoimat ihmisistä välittämättä. Jotain tarttis tehdä!

Pitäisi kehittää jotain keinoja päästä paremmin kuulluksi pohjamudista palatseihin, keskustelutaitojakin voisi kehittää ja opettaa retoriikan ja argumentaation keinoja, ja kykyä nähdä näiden läpi. Uutta teknologiaa voitaisiin yrittää hyödyntää paremmin.

Siis ei minullakaan mitään uutta mullistavaa sanottavaa aiheeseen ole. Jotenkin tuntuu, että tässä ajassa hirveän monet tahot pitävät asioita epäoikeudenmukaisina tavalla tai toisella. Tämä pitäisi ottaa enemmän huomioon.

Veikkaus Euroviisujen 2. semifinaaliin

2011-05-12T16:26:00.000+02:00

Ennustan seuraavien maiden menevän jatkoon (esikatselun perusteella):

Tanska
Valko-Venäjä
Bulgaria
Romania
Ruotsi
Irlanti
Bosnia-Hertsegovina
Latvia
Slovenia
Alankomaat

Tämä veikkaus oli vaikea tehdä eikä edusta aina omaa mielipidettäni. Luulen, että arvio tulee menemään aika pieleen. Tänään selviää. :)

Euroviisun 1. semifinaalit

2011-05-11T17:17:00.002+02:00

Kirjoitettu tulosten tietämisen jälkeen, mielipiteitäni tämä ei muuttanut.

Esikatsontojen perusteella tehdystä jatkoonpääsevien veikkauksesta oikein meni 7/10.

Puola (Jestem)
Vauhdikas, kiva alku kisaan. Tämäntyyppisiä lauluja on tänä vuonna paljon. Ei erotu tarpeeksi muista. Varma esitys.

Norja (Haba Haba)
Afrikkalaismausteista reippailumusiikkia. Vaikka alunperin pidettiin vahvana, tämä on liian pikkukiva isolle lavalle. Ehtii unohtua tältä esiintymispaikalta. Kesähittipotentiaalia.

Albania (Feel The Passion)
Tämä on livenä vahvempi kuin videolta. Suurta yrittämistä, mahtipontisuutta ja ääntä. Ajattelin, että voisi päästä ehkä jatkoon, mutta ei sitten.

Armenia (Boom Boom)
Mukavan iloinen ja tarttuva, vaikka laulaja ei ole ihan parhaita.

Turkki (Live It Up)
Tämä on minusta ehdottomasti illan parhaimmistoa ja olin todella yllättynyt siitä, ettei tämä päässyt jatkoon. Kuvittelisi Turkin pärjäävän vähän huonommallakin kipaleella. Tämä oli menevä rokki itämaisilla mausteilla. Saisi minut tanssimaan.

Serbia (Caroban)
Tämä jää mieleen erilaisella visuaalisella ilmeellään, ja tässä on saatu kiva meno ja svengi aikaan ilman ylenmääräistä jumputusta. Raikas ja luonteva.

Venäjä (Get You)
Pahoin pelkäsin, että tämä jatkaa, vaikka ei sitä ansaitsisikaan, ja niinhän siinä kävi. Harkituista aineksista saatu aikaan laskelmoitu ja tylsä kokonaisuus.

Sveitsi (In Love For A While)
Tästä en tykkää yhtään, mutta minusta tuntuu, että tämä on oikeasti hyvä laatuviisu, jota asiantuntijat arvostavat. Silti yllätyin hieman, että pääsi jatkoon.

Georgia (One More Day)
Näyttävät asut. Alku vähän epävarma, mutta sitten päästään vauhtiin. Olin vähän kahden vaiheilla, että pääseekö finaaliin, ehkä vei sitten rokkiääniä.

Suomi (Da Da Dam)
Nappisuoritus Oskarilta! Hieman huolestutti, että jyrätäänkö ryminällä ja desibeleillä tämän yli, mutta ei onneksi!

Malta (One Life)
Tämä oli minusta parempi poikasöpöily kuin Venäjä. Olisin ottanut mieluummin finaaliin. Osasi laulaa ihan hyvin livenäkin.

San Marino (Stand By)
Tästä tekisi mieli pitää, mutta kun tämä on aika mitätön, ja tylsä niin ei onnistu.

Koratia (Celebrate)
Näihin bileisiin en haluaisi, sillä meno olisi aika väkinäistä. Yritystä on kyllä vaatevaihtoineen vähän liikaakin.

Islanti (Coming HOme)
Tämä toimii livenä paremmin kuin videolta. Esityksen aikana aloin veikkailla jatkopaikkaa, ja se tulikin. Letkeys iskee jumputuksen jälkeen.

Unkari (What About My Dreams)
Tämä ennakkosuosikki ei nyt varsinaisesti pettänyt, mutta oli kuitenkin toimivampi ennakkokatselussa. En enää oikein usko tämän voittavan koko kisaa.

Portugali (Luta É Alegria)
Tämä ralli sai Ruotsin esikatselulta 0 pistettä. Tälle on naureskeltu, mutta minä pidän tästä ihan vilpittömästi! Minä jopa äänestin tätä, vaikka en jaksanut jatkopaikkaan uskoakaan.

Liettua (C'est Ma Vie)
Vaikka en yleensä tällaisesta musiikista pidä, tämä oli niin vakuuttavasti esitetty livenä ja ilman kilpailijoita, että olin aika varma, että jatkopaikka tulee.

Azerbaidzan (Running Scared)
Toimi livenä paremmin kuin luulin yhteisen kemian puuttumisesta huolimatta. Näytti sopivan keveältä ja ilmavalta.

Kreikka (Watch My Dance)
Todella turboahdettu lavaesitys vei jo ihan voimalla mukaansa, vaikka alunperin ei vaikuttanut Kreikan parhailta kyhäelmiltä.

Ja jatkopaikanhan lunastivat Suomen (Jee!) lisäksi: Serbia, Liettua, Kreikka, Georgia, Islanti, Azerbaidzan, Sveitsi, Unkari ja Venäjä

Veikkaus Euroviisujen 1. semifinaaliin 2011

2011-05-10T20:32:00.003+02:00

Esikatseluiden perusteella (tietämättä oikeista esiintymistaidoista) veikkaan seuraavien maiden pääsevän jatkoon:

Unkari
Turkki
Suomi
Serbia
Norja
Venäjä
Malta
Azerbaidzan
Georgia
Kreikka

Varalla: Liettua ja Albania

Ja sanotaan vielä, että tavallaan pidin kyllä Portugalin biisistä, vaikka taidan olla suunilleen ainoa kyseisen maan ulkopuolella. ;D En kuitenkaan usko jatkopaikkaan.

Unkari voisi olla koko kisojen mahdollinen voittaja, ja Suomen mahdollisuuksia päästä finaaliin pidän hyvinä. Ainoastaan huolestuttaa yleensä hyvin pärjäävien maiden määrä. Ainakin Suomi erottuu joukosta, ja kuten YLE:n esikatselussa hyvin sanottiin: on kuin luomumansikka keinotekoisten esanssien keskellä.

Katse eteen ja taakse

2011-01-26T00:41:00.002+02:00

Viime vuonna oikeastaan aioin kirjoittaa melko monta arvostelua kirjoista ja elokuvista. Kirjoitinkin jonkin verran. Toisaalta sitten alkoi mietityttää koko arvosteleminen ja miksi niitä kirjoittaa. Enimmäkseen ihan siksi, että itse muistaisin mitä olen nähnyt ja lukenut. Tämä on toki varsin pätevä syy.

Nykyään vaan kun noita Facebookin peukkujakin on joka paikassa, niin tuntuu vähän tympeältä, että kaikkeen pitäisi sanoa, että tykkääkö vai ei. Kaikki on kuluttamista ja arvostelua. Välillä tulee tunne, että pitäisi saada itse jotain tärkeää aikaan, mutta ei ole helppoa se. Tarinoitakin on olemassa, muodossa tai toisessa, ihan liikaa ihmisen tarpeisiin nähden. Niiden kuluttaminen on vain tietynlainen addiktio.

Joka tapauksessa, arvosteluja tullee lisää. Mutta en halua keskittyä niihin, vaan kirjoittaa muustakin. Blogin ulkoasu myös tympii. olen ollut tiukkapipoinen kuvien ja niiden oikeuksien suhteen, mutta höllään ehkä asenteitani.

Mick Karnin muistolle

2011-01-10T10:26:00.002+02:00

Mick Karn siirtyi ajasta ikuisuuteen 4.1.2011. Tämä ei tullut ihan yllätyksenä, sillä luin ehkä puolisen vuotta sitten, että hänellä oli vakava syöpä. Hän oli basistina yhdessä ehdottomista lempiyhtyeistäni Japanissa. Ostin pari hänen soololevyäänkin ja Peter Murphyn kanssa tehty Dali's Carin levy on yksi lemppareistani. Mick Karnin soitto on sen verran ainutkertaista, ettei siihen voi olla kiinnittämättä huomiota (jos musiikkiinsa törmää); harvasta basistista voi sanoa samaa.

The Social Network mietityttää

2010-11-18T23:09:00.004+02:00

En viitsi kirjoittaa tästä arvostelua, vaikka elokuva oli ihan hyvä. Enemmän kuin itse elokuvan hyvyyttä alkoi kuitenkin miettiä tosiasioita, joihin teos perustuu. Pistetään tähänkin siten linkit artikkeleihin Mark Zuckerbergistä (The New Yorker) ja Sean Parkerista (Vanity Fair).

Nämä ovat varmaan ne mitä kaikki eniten lukevat eikä niiden perusteella tietenkään voi tietää kaikkea tai "totuutta" kyseisistä henkilöistä, mutta kiinnostavia ne silti ovat. Elokuvaa ja facebookia on pohdittu myös Zadie Smithin artikkelissa Generation Why?

Pohdittavia asioita ovat mm. mikä motivoi kyseisiä henkilöitä? Raha ei tunnu olevan ainakaan Zuckerbergin ensisijainen motiivi. Nähtävästi fiktiota olivat myös elokuvan tyttöystävä tai halu kuulua hienoihin klubeihin.

Kiinnostavaa on myös facebookin ajatus aina mukanakannettavasta identiteetistä vs. nimettömyyden tuoma anarkistisuus. Kaventuuko identiteetti rasti ruutuun menetelmällä? (Lue Zadie Smithin artikkeli.)

Itseeni teki vaikutuksen Parkerin (ei varmaan uusi) ajatus siitä, että teknologia on se mikä muuttaa yhteiskuntia ja maailmaa, ei yritykset tai hallitukset.

Mietityttää myös se, miten yritysmyönteiseltä USA vaikuttaa, kuinka vähäiseksi on lakien kunnioitus mennyt ja millaisia menestyjiä nykyaika tuottaa.

Nämä vain tälleen heittoina ilmaan tällä kertaa ilman tarkempaa ruotimista. Maailma on kiinnostava paikka. :)

Last.fm:n muutokset ja muutkin musiikkipalvelut

2010-10-26T15:50:00.004+02:00

En ole käyttänyt Last.fm:ää kovin pitkään, mutta olen ollut ihan maksavana asiakkaana ehkä puolisen vuotta. Nyt palvelut sitten muuttuvat eli 17. marraskuuta alkaen ei voi enää kuunnella omia persoonallisesti laadittuja "radioasemia". Enemmän asiasta voi lukea vaikka sivuston foorumilta.

Tämä on tietysti ikävää, ja erityisen ikävää niille, jotka ovat nähneet vuosikausia vaivaa laatiakseen mieluisia soittolistoja ja vastaavia. Itse en ole projektissani päässyt hirveän pitkälle, joten kestän tämän kyllä. Vuosia sitten käytin Yahoo-radiota, ja sen päättyminen oli itselleni raskaampi kokemus, kun oli sitä omaa radioasemaansa yrittänyt viilata sopivaksi. Tämän jälkeen olen kyllä tajunnut, että ei kannata tuudittautua siihen uskoon, että jokin nettipalvelu olisi ikuisesti käytettävissä.

Tyhjän päälle ei tietysti tarvitse jäädä kun on olemassa Soptify ja ties mitä muutakin. Yksikään palvelu ei kuitenkaan ole osannut mielestäni täydellisesti yhdistää omien suosikkien kuuntelua ja uusien löytöjen tekemistä optimaalisesti, niin että oma hallinta ja yllätyksellisyys olisivat tasapainossa. (Se Yahoo-radio oli minusta aika hyvä tässä, mutta jääköön tässä nyt tarkemmin selittämättä.)

Eräs tärkeä jako taitaa bisneksien ja lisenssien kannalta olla se, onko kyseessä on-demand palvelu (käyttäjä valitsee itse mitä kuuntelee) vai radio (pakkosyöttöä), ja näiden yhdistäminen taitaa olla ongelmallista.

Musiikkipalvelujen tulevaisuutta on kyllä mielenkiintoista seurata. Spotifykin on toki mennyt siihen suuntaan, että siellä on yhteisöllisiä palveluja, radiota ym. Sehän on koko ajan tuntunut vähän liian hyvältä ollakseen totta. Sekoitustoiminnon algoritmeihin en ole kuitenkaan ollut ainakaan vielä tyytyväinen. Enkä tietenkään siihen, että musiikintekijät eivät tunnu saavan tarpeeksi suuria korvauksia tuotoksistaan.

Musiikkipalvelujen tarjoaminen on kuitenkin varmaan aika kinkkistä puuhaa. Tässä on yksi mielenkiintoinen videohaastattelu, jos ala kiinnostaa. Linkki on poimittu tuolta Last.fm:n foorumilta: imeem Founder Dalton Caldwell’s Talk On The Challenges Facing Music Startups

Ja pistetään nyt linkki tuonne omaan Last.fm-tiliinkin.

Kuu (elokuva)

2010-10-14T07:29:00.001+02:00

Alkuperäisnimi: Moon (2009)
Ohjaaja: Duncan Jones
Arvio: 3/10

Mikä: scifiä kunnianhimolla ja pienellä budjetilla
Miksi: scifi kiinnostaa
Missä/Mistä: tv (maksukanavat)
Milloin: lokakuu 2010

Sam Bell työskentelee yksinään kuussa energiayhtiön leivissä, ja kolmen vuoden pesti lähenee loppuaan. Hän alkaa kuitenkin epäilemään, että hän ei ehkä olekaan yksin, ja ovatko asiat muutenkaan ihan niin kuin on kerrottu?

Käväistessäni IMDb:ssä huomasin, että tämä elokuva oli hyvin pidetty. Olen hämmästänyt, sillä jopa 3/10 tuntuu minusta melko höveliäältä. Periaatteessa ja hieman liioteltuna tämä on minusta leffa, jossa on yksi idea, yhdet lavasteet ja yksi näyttelijä.

Monet muut kehuivat Sam Rockwellin näyttelijäsuoritusta, mutta minusta hän ylinäytteli, eikä päähenkilö ollut kovin kiinnostava muutenkaan. Usein ajattelin katsovani jotain pienoismalleja, ja mietin että ovatkohan tekijät saaneet kuitenkin käyttää jonkun toisen elokuvan jälkeen samoja lavasteita, kun kuussa oleva tukikohta näytti kuitenkin aika pätevältä. Mutta ei toki ole häpeä tehdä elokuvia rajoitetuilla budjeteilla. Tämä näytti aika paljon joltain opiskelijan lopputyöltä, ja periaattessa kuitenkin kaikki toimi, niin että hyvästä yrityksestä tulee ne omat pisteeni.

Opiskelijatyömäisyyttä ja toisaalta joidenkin ihmisten arvostusta voi selittää myös se, että erilaisista elementeistä tuli paljon mieleen sellaiset scifi-klassikot kuin Solaris, Avaruusseikkailu 2001 ja Blade Runner.

Seitsemäs manner (elokuva)

2010-09-23T05:32:00.003+03:00

Alkuperäisnimi: Der siebente Kontinent (1989)
Ohjaaja: Michael Haneke
Arvio: 4/10

Mikä: arvostetun eurooppalaisohjaajan ensimmäinen pitkä elokuva
Miksi: uskaltautunut vihdoin katsomaan Haneken filmejä, jotka ovat kuulostaneet aika hurjilta (pari katsottu jo ennen tätäkin)
Missä/Mistä: kotona (tullut Teema-kanavalta joskus)
Milloin: syyskuu 2010

Tämä kuuluu selvästi sellaisiin elokuviin, joista ei voi sanoa kovin paljoa spoilaamatta niitä. Alussa kuitenkin tutustumme pikku hiljaa pieneen perheeseen, johon kuuluu isä, äiti ja noin 8-vuotias tytär.

Kaikki alkaa pitkällä ja hitaalla otoksella autosta automaattisessa autopesulassa. Jatko on pitkälti yhtä pitkäpiimäistä: aamiaismuroja ja kengännauhojen sitomista. Toimijoiden kasvoja ei paljon näytetä, joten hahmot jäävät etäisiksi, tarkoituksella. Joitain asioita selviää perheen kirjeistä miehen vanhemmille. Radiosta kuuluu uutisia maailman tapahtumista, jotka vaikuttavat etäisiltä.

Olen saanut Hanekesta sellaisen kuvan, että hän yrittää sanoa jotain yhteiskunnallista elokuvillaan. Tässä vaikuttaa olevan ideana vieraantuminen ja arjen toistuvien tapahtumien tylsyys. Aihe olisi sopinut minusta paremmin lyhytelokuvaan. Tätä oli pitkästyttävää katsoa, enkä kokenut saavani ihmeellisiä ahaa-elämyksiä. Tiedän, että jotkut niitä ovat kuitenkin saaneet, ja arvostan ohjaajan omapäisyyttä. Ehkä kyseessä on siis mestariteos, jota olen vain liian tyhmä ymmärtämään (ainakin tällä hetkellä). Joka tapauksessa selvästi tavanomaisesta poikkeava elokuvakokemus.

Epäilys (elokuva)

2010-08-27T17:59:00.002+02:00

Alkuperäisnimi: Eclipse (2010)
Ohjaaja: David Slade
Arvio: 5/10

Mikä: suositun teinivampyyrisarjan kolmas osa elokuvana
Miksi: näitä nyt on päätetty seurata
Missä: elokuvateatteri
Milloin: elokuu 2010

Näin tämän varsin pian kirjan lukemisen jälkeen, ja olen sitä mieltä, että elokuva on parempi. Eri elementit olivat tasapainoisemmassa suhteessa, henkilöistä oli karsittu pahimmat epäilyttävät puolet, ja melodraamaa oli laimennettu montakymmentä prosenttia. Toisaalta tämä muokkaus teki elokuvasta tavanomaisemman romaaniin verrattuna.

Lähellä sijaitsevassa Seattlessa tapahtuu paljon murhia, ja Cullenin perhe päättelee pian vastuussa olevan vampyyrien. Asialle pitää tehdä jotain ennen kuin homma luisuu täysin hallinnasta. Bella tempoilee Edwardin ja Jacobin välillä ja miettii vampyyriksi alkamisen seurauksia. Useiden henkilöiden taustoihin saadaan lisävalaistusta takaumien kautta. Jasper on vampyyreistä paljon esillä ja muistuttaa olemukseltaan etäisesti nuorta Johnny Deppiä. Silmänruokaa on siis naisille tarjolla monelta eri taholta.

Uusi ohjaaja jatkaa aika samanlaisilla linjoilla kuin edellinenkin. Kristen Stewartin Bella on jotenkin tässä vaisumpi kuin viimeksi, kun taas Robert Pattinsonin esittämä Edward, yllättävää kyllä, onnistuu vaikuttamaan melko jalolta unelmakumppanilta. Seksistä pidättäytymisen ilosanomakin kuulostaa ihan luontevalta.

Onnittelen vilpittömästi käsirkirjoittajaa ja ohjaaja siitä, että on onnistuttu melko arveluttavasta ja nolosta materiaalista luomaan ihan kelvollinen ja viihdyttävä yliluonnollinen romanttinen viihdepaketti.

Big Brother 2010 alkaa tänään!

2010-08-24T10:33:00.003+02:00

Vastoin parempaa ymmärrystäni olen taas jostain syystä tilannut itselleni tämän vuoden BB-kauden nettiversion. Harkitsin kyllä asiaa aika kauan, mutta tein päätöksen lähinnä siksi, että todennäköisesti syksy menee lähinnä joutenolon merkeissä ja kotona puuhaillessa, minkä taustalle BB sopii pitämää seuraa. Jos olisin kokopäivätöissä tai vastaavaa, olisin jättänyt tämän kauden suosiolla väliin.

Hinnoittelun takia on järkevintä tilata heti koko kausi, sillä pienet pätkät tulevat turhan kalliiksi. Alku on aina kiinnostavin, ja jos loppukausi jää seuraamatta (niin kuin joskus on käynyt), niin olkoon. Otan sen riskin. Ja yritän pitää myös sen lupauksen itselleni, että en jätä mitään muuta hauskaa tekemättä BB:n takia.

Pidän konseptista ja akvaarioelämän seuraamisesta, tällaisena juttu alkaa vain olla turhan kulunut. Pitäisi kehittää jotain kokonaan uutta. Huomaan, että se asia, mikä minua eniten kiinnostaa, on netin keskustelupalstoilla ohjelmasta keskustelu ja kinaaminen.

Viime vuoden toteutus oli aika huono. Tehtäviä ei oltu mietitty tarpeeksi tarkkaan ja loppuun asti, tv:n koosteisiin ei usein valikoitunut ollenkaan ne hetket, jotka minua sykähdyttivät eniten (tarkoitan lähinnä varmaan eri kohtia, joissa Esa A hoivasi muita asukkaita: pesi ja kuivasi hytiseviä ihmisiä pihasuihkun jälkeen ja poisti lasinsiruja Danan jalasta). Hyvät asukkaat pelastivat kauden 2009. Tekijät tuntuivat keskittyvän voiton maksimointiin ja huomion hakemiseen mahdollisimman skandalööseillä jutuilla (lue: seksillä).

En oikeastaan edes tiedä, mitä toivoisin tältä kaudelta. No, tietysti varmaan mieluisia asukkaita ja kivoja tehtäviä. Kuitenkin olen aika kyllästynyt katsomaan kännijuhlia, pullonpyöritystä, yhteislauluja ja sänkypuuhia. Kaikki ne jaksoivat jossain vaiheessa kiinnostaa. Erityisen kyllästynyt olen joulujuhliin ja Suomen esittelemiseen vierailijoille. En oikeastaan enää edes vimmaisesti odota, että taloon ilmestyisi joku "unelma-asukas", sillä viime vuoden Esa A vastaisi toiveitani sen verran riittävästi, että tämäkin toteutui jo.

Voisin jättää kauden väliin melko helposti. Mutta tässä sitä taas odotellaan uusia asukkaita ja uutta taloa. Ja erityisesti niitä kiivaita nettikeskusteluja. :D

Eclipse (kirja)

2010-08-24T10:04:00.002+02:00

Alkuperäisnimi: Eclipse (2007)
Kirjoittaja: Stephenie Meyer
Lukukieli: englanti
Arvio: 4/10

Mikä: kolmas osa romanttiseen vampyyrisarjaan
Miksi: aion lukea sarjan läpi
Milloin: elokuu 2010

Tämä on ensimmäinen kerta kun luen tämän sarjan kirjan ennen kuin olen nähnyt elokuvaa (nippa nappa), että se tiedoksi kerrottakoon.

Johtotähtenä on kirjailijalla ollut tällä kertaa Humiseva harju, mikä selkeästi kerrotaan. Keskeistä on kolmiodraama vampyyripoika Edwardin, ihmissudeksi muuntautuvan Jacobin ja tavallisen ihmistytön, Bellan välillä.

Kirja on tavattoman pitkä sisältöönsä nähden. Suunnilleen puolessa välissä alkaa kyllästyttää, sitten kuvittelee, että nyt alkaa tapahtua jotain jännittävää, mutta tulossa onkin ylikierroksilla pyörivää tunnemössöä ja suhdedraamaa ennen lopun jännitysmomentteja. Epilogi on ihan tyylikäs.

Humisevan harjun puolelle lipsutaan välillä vähän liikaakin kolmiodraaman kiemuroissa, ja lukija alkaa miettiä, että hetkinen, mitä kirjaa tässä oikein ollaankaan lukemassa? Toisaalta taas annan arvoa tavalle, kuinka inhottaviksi hahmot on kehdattu kirjoittaa. Humiseva harjuhan on tosi negatiivinen ja vihaa täynnä oleva kirja (tätä mieltä on Edwardkin), ja Eclipse lienee myös sarjan mustin osa, kuten nimestäkin voi jo päätellä.

Minusta Meyer ei ole mitenkään toivoton kirjailija, vaan todennäköisesti aika hyvä tarinankertoja. Tässä ongelmia on tapahtumien liiallinen ennakoiminen ja itsestäänselvyyksien suoraan sanominen. Ei olisi tarvinnut. Tiivistäminen olisi tehnyt terää.

Henkilöissä ärsyttää se, että Jacob on toisen kirjan mukavasta tyypistä muuttunut melko hirveäksi, ja Edward jonkinlaiseksi omahyväiseksi pyhimykseksi. Hän taitaa kuitenkin loppujen lopuksi edustaa moraalista ihannetta näissä kirjoissa (vaikka onkin kontrolloiva draamakuningas). Asetelmasta tulee siis melko tavanomainen verrattuna edelliseen osaan.

Bella jatkaa itsekkäällä, läheisriippuvalla ja holtittomalla linjallaan, mikä ei kyllä tee hänestä välttämättä samanlaista kuin vanhanaikaiset sankarittaret, jotka yleensä kai olivat moraalisen kontrollin ylläpitäjiä.

Runsas läheisyys on tässä osassa muuttunut tukalaksi. Epäilyttäviä, mutta melko perinteisiä, väkisinlähentymisiä tapahtuu. Ja vaikka ymmärrän, että Bella on vain heikko ihminen superotusten rinnalla, se määrä, jolla häntä kanniskellaan ympäriinsä koko ajan, pistää miettimään, että henkilöstä olisi voinut alun perin tehdä jotenkin liikuntavammaisen, ja kehitellä siitä jotain mielenkiintoista.

Jos haluaa kunnolla möyriä melodramaattisissa tunteissa, niin tässä niitä piisaa perusteellisesti ja saavikaupalla. Ei siis mitenkään toivoton tekele, mutta tietyistä ansioistaan huolimatta melko puutteellinen.

Splice (elokuva)

2010-08-05T23:24:00.002+03:00

Alkuperäisnimi: Splice (2009)
Ohjaaja: Vincenzo Natali
Arvio: 8/10

Mikä: kauhudraama
Miksi: hyvät näyttelijät saivat kiinnostumaan
Missä: elokuvateatteri
Milloin: elokuu 2010

Clive (Adrien Brody) ja Elsa (Sarah Polley) ovat lääketieteen palveluksessa työskentelevä tutkijapariskunta, joka yhdistelee eri eläinten geenejä saadakseen aikaan uusia elämänmuotoja ja parempia lääkeaineita. Kokeilut menevät yli eettisten säännösten ja kohta on käsissä Frankensteinin hirviön uudenlainen muunnos. Kuinka siihen pitäisi suhtautua ja miten sen kanssa pitäisi toimia?

Tämä haisee etukäteen b-luokan kauhuhalpikselta, joka on jostain kumman syystä eksynyt teatterilevitykseen. Elokuva on kuitenkin positiivinen yllätys ja hyvin käsikirjoitettu tieteiselokuva. Ulkoasu ei ole yhtä siloiteltu kuin Hollywood-spektaakkeleissa, mutta erikoisefektit toimivat hyvin ja pääosien esittäjät ovat upeita. Clive ja Elsa vaikuttavat oikeilta ihmisiltä ja hybridihirviö on kiehtova, outo ja tarpeeksi inhimillinen.

Tarina on pitkälle ihan henkilövetoinen draama, ja ainoa moitittava asia onkin kauhun ja draaman vähän epätasapainoinen yhteensovittaminen; loppupuolella sorrutaan turhan paljon kliseiden pariin. Lopputulos jää kuitenkin reippaasti positiiviselle.

Inception (elokuva)

2010-08-04T22:56:00.002+03:00

Alkuperäisnimi: Inception (2010)
Ohjaaja: Christopher Nolan
Arvio: 8/10

Mikä: labyrinttimainen tulevaisuusjännäri unien maailmassa
Miksi: kuulosti mielenkiintoiselta
Missä (olosuhteet): elokuvateatteri
Milloin: heinäkuu 2010

Tulevaisuudessa on kehitetty keino onkia salaisuuksia ihmisten mielistä unien avulla. Mahdollisesti tällaisissa yhdessä uneksituissa unissa voidaan myös istuttaa uusia ajatuksia ihmisten aivoihin. Cobb (Leonardo DiCaprio) on alan huippuosaajia yhdessä tiiminsä kanssa. Liikemaailma on kiinnostunut hyödyntämään hänen taitojaan.

Christopher Nolan alkaa olla todella arvostettu ohjaaja, jota on verrattu jo Stanley Kubrickiin. Tämä elokuva onkin taitavasti rakennettu ja aivoja kutkutteleva pähkinä, jossa juoni kulkee pikajunan vauhdilla todellisuuden ja unen eri tasoilla. Monelle katsojalle tulee varmaan halu nähdä elokuva vielä uudestaan pysyäkseen kaikissa yksityiskohdissa perässä.

Varsinkin miespuoliset hahmot ovat uskottavia, ja näyttelijät tekevät hyvää työtä. Syvyyssuuntaankin voi henkilöitä ja ajatuksia jatkaa omassa päässään annettujen vihjeiden varassa. Silti tässä ei ole oikein mitään, mihin jäisin koukkuun tunnetasolla, ja yleisilme on jotenkin harmaan ja vakavan liikemiesmäinen.

Jäänee yleiseksi kestosuosikisi roikkumaan tämän vuoden leffatarjonnasta.

New Moon (kirja)

2010-07-31T02:27:00.000+03:00

Alkuperäisnimi: New Moon (2006)
Kirjoittaja: Stephenie Meyer
Lukukieli: englanti
Arvio: 5/10

Mikä: toinen osa romanttiseen vampyyrisarjaan
Miksi: aion lukea sarjan läpi
Milloin: heinäkuu 2010

Tuiki tavallinen Bella on onnellinen vampyyripoikaystävänsä kanssa - ainakin hetken, mutta ikävät tosiasiat, kuten ikääntyminen, väijyvät nurkan takana. Edwardin mielestä juttu ei toimi, joten hän päättää poistua takavasemmalle. Tyhjää tilaa saapuu täyttämään mutkattoman iloinen Jacob, jolla on hänelläkin omat pimeät puolensa.

Elokuvan ensin nähneenä sanoisin, että tässä ei ollut paljoakaan uutta siihen verrattuna. Filmatisointi oli onnistunut. New Moon on minusta parempi kuin sarjan ensimmäinen osa, ärsyttävyyksiä on selvästi vähemmän ja suurin osa niistä liittyi jaksoihin, joissa Edward on mukana, joten vampyyrikomistuksen pitkällinen poissaolo paransi teoksen laatua. Vika ei ehkä sinänsä ole Edwardin hahmossa, mutta jotenkin kummallinen - epäuskottava tai epämiellyttävä - pääparin suhde on yhä.

Tässä osassa on viittauksia Romeoon ja Juliaan aika hauskalla tavalla, paitsi ilkeästi ajatellen voisi sanoa, että tätäkin perusdraamaa vesitetään yhtä perusteellisesti kuin vampyyrimyyttiäkin. Arvatkaa vaan, kuoleeko pääpari romaanin lopussa?

Mukavaa on se, että juonen parissa ja tarinan maisemissa viihtyy suurimman osan aikaa. Huonoa on kirjan tapahtumia motivoivan päätarinan epäuskottavuus. Teiniä on lienee elämän arvon vähättely ja rakkauden, sekä muiden tunteiden, ehdottomuus.

Ja sitten jonkinlainen SPOILERIVAROITUS, jos ei halua tietää liikaa teoksen sisällöstä, vaikka mitään tarkkoja juoniselostuksia ei tulekaan.

En koe kirjaa suurena pihtaamisen ylistyksenä. Bella on vaaroja ja intohimoja väistämätön, itsekeskeinen nuori neito, joka ei tuo mieleen mallimormonia. Käsittämätöntä silti on, kuinka helposti mm. koulu- ja kotityöt sujuvat tuosta vaan, ja itsetuntoon ei tunnu vaikuttavan poikien ihastukset, tai juuri mikään muukaan. Minua häiritsee jonkinlainen kuilu Bellan minän ja ulkoisten tapahtumien välillä. Paitsi tietenkin onnellisuustaso on tasan tarkkaan riippuvainen yliluonnollisista namupojista!

Jacob on tosiaan sympaattinen, ainakin ennen muodonmuutosta. Bellan ja Jacobin suhde on aika kiinnostava. Harvoin sankarittarella on tällainen erittäin miellyttävä, väärä mies roikkumassa jaloissa. Tästä voisi hyvin kehittyä mainio suhde. Arveluttavaa on lähinnä se, kuinka Bella käyttää nuorukaista hyväkseen varsin itsekkäästi, vaikka asetelman rehellinen tunnustaminen tekee siitä vähemmän väärää. Joka tapauksessa tämä heiluminen ystävyyden ja rakkauden välillä ei minusta tunnu ollenkaan kuluneelta jutulta.

Jossain kirjailija minusta sanoi, että fantasiaelementit ovat vain mausteita tässä keitoksessa, jossa kerrotaan nuorten elämästä. Jos yrittää kuoria ylipitkät hampaat ja vastaavat pois, näen Bellalla lähinnä huonoja romanttisia vaihtoehtoja. Edward on uskonnollinen fanaatikko, joka ei kohtele rakastaan tasavertaisena. Jacob on varmaan sitten jonkinlainen ylimachoileva jenginuori. Kumpikin mies on mahdollisesti väkivaltainen ja hengenvaarallinen. En suosittelisi kumppaniksi kumpaakaan.

Ajatus siitä, että kun on rakastunut, logiikka lentää ulos ikkunasta, ja sillä mitä rakastettu tekee, ei ole mitään väliä, on minusta aika epätosi, mutta ehkä sen voi tässä hyväksyä nuoruuteen kuuluvana. Aika hauskaa on fyysisen läheisyyden runsaus, vaikka seksiä ei olekaan.

Ensimmäisessä kirjassa hyvää oli lopun koko ajan nouseva tunnelma, tällä kertaa tulee jonkinlainen loppujäähdyttelyjakso, jossa täysin epäuskottavana yksityiskohtana Bella kieltäytyy menemästä Edwardin kanssa naimisiin, vaikka on valmis ihan mihin muuhun tahansa. No, eiköhän tästä kuulla lisää sitten seuraavassa osassa.

Jalkapallon mm-kisat 2010

2010-07-24T14:42:00.003+03:00

Vähän jälkipuintia näistä kisoista, joita katsoin kyllä tiiviisti, vaikka en ole jaksanut täällä vielä aiemmin kommentoida.

Espanja tietysti voitti ja ihan ansaitusti. Itse en tähän etukäteen uskonut, sillä voittoon tarvitaan taidon lisäksi myös tuuria, ja kuvittelin, että näin hyvä munkki ei käy Espanjalle uudestaan näin pian Euroopan mestaruuden jälkeen. Aina on piristävää saada uusi voittajamaa entisten rinnalle.

Erityisesti ilahdutti se, että Diego Forlan valittiin parhaaksi pelaajaksi, vaikka hän ei pelannutkaan kummassakaan finaalijoukkueessa. Uruguay kuului omiin suosikkeihini kisoissa. Samoin kuin Ghana. Kisojen parhaita pelejä oli mielestäni Uryguay - Ghana, jossa riitti draamaa ja huikeita tilanteita. Pidin myös mm. Norsunluurannikosta ja Japanista.

Huomasin, että minusta oli hauska seurata joukkueita vähän eksoottisemmista maista, joita ei normaalisti näe, vaikka luonnollista olisi tietysti kannattaa omaa maanosaansa. Ranskan maajoukkue oli todellinen pelleryhmä, ja käsittämätöntä on, miten Englanti kuvittelee aina olevansa paras. Tai itse asiassa, minua ihmetytti se, kuinka monet uskoivat Englantiin ennen kisoja, ottaen huomioon, että joukkue oli kaikkea muuta kuin tasapainoinen. Mokaus- ja loukkaantumisalttiilla puolustajilla ja ei-niin-kauhean-hyvillä hyökkääjillä ei kovin pitkälle pötkitä.

Hidastuskuvat olivat kerrassaan hienoja, ja onneksi Vuvuzelat saatiin säädettyä hieman hiljaisemmalle, niin etteivät kuulo ja hermot lähteneet kokonaan eläkkeelle. YLE:n kommentaattorit olivat hyviä, ja erityiskiitos aina innostuneelle ja asiantuntevalle Martti Kuuselalle. Minäkin aloin tarkkailemaan enemmän puolustuslinjoja.

Mitä tulee tuomarivirheisiin, niin pidin tuomarointia yleisesti ottaen ihan hyvänä. Sääntömuutoksia ja teknisiä apuvälineitä kuitenkin kaivattaisiin. Yleinen mielipidekin näyttää nyt kääntyneen niiden puolelle, joten jotain tarttis tehdä ennen seuraavia suurkisoja. En usko, että pienet muutokset pilaisivat peliä, ja eihän kameravalvontoja tai vastaavia tarvitsisi vaatia miltään paikallispeleiltä.

Joka tapauksessa hienot kisat. Afrikan ja Suomen parantuvia sijoituksia odotellaan yhä.

Prince of Persia (elokuva)

2010-06-23T12:59:00.003+03:00

Alkuperäisnimi: Prince of Persia: The Sands of Time (2010)
Ohjaaja: Mike Newell
Arvio: 7/10

Mikä: perinteinen toimintaseikkailu eksoottisesa ympäristössä
Miksi: leffaliput piti käyttää
Missä (olosuhteet): elokuvateatterissa
Milloin: kesäkuu 2010

Tietokonepeleihin perustuvat elokuvat eivät yleensä ole olleet kovin hyviä, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Tässä on varmaan tähdätty samantapaiseen tuotteeseen kuin menestyneessä merirosvoseikkailusarjassa Pirates of the Caribean. Mukana on kokenut ohjaaja Mike Newell, ja tuotantopuolella ohjia pitelevät Disney ja Bruckheimer.

Jake Gyllenhaal esittää köyhistä oloista adoptoitua prinssiä. Valtakunnan huippupaikoilla on tietysti tarjontaa ulkoisista ja sisäisitä vihollisista. Kannattaako Alamutin pyhään kaupunkiin hyökätä? Ja mitä pitäisi tehdä salaperäiselle tikarille, jota vartioi kaunis Gemma Artertonin esittämä prinsessa?

Kaikki perinteiset seikkailuainekset löytyvät. Tämä ei ole yhtä persoonallinen tai hauska kuin jo mainitut merirosvoseikkailut (persoonallisella tarkoitetaan tietysti Deppin hahmoa), mutta sekoitussuhde on hyvä. Pidin kovasti päähenkilöstä, joka vanhanaikaisella tavalla rehti, reilu ja komea, ja josta luulen kaikkien muidenkin pitävän ikään tai sukupuoleen katsomatta. Rakkautta ja taisteluja oli sopivasti eikä tästä jäänyt ilkeää ja kyynistä jälkifiilistä.

Sanotaan vielä näin, että ne ainekset, jotka yleensä tällaisissa leffoissa päräyttävät kökköysmittarin punaiselle (eli huumori, rakkaus ja erikoisefektit), saivat kökköysviisarin vain hieman värähtämään, lähinnä loppupuolen tehostevyöryissä. Laatunäyttelijät toivat laatua, ja kiipeilyjen ja hyppelyiden voi hyvin kuvitella olla lähtöisin pelimaailmoista. Onnistunut kokonaisuus.

Puhelintyttömurhat (kirja)

2010-06-19T19:54:00.003+03:00

Alkuperäisnimi: Brazen Virtue (1988)
Kirjoittaja: Nora Roberts
Lukukieli: suomi
Suomentaja: Anna Salo
Arvio: 4/10

Mikä: romanttinen trilleri
Miksi: halu saada kirjahyllystä kiertoon
Milloin: kesäkuu 2010

Dekkarikirjailija Grace matkustaa sisarensa Kathleenin luo kylään. Siskokset ovat varsin erilaisia, ja rempseä Grace yllättyy, kun täsmällinen opettajasisko on ottanut sivutöitä puhelinseksifirmasta. Kovin paljon lähestymistä ei ehdi tapahtua, koska Kathleen joutuu pian murhan uhriksi. Onneksi naapurissa asuu miellyttävä ja komea poliisi Ed, joka osallistuu rikoksen ratkaisuun. Jossain kauempana siistissä huonessaan syrjäänvetäytyvä tietokonenörtti-psykopaatti vainoaa pahaa-aavistamattomia puhelintyttöjä.

Myyvä paketti: seksiä ja väkivaltaa. Naisille tarkoitettu lukuromaani yhdistettynä sarjamurhaajajahtiin. 80-luvun lopulla kirjan ilmestyessä aihe ei tainnut olla vielä ihan niin loppuunkaluttu kuin nykyään.

Päähenkilö on reipas nainen, romanssi luonteva ja sen sukupuoliroolejakin on yritetty vähän vaihtaa. Seksi- ja väkivaltakuvaukset toimivat. Siinä ne hyvät puolet. Maailma ja sivuhenkilöt ovat kuitenkin kovin yksioikoisia ja kliseisiä. Asiat selitetään puhki, ja juoni on simppeliä standardikamaa.

Crazy Heart (elokuva)

2010-06-09T15:59:00.001+03:00

Alkuperäisnimi: Crazy Heart (2009)
Ohjaaja: Scott Cooper
Arvio: 7/10

Mikä: Rauhallinen ja perinteinen elokuva vähän varttuneemman ja nuhjaantuneen kantrilaulajan elosta
Miksi: olin sopivalla tuulella vähän juurevammalle musiikille ja menolle
Missä/Mistä (olosuhteet): elokuvateatterissa
Milloin: kesäkuu 2010

Tämä oli harvinaisen hidastempoinen ja rauhallinen nykyelokuvaksi, ja varmasti suunnattu enemmän varttuneemmalle väelle. Jeff Bridges sai vihdoin Oscarin pääosastaan parhaat päivänsä jo nähneenä kantrilaulajana, joka kiersi soittamassa erinäisissä vähemmän hohdokkaissa paikoissa röökin ja viskin voimalla.

Rakkausteema astuu kuvaan Maggie Gyllenhaalin esittämän yksinhuoltaja-journalistin mukana. Tapahtumat edistyvät varsin todenmakuisesti ja hieman rupisesti, mutta kuitenkin vältetään ihan hirveää pohjamudissa kieriskelyä.

Tämä on varsin klassinen tarina tutuilla elementeillä. Onhan tällaisia itsestään huonosti huoltapitäviä, mutta karismaattisia taiteilijaäijiä nähty ennenkin. Nähdään myös naissuhteiden kaava ja luomistyöprosessi. Kaikki on tarkkaan mietittyä ja loppuun asti ajateltua.

Nainen on vähemmän klisee kuin tällaisissa elokuvissa joskus ennen vanhaan. Hienointa on se, kuinka monet henkilöhahmot oikeasti välittävät toisistaan. Ei väännetä turhaa draamaa, kun sitä löytyy hakemattakin.

Ei mitään kauhean uutta, mutta kaikki toimii.

Uudet tuulet (kirja)

2010-06-06T14:46:00.003+03:00

Alkuperäisnimi: Never Too Late (1999)
Kirjoittaja: Cathy Kelly
Lukukieli: suomi
Suomentaja: Terhi Leskinen
Arvio: 3/10

Mikä: melko arkisista lähtökohdista ponnistava romanttinen lukuromaani
Miksi: halu saada kirja jonkinmuotoiseen kierrätykseen ja pois hyllystä
Milloin: toukokuu 2010

Eviellä on sisko Cara, ystävä Olivia ja teini-ikäinen tytär Rosie. Hän on menossa naimisiin tylsän miehen kanssa, ja muidenkin naisten arki on melko ankeaa. Näin siis kirjan alussa. Vuoden aikana sitten törmätään ihanampiinkin miehiin ja kaikenlaista uudistusta tapahtuu.

Kirjailija on irlantilainen, joten tämä ei nyt ole ehkä ihan niin glamoröösi kuin jotkut amerikkalaiset vastaavat. Henkilöihin pitäisi tavallisen tallaajan varmaan siten samaistua helpommin. Tässä yritetään opettaa, ettei pidä tyytyä mihin tahansa, ja naisten välinen ystävyys kukoistaa. Vähän ikävästi näyttää kuitenkin siltä, että tarvitaan ykkösluokan uroon huomiota, ennen kuin itsearvostus kohentuu.

Luin tätä vähän miten sattui, ja pidin pitkän tauon välissä, niin että muistan alkupuolenkin vähän huonosti. Aika tylsä tämä minusta oli, enkä saanut tästä oikein mitään irti. Jos tämäntyyppisistä kirjoista pitää, niin ei tässä nyt varsinaisesti mitään vikaakaan ollut. Ihan sujuva eikä erityisen arveluttava.

Euroviisujen toinen semifinaali

2010-05-27T18:11:00.001+03:00

01 Liettua - InCulto "East European Funk" 6

En aluksi pitänyt tästä, mutta onhan tämä ihan iloinen ja kiva.

02 Armenia - Eva Rivas "Apricot Stone" 6

Varmaan kärkikahinoissa. Aikuismaisen oikeasti muotoiltu biisi, sellainen laatuviisu. Ei kuitenkaan ihan omaan makuuni.

03 Israel - Harel Skaat "Milim" 8

Laatuviisuilla jatketaan. Dramaattinen balladi. Miellyttävä ääni laulajalla.

04 Tanska - Chanée & N'evergreen "In A Moment Like This" 5

Tässä ollaan Abban jalanjäljillä ihan mallikkaasti. Muitakin tuttuja bändejä voi tulla mieleen.

05 Sveitsi - Michael von der Heide "Il Pleut De L'Or" 9

Pidän tästä, mutta en tiedä miten toimii lavalla. Vähän vaatimattoman oloinen näihin kisoihin, todennäköisesti unohtuu äänestäjiltä.

06 Ruotsi - Anna Bergendahl "This Is My Life" 7

Eikö kenellekään muulle tule tästä mieleen Amy Macdonald? Ihan mukava tämä on.

07 Azerbaidzan - Safura "Drip Drop" 6

Tämänhän oletetaan pärjäävän. En tiedä, tässä on myös jotain tahattoman koomista, mutta ei se välttämättä viisuissa haittaa. Tuli kyllä nyt kuunnellessa mieleen, että jonkun huipputuottajan käsissä tästä voisi tulla aika glamöröösi Lady Gaga/Rihanna -tyyppinen räjähde. Nyt tämä on vähän hassu ja vanhanaikainen.

08 Ukraina - Alyosha "Sweet People" 9

Minä pidän tästä kovasti, mutta kuulun varmaan vähemmistöön. Mukavaa säröä ja epäsulavuutta.

09 Alankomaat - Sieneke "Ik Ben Verliefd (Sha-la-lie)" 3

Useamman kuuntelun jälkeen tämä ei nyt ehkä ole ihan niin kauhea kuitenkaan. Tosi vanhanaikainen kyllä, mutta hyväntuulinen.

10 Romania - Paula Seling & Ovi "Playing With Fire" 7

Tämä on minusta veikeä, tanssittava ja kesäinen.

11 Slovenia - Ansambel Žlindra & Kalamari "Narodnozabavni Rock" 3

Eiköhän tämä sekoitus sijoitu häntäpäähän, mutta koska olen tänään näköjään suvaitsevaisella ja hyvällä tuulella, niin tämäkin on omalla tavallaan hauska.

12 Irlanti - Niamh Kavanagh "It's For You" 7

Kaunis ja levollinen. Hiukan ikävästi tulee Titanic mieleen.

13 Bulgaria - Miro "Angel Si Ti" 7

Kivan ilmava ja tunnelmaltaan nostattava.

14 Kypros - Jon Lilygreen & The Islanders "Life Looks Better In Spring" 4

Tämä soundi ei tehoa minuun. Laimea. Ei jää mieleen.

15 Kroatia - Feminnem "Lako Je Sve" 6

Ei hassumpi. Raikas. Paranee useammalla kuuntelukerralla.

16 Georgia - Sopho Nizharadze "Shine" 4

Alkaa kivan askeettisesti tämä balladi, mutta kasvatusosassa mielenkiintoni tippuu.

17 Turkki - maNga "We Could Be The Same" 8

Tämän kisan paras rokki. Nykyaikainen, uskottava ja kuitenkin kohtuullisen rauhallinen.

Euroviisujen ensimmäisen semifinaali

2010-05-25T04:06:00.003+03:00

Kaikenmaailman esikatseluiden perusteella ei voi tämän vuoden tasoa hirveästi kehua. Ei ole ihan selkeää ykkössuosikkia, mutta joistakin kappaleista pidän toki enemmän kuin joistain muista. :) Ja mitä enemmän näitä kuuntelee, niin sitä enemmän näihin viisuihin tottuu eli aivopesua tapahtuu.

Arvosteltu ennen ensimmäistä semifinaalia. Numeroarvostelut asteikolla 1-10.

1. Moldova Sunstroke Project & Olia Tira - Run Away 7

Ihan reipas aloitus. Tanssibiisiä piristi saksofoni. Voi kyllä jäädä unhoon tällä esiintymisnumerolla.

2. Venäjä Peter Nalitch & Friends - Lost And Forgotten 6

Onko nää olevinaan hauskoja? Vähän laahava vitsi siinä tapauksessa. Tai... Oikeastaan tämä tarvitsee useamman kuuntelukerran avautuakseen. Sävel on ehtaa suomi-iskelmää. Aika arvoitus miten tälle käy.

3. Viro Malcolm Lincoln - Siren 9

Ruikuttaminen jatkuu vähän modernimmassa ja indierokimmassa hengessä. Luulisi tämän vetoavan suomalaisiin. Minuun vetoaa ainakin eli yksi suosikeistani.

4. Slovakia Kristina Pelakova - Horehronie 8

Kieli kuulostaa kivalta, toivottavasti eivät vaihda englantiin. Näitä tällaisia rytmikkäitä etnovaikutteisia esityksia on paljon nähty, mutta tämä on ihan mukava, melko rauhallinen ja luonnonläheinen (video vaikutti joo) esitys, joka jäi lopussa vähän junnaamaan paikalleen.

5. Suomi Kuunkuiskaajat - Työlki Ellää 7

Tästä on vähän paha sanoa mitään, kun on niin puolueellinen. Ihan kiva tämä minusta on, mutta vähän jää semmoinen liikaa toistuvan renkutuksen fiilis. Esittäjät toki lumovoimaisia.

6. Latvia Aisha - What For? 2

Nätti tyttö ja raikas sovitus, mutta en pääse millään irti sanoituksen ärsyttävyydestä. Kerta kaikkiaan yksi karseimmista sepustuksista, mutta tiedän, että monet ovat täysin päinvastaista mieltä!

7. Serbia Milan Stanković - Ovo Je Balkan 6

Voin kuvitella, että tämäkin ärsyttää monia aivan kybällä, mutta laulajan ääni ja jotkut melodian osat ovat minusta ihan kivoja. Häilyy kornin ja kivan välimaastossa.

8. Bosnia & Herzegovina Vukašin Brajić - Thunder And Lightning 4

Todella keskinkertainen kappale, joka kuulostaa radiosta tulevalta rockhenkiseltä taustamusiikilta. Jotenkin ponneton ja unohdettava. Ei karismaa.

9. Puola Marcin Mroziński - Legenda 3

Melodramaattista viisuilua ainakin videon mukaan. Tällaista pitää aina olla mukana, mutta tuskin tällä kauhean korkealle ylletään. Vähän niin kuin paisuttelua ilman sisältöä.

10. Belgia Tom Dice - Me And My Guitar 4

Melkein pidän tästä, mutta ei sitten kuitenkaan. Tyyppi kuulostaa liian luovuttaneelta kun vertaa sanoihin, niin pitäisi olla vähän enemmän uskoa tai uhmaa tai jotain. Voi alkaa ärsyttämäänkin.

11. Malta Thea Garrett - My Dream 2

Tää on kyllä niin perus-Maltaa, että yököttää. Unelmia ja lentämistä. Aika sietämätön viisu, mutta varmasti ammattitaitoinen.

12. Albania Juliana Pasha - It's All About You 7

Sopivan järjetön ja överiksi vedetty discoviisu pakkomielteistestä rakkaudesta. Voi jäädä vaisummaksi livenä ilman videota. Kuitenkin aika standardi sävellys.

13. Kreikka Giorgos Alkaios & Friends - OPA 8

Taattua Kreikka-laatua. Aika vastustamaton tanssilattian täyttäjä. Taatusti menestyy. En tajua miksi monet dissaa tätä. Ehkä tämä on vähän monotoninen.

14. Portugali Filipa Azevedo – Há dias assim 3

Ihan kaunista, mutta jotenkin hengetöntä. Ei meinaa jaksaa kuunnella loppuun asti.

15. Makedonia Gjoko Taneski - Jas ja imam silata 5

Keskinkertaista. Voisin kuvitella kyllä kuulevani tämän suomenkielisenä radiossa pyörimässä. Paranee usealla kuuntelulla.

16. Valko-Venäjä 2+3 - Butterflies 4

Tämän voisi kuvitella jonkin satuelokuvan lopputekstien päälle. Tässä on vähän sellainen loppumisen tunnelma. Ei minulle, mutta raadit voivat tykätä.

17. Islanti Hera Björk - Je ne sais quoi 7

Tämä on pirteä ja tarttuva, jotenkin kirkas. Ei hirveän omaperäinen. (Tässä semissä on noin kolme aika tasavahvaa discoviisua, joita on aika vaikea pistää mihinkään järjestykseen.)

Enimmäkseen harmiton (kirja)

2010-05-24T11:03:00.001+03:00

Alkuperäisnimi: Mostly harmless (1992)
Kirjoittaja: Douglas Adams
Lukukieli: suomi
Suomentaja: Jukka Saarikivi
Arvio: 6/10

Mikä: Linnunrata-"trilogian" viides ja viimeinen osa
Miksi: jatkona edellisille
Milloin: toukokuu 2010

Elämä on aika tavallista ja ankeaakin tässä Linnunradan viimeisessä osassa. Päähenkilöt ovat ihmismäisiä ja tunnelma täynnä eksistentiaalista tuskaa. Aika kauas on tultu ensimmäisten osien huumoripitoisista seikkailuista. Hauskuus on muuttunut aika kitkeräksi.

Siinä on tavallaan tämän sarjan vahvuus: pari viimeistä kirjaa ovat aika erilaisia enkä pidä tätä ollenkaan pahana. Itse avaruus, jossa asustellaan, on kuitenkin aika monimutkainen ja ideoita on päivitetty lähemmäs nykyaikaa.

Aluksi lukeminen tuntui vähän pakkopullalta, mutta viimeistään Randomin hahmon ilmestyminen sai minut suhtautumaan positiivisemmin. Mitään ratkiriemukasta kokemusta on kuitenkin turha odottaa.

Tyko Brahen tähtitaivas (kirja)

2010-04-23T13:00:00.003+02:00

Nimi: Tyko Brahen tähtitaivas
Alkuperäisnimi: Stjärneborg
Kirjoittaja: Alexandra Coelho Ahndoril
Lukukieli: suomi
Suomentaja: Jaana Nikula
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2003
Arvio: 3/10

Mikä: Ankea lyhytmuotoinen romaani historiallisesta henkilöstä Tyko Brahesta. Saanut Ruotsin Kirjailijaliiton esikoisteospalkinnon.
Miksi: aihe kuulosti kiinnostavalta
Milloin: maaliskuu 2010

Tyko Brahe on tyly äijä, jota kiinnostaa vain selvittää taivaan ikuisia totuuksia. Perhettään ja tavallisia työläisiä hän kohtelee itsevaltaisesti ja ala-arvoisesti. Hänelle on annettu varoja ja lupa käyttää Venin saarta tutkimuksiinsa, mutta hänellä olisi myös velvollisuuksia kuten kuninkaallisen hautapaikan hoito, mutta niistä hän ei välitä tuon taivaallista.

Tykon maailmassa kaikella on hierakkinen järjestyksensä, ja hän itse on suurmies, jonka aseman horjumista on naurettavaa edes kuvitella. Vastakohtana tälle on alhaissyntyinen puoliso Kirsten, jonka kanssa Tyko ei suostu menemään naimisiin ja joka on alati huolissaan laiminlyödyistä velvollisuuksista. Muutaman kerran Tyko on jo aikeissa lähteä niitä hoitamaan, mutta ei, aina tulee eteen jotain mielenkiintoisempaa. Kumpi on oikeassa? Onko mahtimiehen asema kumoutumaton vai onko teoilla seurauksia?

Tämä on kuvaus maailmasta, joka muuttuu pian. Tyko Brahen tutkimusten tulokset vanhenevat kohta hänen kuolemansa jälkeen. Onko elämä mennyt siis hukkaan ja vietetty väärin? (Suoraan sanottuna en voi käsittää ajatusta siitä, että tutkimus menisi hukkaan vain sen takia, että tulokset myöhemmin kumotaan. Tieteellä on yleensä taipumus mennä eteenpäin!)

En pitänyt erityisemmin tästä kirjasta. Sitä oli tympeää lukea. Aika oli ankeaa, päähenkilö epämiellyttävä ja koko kertomuksesta oli vaikea olla kiinnostunut. Päähenkilöstä olisi varmaan voinut kirjoittaa jotenkin monipuolisemmassakin hengessä. Tyko Brahen huolestunut vaimo Kirsten on varmaan olevinaan sympaattinen. Hän on huonosti kohdeltu ja turvautuu huumaaviin aineisiin, mutta ei siinäkään ole mitään uutta, että naisia on kohdeltu huonosti. Lasten kuvaus romaanin loppupuolella oli kaikista eloisinta.

Kun lukemisesta on nyt kulunut muutama viikko (arvostelun loppu kirjoitettu myöhemmin), olen kuitenkin alkanut suhtautua teokseen hieman myötämielisemmin teemalla "olen vähän Tyko Brahe", sillä suoraan sanottuna en jaksa olla niin kiinnostunut arkielämästä, vaan omalla tavallani mieluummin "kurkottelen tähtiin".

Vastakkainasettelu toi tekstiin tiettyä ryhtiä ja Tykon kyvyttömyys lähteä hoitamaan velvollisuuksiaan oli aika humoristista. Vaativassa preesenssissä kirjoitetun romaanin lukeminen ei silti ollut mitenkään hauskaa.

Liisa ihmemaassa (elokuva)

2010-04-17T00:39:00.000+02:00

Alkuperäisnimi: Alice in Wonderland
Ohjaaja: Tim Burton
Vuosi: 2010
Arvio: 7/10

Mikä: visuaalisesti komea ja täysin uudenlainen versio klassikkotarinasta
Miksi: tietyti kaikki Tim Burtonin leffat on nähtävä!
Missä (Olosuhteet): suuri elokuvasali 3D-versiona
Milloin: huhtikuu 2010

Oikeastaan tälle leffalle olisi voinut antaa jonkin uuden nimen, koska tämä ei varsinaisesti ole Liisa ihmemaassa, vaan jatko-osa tälle tutulle Lewis Carrollin kertomukselle, jonka ystävä en ole koskaan mitenkään ihmeemmin ollut. Nyt tästä on muokattu ihan oikea juonellinen tarina, jossa 19-vuotias Liisa (Mia Wasikowska) pakenee yllättävää ja epämieluisaa kosintaa satumaailmaan, jossa on käynyt ennenkin, vaikka ei sitä muistakaan.

Ihmemaa on ihana, värikäs ja täynnä mahtavia hahmoja, joita katselisi kauemminkin. Hienoja ovat esim. Irvikissa, Jänis ja sammakkolakeijat. Animaation ja oikeiden ihmisten yhdistäminen toimii erinomaisesti, kolmiulotteisuuskin tuo oman mukavan lisänsä, mutta rehellisyyden nimissä tuntuu, että sitä olisi voitu hyödyntää paremminkin.

Mia Wasikowska on oivaltava valinta Liisan rooliin, vaikka varsinkin lopussa tuntui siltä, että ehkä hänestä olisi saanut enemmänkin irti. Tietty asetelmallisuus ja tönkkömäisyys vaivaa reaalimaailman kuvausta, mutta ehkä tämä on ihan tarkoituksellistakin korostamaan hieman kaavamaista sadunomaisuutta ja todellisuuden hölmöyksiä. Joka tapauksessa loppu tuntuu vähän tökeröltä (eikä ensimmäistä kertaa Burtonin ohjauksissa), ja sen takia elokuvan jättämä mielikuva voisi olla positiivisempikin.

Burton on käyttänyt paljon tuttuja englantilaisia näyttelijöitä, ja hauskasti englantilaisista elokuva-arvosteluista näkee, kuinka britit ovat adoptoineet ohjaajan täysin. (Jossain vaiheessa tälle ylettömälle suitsutukselle ja hurmaantumiselle täytyy tulla vastareaktio!) Vakiokasvo Johnny Depp Hullun Hatuntekijän roolissa on hellyttävän vakuuttava, ja näitä tuttuja elementtejähän piisaa tuulimyllyistä Danny Elfmanin musiikkiin. Ei tämä silti tunnu vain vanhan toistolta.

On miellyttävää nähdä persoonallinen nuori nainen seikkailun sankarina. Uuden juonen ja vanhojen elementtien yhteensovittaminen on tehty sopivassa suhteessa. Erityismaininta Liisan vaihtelevankokoiselle vaatetukselle, joka oli hauska ja hyvännäköinen keksintö. Koko homma pysyi myös mukavasti lapsille sopivana.

Terve, ja kiitos kaloista (kirja)

2010-04-13T16:40:00.000+02:00

Nimi: Terve, ja kiitos kaloista
Alkuperäisnimi: So Long, and Thanks for All the Fish
Kirjoittaja: Douglas Adams
Lukukieli: suomi
Suomentaja: Jukka Saarikivi
Vuosi: 1984
Arvio: 5/10

Mikä: Linnunrata-"trilogian" seesteinen neljäs osa
Miksi: jatkona edellisille
Milloin: huhtikuu 2010

Tämä romaani poikkesi rauhallisuudellaan edeltäjistä. Alku imaisi poikkeuksellisen hyvin mukaansa eikä juonen seuraamisessa ollut vaikeuksia. Nyt ei hypitty edes takas avaruudessa, vaan pysyttiin suurimman osan aikaa maan pinnalla Arthur Dentin kanssa, tai lejailtiin vähän pilvissä romanttisissa tunnelmissa. Aikamoinen mysteeri tietysti on, miten Maapallo on edes olemassa tuhonsa jälkeen?

Toisaalta ei sitten ole niin paljon seikkailua ja hassuja keksintöjä. Ehkä tässä oli pyritty enemmän perinteisiin kaunokirjallisiin arvoihin ja tunnelmointiin. Loppu on vähän lässähtänyt huolimatta siitä, että saamme selville Jumalan viimeisen viestin luomakunnalle.

Kirjan nimelle täydet lumovoimaisuus-pisteet!

Valkovenäläinen (kirja)

2010-03-24T20:15:00.000+02:00

Nimi: Valkovenäläinen
Kirjoittaja: Reijo Mäki
Lukukieli: suomi
Vuosi: 2009
Arvio: 5/10

Mikä: Jussi Vares -dekkari
Miksi: sain kaverilta lainaksi
Milloin: maaliskuu 2010

Tämä oli Reijo Mäen 20. Vares-dekkari, ja minun ensimmäiseni. Aika kauan ajattelin, että tuohon voisi lisätä: ja viimeiseni, mutta loppupuolella viihdyin jo paremmin tarinan parissa.

Vareksen tuttavapiiriin kuuluva rikoskirjailija Juhani Oxbacka on murhattu, ja tämän kustantajan pyynnostä Vares alkaa selvittämään asioita. Vainaja on saanut mm. uhkailuja uskonnollisista piireistä ja tehnyt hämäräperäisen reissun Venäjän puolelle, joten tutkittavaa riittää.

En oikein pitänyt päähenkilöstä Jussi Vareksesta, ja hänen kapakkasessionsa ja naisseikkailunsa tympäisivät minua. Turkua, ja sen katuja ja putiikkeja, kuvailtiin tarkasti, mutta kaupunki on minulle melko vieras ja yhdentekevä. Koko ajan jaksoi silti kiinnostaa loppuratkaisu, ja varsinkin romaanin loppupuolella jännitys tiivistyi mukavasti. Vaarojen hakeminen itärajan takaa on toki aika kulunutta, mutta luontevaa.

Näkökulma vaihteli Venäjänreissun kuvauksesta Vareksen minä-kertojaan ja muutamiin eri tason rikollisiin. Henkilöiden nimien keksimisessä on nähty vaivaa, ja kyllä minua nauratti Samuli Sekametsä ja Icke Istid. Hörähdin muutaman kerran loppupuolen sekaannuksillekin. Sanotaan siis, että henkilöistä, miljööstä ja yleisasenteesta huolimatta ihan kelpo jännitysviihdettä.

Elämän kohtuullistaminen

2010-03-23T13:29:00.003+02:00

Tänään Ylen uutisissa puhutaan downshiftingistä, elämän kohtuullistamisesta tai vapaaehtoisesta vaatimattomuudesta. Sama aihe oli käsittelyssä Voimalassa, joka on vielä nähtävissä YLE:n Areenalla 23 päivää.

Aihe on minusta kiinnostava ja tärkeä, ja siitä pitäisi puhua enemmän. Ei nyt välttämättä vain "vapaaehtoinen" ja keskiluokan köyhäily, sillä monet elävät vaatimattomasti ilman omaa valintaansa ja koko ikänsä, mutta asiaan liittyy ekologisuus ja koko talousjärjestelmä, jossa elämme.

Koska Voimala on kulttuuriohjelma, siinä ei puututtu talouspolitiikkaan, mutta juuri tältä suunnalta haluaisin kuulla lisää vakavaa pohdintaa asiasta. Minusta on erittäin suuri ristiriita nykyajassa siinä, kuinka poliitikot paasaavat työnteosta ja talouskasvusta, mutta tavalliset ihmiset haluaisivat usein tehdä vähemmän ja tyytyisivät vähempään.

Yhteiskunnassa pitäisi tämä vaihtoehto ottaa ihan vakavasti ja miettiä, kuinka voitaisiin elämänmenoa kohtuullistaa. En ole mikään talousasiantuntija, mutta käsittääkseni elämme koko ajan tavallaan velaksi, ja siksi tarvitsemme kasvua pitääksemme hyvinvointiyhteiskunnan pystyssä. Ymmärrän siis, ettei asia ole yksinkertainen, mutta käsittämättömäksi jää, miten suurin osa päättäjistä pöröttää eteenpäin laput silmillä ihmisistä ja maapallosta välittämättä. Asioihin voi vaikuttaa, ja se on heidän työtään!

Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki (kirja)

2010-03-20T21:17:00.000+02:00

Alkuperäisnimi: Life, the universe and everything
Kirjoittaja: Douglas Adams
Lukukieli: suomi
Suomentaja: Jukka Saarikivi
Vuosi: 1982
Arvio: 4/10

Mikä: Linnunrata-trilogian kolmas (mutta ei suinkaan viimeinen) osa
Miksi: jatkona edellisille
Milloin: maaliskuu 2010

Arthur Dentin ja kumppaneiden seikkailut avaruudessa jatkuvat. Tästä teoksesta löytyy niinkin suosittu juonikuvio kuin maailman pelastaminen. Henkilöistä Trillian saa vihdoin hieman enemmän tilaa.

Juoni etenee hieman suoraviivaisemmin kuin ennen, mutta jostain syystä minun oli vaikea pysyä siinä mukana. Jouduin usein palaamaan taaksepäin tarkistaakseni, miten senhetkiseen tilanteeseen on päädytty. Varhaisdementiako alkaa vaivata? Juoni sinänsä tuntui vähemmän sotkuiselta kuin aikaisemmissa osissa, joten en osaa asiaa selittää (mutta paras pitää pari päivää paussia ennen kuin otan seuraavan osan käsittelyyn).

Vaikka en ole alkanut fanittamaan tätä kirjasarjaa mitenkään hirveästi, ymmärrän kyllä, että pitkäaikaisiksi suosikeiksi usein nousevat juuri tämäntyyppiset jutut, joissa on paljon kivoja, hyvin mietittyjä yksityiskohtia. (Useat näistä "hauskoista jutuista" eivät kuitenkaan oikein pure minuun.) Niihin voi palata aina uudestaan, vaikka juonen osaisikin ulkoa.

Nora Roberts: Revontulet (elokuva)

2010-03-13T23:33:00.001+02:00

Alkuperäisnimi: Nora Roberts' Northern Lights
Ohjaaja: Mike Robe
Vuosi: 2009
Arvio: 3/10

Mikä: romanttinen trilleri
Miksi: hmm, joitain asioita vain rakastaa inhota?
Missä/Mistä: kotona (YLE TV2)
Milloin: maaliskuu 2010

Nuori, komea poliisi Nate (Eddie Cibrian) saapuu Alaskalaiseen tuppukylään, jota asuttavat mm. reipas lentäjänainen Meg (LeAnn Rimes) ja tämän yhä hehkeä äiti Charlene (Rosanna Arquette). Pian tulee ilmi menneisyydessä tapahtunut murha, joka pitää tietysti selvittää.

Hyvää tässäkin "sarjan osassa" on ympäristö ja arkinen visuaalinen yleisilme, ohjaus ja juoni ovat parempia kuin yleensä, murhaajaakaan ei heti arvaa kun ehdokkaita on enemmän kuin yksi. LeAnn Rimes sopii fyysisesti osaansa, vaikka toisaalta replikointi voisi olla parempaa.

Hieman siis jännitystä ja rakkaustarina, joka ei kuitenkaan herätä katsojassa minkäänlaisia romanttisia väristyksiä. Hieman niitä syntyy kuitenkin päähenkilön äidin ja paikallisen opettajan suhteesta. (Ihmetellä sopii, mitä tämän tv-elokuvien sarjan pääjuonijat ovat oikein ajatelleet, kun eivät ole keskittyneet luomaan romanttista jännitettä tai vaivautuneet noin yleensä valitsemaan näyttelijöitä, jotka sopisivat osiinsa tai vastaisivat kirjoissa olevia esikuviaan? Luulisi, että kohdeyleisöä kiinnostaisivat eniten juuri nämä seikat.)

Maailmanlopun ravintola (kirja)

2010-03-10T21:30:00.000+02:00

Nimi: Maailmanlopun ravintola
Alkuperäisnimi: The Restaurant at the End of the Universe
Kirjoittaja: Douglas Adams
Lukukieli: suomi
Suomentaja: Jukka Saarikivi
Vuosi: 1980
Arvio: 6/10

Mikä: Linnunrata-trilogian toinen osa
Miksi: jatkona edelliselle
Milloin: maaliskuu 2010

Tuttuun maailmaan oli helppo astua. Seikkailu jatkuu ihan mielenkiintoisena, mutta yleissivistyksellisesti ensimmäinen osa on toki "tärkeämpi" eikä tämä itsenäisenä teoksena oikein toimi.

Henkilöhahmot ovat todella ohuita, niistä kerrotaan suorastaan hämmästyttävän vähän. Mieleen jää lähinnä Marvin, masentunut robotti, koska hänen luonteensa tulee ainakin selvästi esiin. Zaphod, Linnunradan ex-presidentti, on toki omalla tavallaan monimutkainen ja särmikäs, mutta pelastuneet Maan asukkaat Arthur Dent ja (erityisesti) Trillian jäävät aika etäisiksi, mutta eipä tuo kauheasti menoa enää tässä vaiheessa haittaa.

Auki jääneet kysymykset eivät paljoa edisty, vaan tarina poukkoilee episodimaisesti eteenpäin. Kaikkea hauskaa on keksitty kuten Maailmanlopun ravintola, jonne pääsee vain matkustamalla ajassa, mutta tietenkään kaikki oivallukset eivät ole tasaisen hyviä. Joka tapauksessa huumoripuoli ei tässä ollut minusta niin väkisinväännetyn oloista kuin edeltäjässä.

Ase kateissa (elokuva)

2010-03-08T19:39:00.000+02:00

Alkuperäisnimi: Xun qiang
Ohjaaja: Chuan Lu
Vuosi: 2002
Arvio: 7/10

Mikä: hauska pieni jännäri maaseutupoliisista, joka on hukannut aseensa
Miksi: harrastan kiinalaisia elokuvia
Katseluolosuhteet: tavallinen tv
Milloin: maaliskuu 2010

Tämä ei ole mikään vauhdikas actionpläjäys, vaikka rikoksien ja poliisien kanssa ollaankin tekemisissä. Pikkukaupungin poliisi Ma Shan (Wen Jiang) on hukannut aseensa, mikä on erittäin vakava juttu. Edellisenä iltana on ollut siskon häät, joten hän kiertelee kyselemässä vierailta, mitä oikein tapahtui, kun hän itse ei muista. Tunnelma on unenomainen ja välillä vainoharhainen, kun ihmiset puhuvat toistensa kanssa ristiin.

Joidenkin mielestä elokuva voi olla hieman hidas, mutta kuvaus on erinomaista ja raikasta, musiikki miellyttävää ja juonikin ihan jännittävä. Huumoriakin on mukana.

Ohjaaja Chuan Lu saattaa olla merkittävä nimi tulevaisuudessa, sillä hänen toinen elokuvansa Kekexili on mielestäni myös aivan erinomainen.

Nora Roberts: Kunniavelka (elokuva)

2010-03-06T16:24:00.001+02:00

Alkuperäisnimi: Nora Roberts' Tribute
Ohjaaja: Martha Coolidge
Vuosi: 2009
Arvio: 2/10

Mikä: Nora Robertsin romaaniin perustuva jännityselementtejä sisältävä romanttinen hömpötys
Miksi: en pidä Nora Robertsin kirjoista enkä niihin perustuvista tv-elokuvista ja haluan tarkistaa, etten ole muuttanut mieltäni
Missä: kotona
Milloin: maaliskuu 2010

Tuttu kaava: naishenkilö palaa suvun vanhalle talolle ja löytää uusia tietoja edesmenneestä isoäidistään. Naapurissa on mielenkiintoinen mies, ja menneisyyden salojen julkitulo aiheuttaa uhkauksia ja vaaroja päähenkilölle.

Tässä sarjassa Robertisn elokuvia taitaa olla punaisena lankana päähenkilöiden toimiminen rempseästi miehisillä aloilla, tosin valitut näyttelijättäret eivät ole uskottavia rooleissaan. Ainakaan (valitettavasti jo edesmennyt) Brittany Murphy ei näytä kovin vahvalta tai terveeltä, vaikka näyttelee ihan mukiinmenevästi kuten muutkin. Toisena ideana on kai ollut antaa rooleja naisille, joita ei ole kauheasti missään viime aikoina nähty, mikä on tietysti ihan kilttiä.

Talon sisustus ja henkilöiden vaatetus on ihan arkisen uskottavaa, ja loppurypistyksessä on hieman ytyä, joten joo, olen huonompiakin tekeleitä nähnyt. Kaikki on kuitenkin täysin laskelmoitua, kaavamaista ja helposti arvattavaa. Ja romanttista tunnelmaakaan ei ole oikeastaan ollenkaan.

Kutsu (kirja)

2010-02-28T12:31:00.002+02:00

Alkuperäisnimi: The Summons
Kirjoittaja: John Grisham
Lukukieli: suomi
Suomentaja: Jorma-Veikko Sappinen
Vuosi: 2002
Arvio: 5/10

Mikä: lakitrilleri
Miksi: matkalukemiseksi
Milloin: helmikuu 2010

Ray Atlee opettaa lakia yliopistossa ja saa kutsun sairaalta isältään tulla keskustelemaan yhdessä hulttioveljensä Forrestin kanssa tulevasta perinnöstä. Hänen saapuessaan paikalle tuomari Reuben Atlee on kuitenkin jo kuollut, ja Ray löytää kaapista yli kolme miljoonaa dollaria rahaa, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Mistä rahat ovat peräisin? Mitä niille pitäisi tehdä?

Näitä kysymyksiä trillerissä selvitellään. Juoni on melko selkeä eikä henkilöitäkään ole kovin paljoa. Pidin tavasta, jolla hautajaiset ja perheen vähemmän läheiset ihmissuhteet kuvattiin, niin että niihin pystyi samaistumaan tuntematta oloaan kuitenkaan turhan tukalaksi.

Päähenkilö on miellyttävä ja vähän väritön jokamies, jonka mukana tutustutaan Mississippin lisäksi myös lentoharrastukseen ja kasinoihin, jotka viihdyttävät lukijaa. Loppua kohden tahti kiihtyy, mutta itse pidin enemmän leppoisasta alusta kuin lopun käänteistä ja ratkaisuista, ja siksi jälkimaku jäi vähän kitkeräksi ja ontoksi.

Twilight - Uusikuu (elokuva)

2010-02-23T00:26:00.001+02:00

Alkuperäinen nimi: New Moon
Ohjaaja: Chris Weitz
Vuosi: 2009
Arvio: 7/10

Mikä: vampyyriromanssin toinen osa elokuvan muodossa
Miksi: jatkona jo nähdylle
Missä (olosuhteet): elokuvateatterissa
Milloin: helmikuu 2010

Kirja on vielä lukematta, mutta elokuva yllätti positiivisesti. Bella ja Edward ovat tarinan alussa yhdessä, mutta suhdetta väijyvät uhkakuvat tulevaisuudesta: Bellaa huolestuttaa vanheneminen ja Edwardia Bellan ruumiin ja sielun saattaminen jatkuvaan vaaraan.

Romeo ja Julia on tietynlainen esikuva, mikä tulee kauniisti esiin alkumetreillä. Jos ensimmäisessä osassa kaikki näytti menevän vähän liikaa Bellan haaveiden mukaan, tässä nuoret miehet hänen ympärillään eivät toimi aina niin kuin hän toivoisi. Perusasetelman ongelmallisuus saa enemmän huomiota, ja pääpari on suurimman osan elokuvaa erillään.

Bellan yksinäisyyttä lieventämään astuu Jacob, sympaattinen nuorimies, jolla on hänelläkin omat salaisuutensa. Tietynlaisen kolmiodraaman eduksi on sanottava, että harvoin "väärää vaihtoehtoa" on kuvattu näin positiivisessa valossa. Edward on melkein vain omituisen, hyvännäköisen (mielipidekysymys) koristeen asemassa.

Näyttelijöissä ei ole valittamista, ja varsinkin Kristen Stewartin Bella tuntuu saaneen lisää tilaa ja luonnetta. Pientä epäuskottavuutta on jäljellä, mutta tämä ei ole ollenkaan niin täynnä tahatonta huumoria kuin ensimmäinen osa. Pidin tunnelmallisesta ulkoilmakuvauksesta, metsästä, sateesta ja kylmän henkäyksestä.

Lintuhäkin majatalo (elokuva)

2010-02-17T00:56:00.004+02:00

Alkuperäinen nimi: Paran daemun
Ohjaaja: Kim Ki-Duk
Vuosi: 1998
Arvio: 7/10

Mikä: eteläkorealainen draama
Miksi: halu tutustua enemmän paljon kehuttuihin eteläkorealaisiin elokuviin
Missä (olosuhteet): kotona
Milloin: helmikuu 2010

Lintuhäkin majatalo on melko karu paikka, jossa perusperhe (isä, äiti ja kaksi lasta) vuokraa huoneen lisäksi myös naista vieraiden käyttöön. Homma on melko pienimuotoista, sillä kyseessä on vain yksi aika ajoin vaihtuva nainen, jonka avulla yritetään maksaa ruoka ja lasten opiskelukulut.

Elokuvan alussa uusi herttainen tyttö Jina (Ji-eun Lee) saapuu majataloon töihin. Miehet haluavat hyötyä hänestä seksuaalisesti ja rahallisesti; itse hän piirtää mielellään ja haluaisi ystävystyä perheen samanikäisen tyttären Hyemin (Hae-eun Lee) kanssa, mutta tämä suhtautuu perheen elinkeinoon (ja sen myötä Jinaan), ja seksiin yleensäkin, vihamielisesti ja torjuvasti.

Nämä kaksi vähän yli parikymppistä naista ovat elokuvan keskushenkilöt, joista on vaikea olla pitämättä. Elokuvassa ei selitellä paljon, symboleina viljellään kaloja ja merta, ja kaiken ankeuden keskellä on kuitenkin tiettyä valoisuutta. Seksin ympärillä pyöritään jatkuvasti ja väkivaltaakin esiintyy, mutta ei niillä varsinaisesti mässäillä.

Pidin siitä, että melko rankasta aiheesta ja olosuhteista huolimatta välittyy kuva arkisesta menosta ja ihmisten välisistä suhteista ristiriitoineen ja välittämisineen. Yleisilme oli kaikesta huolimatta sympaattinen ja lämmin.

Linnunradan käsikirja liftareille (kirja)

2010-02-11T22:38:00.003+02:00

Nimi: Linnunradan käsikirja liftareille
Alkuperäinen nimi: The Hitchhiker's Guide to the Galaxy
Kirjoittaja: Douglas Adams
Suomentaja: Pekka Markkula
Vuosi: 1979
Arvio: 6/10

Mikä: kuuluisa tieteishupailu, Linnunrata "trilogian" ensimmäinen osa
Miksi: sivistymistarkoitus
Milloin: tammikuu 2010

Tarina sai alkunsa kuunnelmana ja ilmestyi kirjana vasta myöhemmin. Päähenkilö Arthur Dent on onnekas, sillä hän pelastuu liftaamaan ympäri galaksia Maasta, joka on avaruudellisten kulkureittien tiellä ja tuhoontuomittu.

Kirjaan ei ollut helppo päästä sisälle. Tyyli oli sellaista, että nyt tämän pitäisi olla hauskaa, mutta en oikein tiennyt miksi. Henkilöistäkään en heti välittänyt. Todennäköisesti en vain ole kovin huumorintajuinen. Vähän tuli sellainen olo, että jos Twilight on tyttöjen kirja, niin tämä vetoaa enemmän poikiin.

Kuitenkin seikkailu veti pikkuhiljaa mukaansa, koska tähän oli keksitty paljon kaikenlaista nokkelaa, ja luultavasti pitäisin tästä enemmän toisella lukukerralla. Kannattaa lukea ainakin siksi, että sivuja ei ole paljon ja kirjassa mainittuihin juttuihin viittaillaan yhä useissa paikoissa, niin että ainakin taustat kuuluisaan vastaukseen "42" tulevat selviksi.

Twilight (kirja)

2010-01-20T01:39:00.004+02:00

Nimi: Twilight
Kirjoittaja: Stephenie Meyer
Vuosi: 2006
Arvio: 4/10

Mikä: suositun vampyyriromantiikkasarjan ensimmäinen osa
Miksi: uteliaisuus
Milloin: joulukuu 2009

Näin ensin elokuvan (joka oli mielestäni aika pöljä) ja luin keskusteluja netistä. Keskustelut olivat kiinnostavia, ja niissä pohdittiin aika paljon sukupuolieroja kirjoittamisessa ja lukemisessa sekä kirjan antamia roolimalleja. Myös kirjan aihe kiehtoi, ja se että Meyer haluaa nähtävästi ottaa mallia Orson Scott Cardista, jonka kirjoista pidän. Koska romaania on haukuttu aika paljon, luin sen englanniksi, jotta lukemisesta olisi edes jotain iloa.

Bella Swan muuttaa isänsä luokse sateiseen Forksin kaupunkiin ja ihastuu uudessa lukiossaan salaperäiseen ja uskomattoman kauniiseen Edward Culleniin, joka paljastuu vampyyriksi. Tästä seuraa paljon romantiikkaa ja vaarallisia tilanteita.

Oletin romanttisen puolen olevan romaanin vahvuus, mutta minusta se ei toiminut toivotulla tavalla. Tai kyllä tällainen teini-ihastuksen ja seksuaalisen latauksen tunne välittyi vahvana, mutta tutustumisen jälkeen päähenkilöiden suhde vaikuttaa pohjimmiltaan melko häiriintyneeltä. Dialogia olisi joku saanut karsia reippaalla kädellä lyhemmiksi pätkiksi ja vähentää tiettyjen sanojen ylikäyttöä (erilaiset tuijottelua merkitsevät ilmaisut ja Edwardin kauneuden jatkuva ylistys). Romanttisen tunnelman luomisen sijasta ne alkavat jossain vaiheessa joko huvittaa tai ärsyttää, mikä ei lienee tarkoitus.

Henkilökuvaus oli myös ohutta, enkä pitänyt juuri lainkaan päähenkilöistä, mikä oli myös yllättävää. Minusta Bella vaikutti snobilta, mutta olen tullut vakuutetuksi, että kyseessä on lähinnä vakavammanpuoleinen alemmuudentunto. Hän on kömpelö, mutta paljon muuta emme tiedäkään. Edward taas on melkoisen epäuskottava yli 100-vuotiaaksi vampyyriksi. Olisi voinut vähän miettiä, mitä kaikkea siinä ajassa ehtiikään oppia ja tehdä.

Muutenkin suurin puute on varmaan se, että asioita ei ole ajateltu ihan loppuun asti, ja koko ajatus vampyyreista on vesitetty melko tehokkaasti. Kaikesta tästä narinasta huolimatta asetelma on kutkuttava, ja kirja ainakin paikoin viihdyttävä. Jännityselementit toimivat minusta paremmin kuin romantiikka.

Vuoden laulut

2009-12-31T08:40:00.002+02:00

Seuraavat laulut ovat olleet tärkeimpiä itselleni vuonna 2009 ilman mitään erityistä järjestystä:

Bloc Party: Mercury
Thåström: Kärlek är for dom
Lady Gaga: Poker Face
Death Cab for Cutie: Meet Me On The Equinox

Spotify on tietysti ollut tärkeä ja erinomainen keksintö. Tähän suuntaan asiat varmaan menevät musiikkipalveluiden tulevaisuudessa, mutta hieman epäilen sen pysyvyyttä, kun artistit saavat niin vähän maksuja. Nautitaan niin kauan kuin voidaan ja toivotaan parasta!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! <3

Eschnapurin tiikeri (elokuva)

2009-12-18T00:18:00.004+02:00

Alkuperäinen nimi: Der Tiger von Eschnapur
Ohjaaja: Fritz Lang
Vuosi: 1959
Arvio: 6/10

Mikä: ensimmäinen osa romanttista seikkailua eksoottisessa Intiassa
Miksi: sivistyminen, houkutteleva leffan nimi
Missä: kotona
Milloin: joulukuussa 2009

Ensimmäiseksi täytyy kai sanoa, että en tajunnut katsoa jatko-osaa, joten kertomus jäi täysin kesken. Toiseksi minulle tuli vahva tunne siitä, että olen nähnyt tämän joskus pienenä, ja jotenkin tämä vastasi käsitystä siitä, mitä halusin elokuvalta lapsena: satua, säihkettä ja jännitystä. Tämä ehkä selittää senkin, miksi petyin joskus vuosikymmeniä sitten James Bondiin, jota mainostettiin viihdyttävyydellä ja sillä, että se on täynnä loistoa ja mielikuvituksellisia yksityiskohtia. Ei, tämä oli minusta täynnä kaikkea jännää; James Bond oli ankea!

Tarinassa saksalainen arkkitehti (Paul Hubschmid) matkustaa Intiaan hoitamaan maharadjan (Walter Reyer) rakennushanketta, mutta törmää jo alkumetreillä ihmissyöjätiikeriin ja kauniiseen tanssijattareen (Debra Paget), joka myös on matkalla maharadjan luo. Rakastumista ja mustasukkaisuuttahan tästä seuraa, palatsissa on myös jo valmiina jonkinasteista tyytymättömyyttä vallanjaosta.

Päähenkilö on vähän tylsä ja karismaton (mutta vahva!) jokamies, joka tupsahtaa kuin keskelle tuhannen ja yhden yön tarinoita. Kaikki ympärillä sitten hehkuukin upeissa väreissä, puvuissa ja lavasteissa. On tiikeriä, eroottis-uskonnollista tanssia ja hämäriä tunneleitakin.

Elokuva on kuvattu ihan oikeasti Intiassa, ja hieman aikaa menee tottua siihen, että kaikki puhuvat saksaa. Kyseessä on siis visuaalinen makupala, jossa on vanhanaikainen tarina (ja arvot), joten jos haluaa suhtautua nykyaikaisen kyynisesti, näkee kyllä lapsellisuuden ja erikoistehosteiden puutteet, mutta suosittelen; hyvä koko perheen elokuva ja Indiana Jonesin edeltäjä. (Järkevä arvio vaatisi toki toisenkin osan näkemistä.)

Ruotsalainen Tove Jansson?

2009-12-12T09:13:00.003+02:00

Tämän vuoden Big Botherissa jotkut kilpailijat luulivat Tove Janssonia ruotsalaiseksi, ja se herätti vähän paheksuntaa. Törmäsin juuri The Guardian -lehden arvostelussa samaan ilmiöön. Ursula K Le Guin kehuu kirjaa The True Deceiver (Kunniallinen petkuttaja), mutta luulee Tovea ruotsalaiseksi. :(

Onhan se ihan ymmärrettävää, kun romaani on kirjoitettu ruotsiksi, mutta hieman tuo harmittaa.

Nuo Guardianin kirjallisuussivut vaikuttavat muuten aika kiinnostavilta. Kannattaa vilkaista.

Keskipäivän polte (elokuva)

2009-12-09T13:29:00.004+02:00

Alkuperäinen nimi: High Noon
Ohjaaja: Peter Markle
Vuosi: 2009
Arvio: 1/10

Mikä: romanttinen tv-elokuva, jossa action-mausteita
Miksi: halu kevyeen eskapismiin + olen lukenut Nora Robertsin kirjoja
Missä: kotona
Milloin: joulukuu 2009

Lost-sarjasta tuttu Emilie de Ravin näyttelee panttivankkineuvottelijana toimivaa poliisia, joka rakastuu sattumalta työssä tapaamaansa baarinpitäjä/lottovoittajaan. Pheoben elämään kuuluvat myös pieni lapsi, agorafobinen äiti(Cybill Shepherd) ja ennakkoluulot töissä.

Anteeksi vain, mutta päähenkilö ei vakuuta kovana, ammattitaitoisena poliisina. De Ravin osaa ehkä näytellä, mutta ei sovi tähän rooliin. Romanttinen vastapelurikin on hahmona täysin epäuskottava eikä henkilöiden välillä ole oikein mitään kipinää. Roolijako on varsin epäonnistunut.

Jonkinlaisia jännäriaineksia on kyllä saatu aikaan, mutta eivät nekään jaksa kauheasti kiinnostaa. Tapahtumaympäristö on epäuskottava ja esiin tuodut yksityiskohdat irrallisia ja merkityksettömiä. Ei kiihdytä eikä viihdytä millään tasolla.

Blogikatsaus

2009-12-04T01:57:00.003+02:00

Alun perin oli tarkoitus kirjoittaa tässä blogissa televisio-ohjelmista, elokuvista ja internetistä. Aioin jopa aloittaa toisen blogin muille aiheille (tai aloitinkin), mutta ajatus osoittautui järjettömäksi, joten tämän blogin aiheisiin kuuluu sitten tulevaisuudessa kaikki muukin, lähinnä ehkä kirjallisuus ja musiikki lisättynä noihin jo mainittuihin.

Pienenä olin varsinainen lukutoukka, mutta pitkään aikaan en ole jaksanut lukea kovinkaan paljoa. Intoa ovat vieneet opiskelukirjat, tv ja internet. Kirjoja on kuitenkin hyllyt pullollaan, monet niistä perintönä tai lahjana saatuja, ja juuri nyt tekee mieli lukeakin. Saa nähdä mihin innostus kantaa.

En aio vieläkään ottaa stressiä blogista, muut asiat saavat mennä sen edelle, jos ovat mennäkseen. Toisaalta, jos haluan saada jotain tekstiä aikaiseksi, ei auta muuta kuin alkaa näpyttelemään. Näin se vaan on.

BB 2009 loppunut

2009-12-01T22:56:00.002+02:00

Tuli seurattua taas tänäkin vuonna Big Brotheria enemmän kuin oli aikomus. Onnea voittaja-Asolle, vaikka oma suosikkini olikin Esa A. Yleisesti ottaen asukasvalinta oli onnistunut, muuten toteutuksessa olisi ollut kyllä parantamisen varaa. Tuntui vähän siltä, että tehtäviä olisi voinut ajatella vähän huolellisemmin loppuun asti.

Esa A:n mietteitä kisan jälkeen Ilta-Sanomissa

Lost jatkuu (viides kausi)

2009-03-05T23:00:00.002+02:00

Tätä on jo vähän kaivattu. Tuntuu että edellisestä kerrasta on jo pitkä aika, niin pitkä itse asiassa, että oli vaikeuksia muistaa edeltäviä tapahtumia. Jotkin kasvotkin näyttivät tutuilta, mutta ei ollut ihan varma, että mistä ja miksi. Hieman alkoi kirkastua jakson edetessä, mutta silti tuntuu vähän siltä, että ihan kertausjakso olisi voinut olla paikallaan.

Luulen, että kyse ei ole vain oman muistini hapertumisesta, vaan itse sarjasta. Jos kaikki etenisi loogisesti, niin olisi tapahtumat helpompi muistaa. Koska Lostissa on paljon hämäryyksiä, aikajanalla hyppimistä ja ihan tahallaan yritetään sekoittaa katsojan pää, niin ei ihme, jos muistikuvat ovat epämääräisiä.

Ihan hauskaa oli tämä ajassa hyppiminen ja tuttujen hahmojen puuhien seuraaminen yleensä. Välillä vaan ihmetyttää, että tietävätkö tekijät tosiaan mihin kaikki tulee päättymään, ja osaavatko he selittää kaiken uskottavasti?

Uskottavuus on tietysti suhteellinen asia, eivätkä ne aikahyppelyt ja muut voi koskaan esim. tieteellisesti uskottavilta kuulostaa. Muistan, että sarjan alkaessa oli kaverien kanssa yhteisenä huvina marista kaikesta, mitä päätöntä aina tapahtui ja siitä, kuinka typerästi ihmiset toimivat. Enää en niin paljon marise, ei ehdi, kun sarja pitää aivot sen verran virkeinä. Uusia mausteita on osattu tuoda mukaan, ja aina joskus jotain vanhoja ihmeellisyyksiä selitetään ymmärrettävämmiksi.

Tulevaisuus näyttää sitten, selviintyvätkö vai sotkeentuvatko asiat entisestään. Toivottavasti kumpaakin.

Jouluradio

2008-12-13T11:40:00.003+02:00

Jos joulu on hiipinyt sydämeen eikä aiheuta allergisia reaktioita, voi tunnelmassa pysytellä kuuntelemalla jouluradiota, joka netin lisäksi kuuluu tavallisistakin radioista (ainakin jossain paikoissa) 26.12. asti.

Ainakin minusta valikoima vaikuttaa hyvältä ja monipuoliselta.

Travian

2008-11-23T10:25:00.002+02:00

Travian on selainpeli, jota olen nyt hieman pelaillut. Aikaisemmin olen pelannut netissä vain minipelejä ja ilmaispokeria, mutta pitäisi tutustua kaikkiin näihin tarjolla oleviin nettimoninpeleihin paremmin. (Pitäisi tutustua kaikkeen mitä netistä löytyy paremmin!)

Tähän peliin törmää helposti, sillä mainoksia vilkkuu sivuilla usein ja sellaisen takia minäkin tylsänä hetkenä päätin kokeilla.

Peli sopii varmaan monille, sillä se on ilmainen ja suomenkielisiä servereitä löytyy (alunperin peli on Saksasta). Alkuun pääsee helposti, ei tarvitse antaa kovin paljon tietoja tai latailla mitään omalle koneelle. Opastus on yksinkertaista, itsekseen voi harjoitella ihan rauhassa.

Konkreettinen action on vähäistä, peli on strategiaa (siis näin määrittelisin, pitäisi ottaa paremmin pelien terminologiakin haltuun...), järkevin pelitapa on kai käydä kerran pari päivässä vähän klikkailemassa, tässä ei voi oikein tuntitolkulla intensiivisesti hakata mitään. Sopinee vaikka konttorityöntekijän oheisajankuluksi.

Lisätietoa löytyy vaikka Wikipediasta.

Vali vali blah blah (ja jalkapalloa)

2008-07-02T14:20:00.005+03:00

On aika tylsä lukea blogikirjoituksia siitä, ettei ole kirjoittanut blogikirjoituksia, mutta olkoon.

Ensin loppui aika, sitten hajosi kone, sen jälkeen en vain ole pystynyt päättämään, haluanko edes ylläpitää tätä, mutta tosiaan sillä ei oikeastaan ole mitään väliä, joten...

Tänään ottaa päähän se, ettei kesällä ole tullut tehtyä juuri mitään siitä mitä on suunnitellut. Vielä kai on aikaa ryhdistäytyä. Kai sitä pitää yrittää koko loppuelämä. Kirjoitetaan nyt tänne, ettei tarvitse yrittää mitään sen vaikeampaa. :)

Ainakin jalkapallon EM-kisoja oli mukava seurata. Into vain tuppaa lopahtamaan ennen loppuhuipennusta, mutta Espanjan voitto ilahdutti! Eniten pidin Kroatiasta, Turkista, Portugalista ja Venäjästä. Peli oli vauhdikasta ja yllättävän siistiä, vaikka erotuomarit eivät kauhean herkästi tapahtumiin puuttuneetkaan.

Sitä vain ajattelin, että minusta olisi aika ahdistavaa, jos koko ajan mitattaisiin, kuinka monta metriä juoksen ottelun aikana, ja kaikki muutkin liikkeeni tilastoitaisiin tarkalleen. En ollenkaan epäile, etteikö siitä olisi hyötyä valmennuksen kannalta, mutta kyllä tuo tähtipelaajien asema herättää aika ristiriitaisia tunteita.

Toisaalta saadaan "vain palloa potkimalla" hirveästi rahaa, mutta kyllä nykyään niiden elämä on niin säädeltyä kentällä ja sen ulkopuolella, ja pelaajia ostetaan ja myydään kuin orjamarkkinoilla, ettei katsojana ole ihan varma, pitäisikö Torresia kumppaneineen kadehtia vai sääliä. Mutta tietysti voittajia kannattaa vain ihailla! Ja onnekaitahan kaikki nuo, jotka ovat kisoihin päässeet, ovat.

Uuden vuoden toiveita

2008-01-10T17:19:00.000+02:00

Kerrottakoon sen verran, että palasin koulun penkille näin vuoden alkajaisiksi, ja ainakin aluksi se vaatii vähän sopeutumista kun on jonkin aikaa tottunut olemaan kokopäiväisenä sohvaperunana. Ihan ensimmäiseksi toivon siis, että jaksan opiskella enkä jätä hommaa kesken. (On tullut hetkiä jolloin tekisi jo mieli.)

Toivon myös, että jaksan kirjoitella tähän blogiin kaikesta muusta touhusta huolimatta. Olisi tietysti kiva, jos kirjoittelisin useammin ja säännöllisemminkin, mutta tällä hetkellä taitaa olla liikaa vaadittu. Olisi myös hauska, jos kirjoittaisin välillä myös näkemistäni elokuvista, kun jostain syystä niin ei ole tullut tehtyä, mutta saapi nähdä.

Yksi TV:n hienoja ominaisuuksia on tietysti ajankohtaisuus, mutta toisaalta tallentimien myötä monia ohjelmia tulee ainakin minun katsottua varsin jälkijättöisesti, ja toisaalta en ole mikään kriitikko, joka pääsee katsomaan tuotoksia ennen esitystä, niin että tästä en aio piitata juuri yhtään tulevaisuudessakaan (eli olen usein epäajankohtainen).

Ja ei kai sitten muuta tällä kertaa. Onnea ja voimia itselleni ja kaikille muillekin kuluvalle vuodelle!

Hyvää Joulua!

2007-12-24T05:31:00.000+02:00

Hyvää Joulua kaikille!

Maailmassa voi olla joitain yhtä hienoja - mutta ei enää kovin paljon hienompia - asioita kuin David Sylvianin musiikki. Joten jonkinlaisena virtuaalilahjana laitan tähän tämän vuoden kiertueelta kuvatun kappaleen Wonderful World.

Sauli voitti Big Brotherin

2007-12-06T12:23:00.000+02:00

Vihdoin se loppui! Sauli voitti, Kadi oli hyvä kakkonen, ja ensi vuonna sama rumba uudestaan!

Big Brotherissa on jotain uuvuttavaa. Siitä ei jaksa itse kirjoittaa, koska kaikki lehdet ja mielipidepalstat ehtivät ensin, ja sitten kun on ne lukenut, ja jutellut muiden kanssa, ei halua enää sanoa sanaakaan. Alkaa vain oksettamaan, ja haluaisi jättää koko roskan katsomisen kokonaan, mutta ei vain voi, kun on niin koukussa.

Kaiken kaikkiaan tämä kausi oli varsin onnistunut, henkilöt olivat ihan mielenkiintoisia, talo kivasti sisustettu, ja tapahtumia riitti.

Kritisoida voisi... no, tehtävät voisivat olla vielä monipuolisempiakin. Kylmä ilma teki tepposet kasvihuoneelle eikä paljukaan tainnut enää kovin hyvin lämmetä syksyn edetessä. Lämmintä vettä voisi minusta jaella vaikka paria tuntia päivässä, eikä nukkumaan tarvitsisi käskeä niin kärkkäästi.

Ai niin, se ekologisuus-teema yhdistettynä glamouriin oli hölmö idea, koska ne selvästi sotivat keskenään. Kovin ekologista ei voi olla tuollainen turhien tehtävien väkertäminen noin ylipäätään. Ja onhan se julmaa, että äänestellään vähemmän suosittuja asukkaita pois. On aika käsittämätöntä, että edes suostun katsomaan moista, mutta onhan se vapaaehtoista jne. Asukkaat ovat vähän kuin lemmikkieläimiä häkissä, joita voi aina välillä vilkaista, että mitä ne puuhaavat.

Illallinen Pakistanissa (Miksi demokratia?)

2007-12-05T00:36:00.000+02:00

No niin, tunnustetaan heti alussa, että siitä on jo monta viikkoa kun katsoin tämän dokumentin, joten tuoreita muistikuvia ei ole. Vika ei ole ohjelmassa, vaan minussa, sillä minusta tämä oli tähän asti näkemistäni ehkä jopa paras.

Ensinnäkin tämä Sabiha Sumarin dokumentti Dinner with the President käsittelee Pakistania, joka on mielenkiintoinen paikka, jossa jo maantieteellisen sijainnin takia tapahtuu paljon yhteentörmäyksiä.

Tällä hetkellä Pakistan on hyvinkin ajankohtainen paikka, ja presidentti Musharraf herättää monenlaisia ajatuksia. Ohjelman tähän osaan liitetty kysymys on: Voivatko diktaattorit olla koskaan hyviä?

Jos Musharrafia kuuntelee, voi melkein uskoa, että hän pyrkii demokratiaan ja haluaa kaikkea hyvää. Täydelliseen pyyteettömyyteen en sentään usko, mutta voi hyvinkin olla, että suurin osa diktaattoreista pyrkii muuttamaan maailmaa paremmaksi. Mutta ovat tarkoitusperät millaisia hyvänsä, mitä todennäköisimmin liian paljon valtaa yksissä käsissä johtaa enemmin tai myöhemmin vaikeuksiin.

YLEn kanavien karsimisesta

2007-11-24T02:08:00.000+02:00

On se vaan ikävää, kun rahat eivät riitä.

Itse tulisin kaipaamaan - ainakin vähän - näitä kaikkia lopetusuhan alla olevia Yleisradion kanavia, vaikka ymmärrän kyllä etteivät ne varmaan kuulu suosituimpiin.

YLE Extran lopettaminen tuntuisi tavallaan luonnollisimmalta, koska usein kanavalta tuijottaa takaisin mykkiä eläimiä tai valokuvia katsojista, ja kunnollisia ohjelmia on vähän. Tämä kanava potkaistiin aika raakileena käyntiin, mutta olen viime aikoina jonkin verran katsellut Extra Largea, joka on ihan kiva ja leppoisa jutusteluohjelma, jossa käsitellään populaarikulttuuria ja muitakin asioita.

En itke, jos se ja YLE Extra lopetetaan, mutta jotenkin mukavaa on se tilan ja ajan paljous, joka kanavalta huokuu. Ja voisin kuvitella, että YLEllä olisi hyvä olla joku aika "tyhjä" kanava, johon laitetaan Olympialaisia ja muita erikoisia tapahtumia, joita on vaikea mahduttaa normaaliin ohjelmakaavioon. Tarvitseeko sellaiselta kanavalta tulla sitten koko ajan jotain ohjelmaa ollenkaan, jos se olisi vain varalla? En tiedä. Sitä paitsi kanavalta on tullut paljon musiikkiohjelmia (vaikka niitä voisi kai siirtää Teemallekin).

Radion kuuntelu on itselläni jotenkin kausittaista, ja viime kesänä kuuntelin YLE Radio Extremiä jonkin aikaa aika paljon, ja sekin on ihan kiva. Toisaalta tajuan kyllä, ettei ruotsinkielinen nuorisokanava tunnu kaikista välttämättömimmältä. Jungner on nyt väläyttänyt sitä mahdollisuutta, että Extremistä tulisi pelkkä internetkanava.

Kaikista järjettömintä olisi kuitenkin Radio Peilin lopettaminen. Tätä voisi oikeasti protestoida, sillä on todella mukavaa, että on yksi radiokanava, josta ei tule ollenkaan musiikkia.

Minä rakastan musiikkia, mutta on lukuisia lauluja, joita en useimmiten siedä kuunnella ollenkaan syystä tai toisesta, ja valitettavasti nämä laulut ovat melkein aina niitä kaikista soitetuimpia, ja monet radiokanavat pamahtavat äkkiä kiinni kotonani. Radio Peilillä ei ole tätä ongelmaa. Sitä paitsi monet vierastavat YLE Radio 1:n korkeakulttuurista musiikkitarjontaa ja missaavat monia kiinnostavia puheohjelmia, joita sieltä tulee. Nämäkin kuulee Radio Peililtä ajankohtaisasioiden lomassa.

Ja sitten on yksi konkreettinen hyötynäkökohta: Radio Peili auttaa loistavasti unettomuuteen. Juuri mikään ei ole rentouttavampaa kuin rauhallinen puhe (enkä tarkoita tätä mitenkään vinoillakseni). Omia asioita ei tarvitse ajatella, kun voi keskittyä kerrottavaan aiheeseen eikä mistään pompahda esiin levottomia tunteita herättäviä musiikkikappaleita. Ehkä sellainen hiljainen taustahöpötys muistuttaa varhaisesta lapsuudesta tai jopa ajasta ennen syntymää, kun vain kuunteli mitä ympärillä tapahtui ja tunsi olonsa turvalliseksi. Äänen ei välttämättä tarvitse olla niin kovaa, että kaikkea edes kuulisi. BBC Worldiä voi kokeilla tähän tarkoitukseen myös.

Let's Dance To Joy Division

2007-11-24T00:02:00.000+02:00

Tämä tavallaan aika tyypillinen "vaihtoehtorock"-biisi piristi minua tänään. Videokin on genrelle tyypillinen, mutta juuri tällaiset tiivistetyt energiapakkaukset vetoavat minuun. Sitä paitsi lyriikoissa on hienosti kiteytetty jotain oleellista:

"Let's dance to Joy Division,
And celebrate the irony:
Everything is going wrong,
But were so happy."

The Wombats on esikoisalbuminsa vähän aikaa sitten julkaissut bändi Liverpoolista.

Joy Divisionkin on nyt (ja aina eikö niin?) ajankohtainen Anton Corbijnin elokuvan johdosta. Tietysti bändi on legendaarinen, mutta uskallankohan tunnustaakaan, että usein olen tykännyt Joy Divisionin lauluista erityisesti jonkun muun versioimina (vaikka ei alkuperäisissäkään mitään vikaa ole).

Suomen euroviisuehdokkaat julki

2007-11-16T02:27:00.000+02:00

Suomen euroviisuedustajia aletaan valita ensi vuoden helmikuussa. Kutsuartistit esittävät kukin yhden kappaleen ja ovat vaarassa pudota jo alkukarsinnoissa, joissa juontajina toimivat Jaana Pelkonen ja Mikko "Peltsi" Peltola. Jos haluat päästä yleisöksi Tampereelle alkukarsintoihin, kerää kokoon vähintään viiden hengen porukka yli 15-vuotiaita ystäviäsi, ja ilmoittaudu YLE:lle mahdollisimman pian.

Artistit vaikuttavat kiinnostavilta, vaikka mukana on kyllä monta, joista en tiedä mitään, mutta se on vain ihan hauskaa. Kappaleet ja niiden tekijät julkaistaan 11.1.2008.

1. alkukarsinta: pe 8.2.2008

Kari Tapio
Hanna Marsh
Movetron
Crumbland

2. alkukarsinta: pe 15.2.2008

Mikael Konttinen
Jippu
Ninja
Kristian Meurman

3. alkukarsinta: pe 22.2.2008

Jenna
Vuokko Hovatta
Cristal Snow
Teräsbetoni

Yliennenaikaisena veikkauksena voisi heittää, että Kristian Meurman lienee vahvoilla, koska vetoaa laajoihin joukkoihin ja jopa eri tyylien kannattajiin, on yhä melko ajankohtainen ja kiistämättä hyvän näköinen. Kappaleet tietysti tulevat vaikuttamaan mielipiteisiin myös, joten annetaan muillekin mahdollisuus. :)

Melkein poliitikko (Miksi demokratia?)

2007-11-16T01:25:00.000+02:00

Melkein poliitikko (Campaign!) on Kazuhiro Sodan ohjaama dokumentti, jossa seurataan Kazuhiko Yamauchin kampanjointia LDP:n ehdokkaana paikallistason täytevaaleissa Japanissa.

Päähenkilö on aloittelija ja toimii pitkälti puoluekoneiston ohjeiden mukaan. On vaikea saada selkoa, kuinka kiinnostunut ehdokas edes on poliittisista kysymyksistä tai hänen mielipiteistään. Kampanjoinnissa tärkeintä on lähinnä toistella omaa nimeään mahdollisimman useasti.

Tämä on helppoa ja aika hauskaa katsottavaa. On mukavaa vilkaista japanilaista kulttuuria, ja katsoja saa kuvan, että ehdokas on melko hömelö. Toisaalta mistä sen tietää, kun ei hänelle oikein anneta edes mahdollisuutta selvittää motiivejaan.

Käsittääkseni tarkastellaan minusta puoluekoneiston voimaa. Tässä vaikuttaa siltä, että puolueen valinta on oleellisempaa kun henkilön. Näinhän useat demokratiat toimivat; tietysti tuloksena voi nähdä olevan tietynlaista "puolueiden diktatuuria". Uusia ajatuksia voi tällaisessa systeemissä olla vaikeaa saada läpi. Oman puolueen kannatuksesta tulee tärkeämpää kuin asioiden ajamisesta. Miettiä siis voi edustuksellisen demokratian tätä "edustuksellista" puolta. Kuinka edustajat valitaan? Miten valintaprosessi vaikuttaa demokratian toteutumiseen? Kenellä valta itse asiassa on, ja millä perusteilla?

Me valvomme (Miksi demokratia?)

2007-10-24T00:44:00.000+02:00

Leila Menjoun dokumentissa seurataan Me valvomme -ryhmän toimia demokratian puolesta Egyptissä. Kaikki alkaa seuraamalla vaaleja, joissa pitäisi olla entistä parempi mahdollisuus äänestää ketä haluaa, mutta todellisuudessa kaikki ei toimi demokratian pelisääntöjen mukaan. Apua haetaan tuomareilta.

Tässä dokumentissa sekoitetaan vähän kahta asiaa: melko ruohonjuuritason ryhmän toimintaa ja sitten Egyptin yhteiskunnallisia tapahtumia. Jos olisi keskitytty jompaan kumpaan, tulos olisi saattanut olla parempi, nyt näiden kahden asian hyvin erilaiset mittasuhteet riitelevät hieman keskenään.

Aika jännää on, että apua demokratian toteutumiseen haetaan tuomareilta, kun länsimaissa asianajajistakin on tullut aikamoisia pahan ilmentymiä. Riippumaton tuomiovalta toki kuuluu osana demokratiaan.

Kansaa on vaikea saada uskomaan äänestämisen kannattavuuteen, kun se on tottunut väärinkäytöksiin. Yksi syy siihen, miksi tässä demokratiaa pelätään, on huoli siitä, että kansa äänestää väärin. Nähtävästi olemassa olevalle edustajistolle suurin uhka on jonkinlainen ääri-islamistinen puolue, jota ei haluta päästää valtaan. Vaikka kannatus tavallisen kansan keskuudessa ei olisikaan kovin suuri, niin tällaiset ääriaineistot saadaan kuitenkin aktivoitua paremmin, ja tulos vilpittömistä vaaleista olisi sekin kansan kannalta huono - koska enemmistö ei äänestä ollenkaan.

Teit niin tai näin - aina väärin päin. Nähtävästi demokratia tarvitsee toimiakseen, paitsi uskon sen toimivuuteen, myös tehokkaan valvonnan väärinkäytösten kitkemiseksi.

Durakovo (Miksi demokratia?)

2007-10-22T16:23:00.000+02:00

Tämä Nino Kirtadzen ohjaama dokumentti antaa melko masentavan kuvan demokratian tilasta venäjällä. Mihail Morozov pyörittää jonkinlaista yhteisöä, jossa koulitaan onnettomista ihmisistä kunnon kansalaisia Venäjälle. Isänmaallisuus yhdistyy myös Ortodoksisen uskonnon korostamiseen.

Yhteyksiä löytyy mm. duuman varapuhemieheen, jonka mielestä sananvapauden rajoittaminen on hyvä asia. Demokratiaa ei tarvita, sillä luonnollinen järjestys on maailmassa hierarkinen ja johtajille kuuluu alistua. Demokratia on vain jotain lännestä tullutta hapatusta, ja omien puolta on pidettävä loppuun asti.

Voimakkaalta vaikuttaa tämä halu vastakkaisasetteluun: Venäjä vs. muu maailma. Ehkä se on niin, että ihminen helposti päätyy tällaiseen kahtiajakoon ajatusmaailmassaan, ja vielä voimakkaammin tämä tuntuu näkyvän suurvaltojen kohdalla. Itse en haluaisi jakaa maailmaani tyyliin omat vastaan viholliset, mutta valitettavan yleiseltä tällainen vaikuttaa.

Kansanvalta ei kolahda kaikille, ja kritiikkiähän aina saa esittää. Tällä kertaa demokratia nähdään luonnonjärjestyksen vastaisena ja omalle kulttuurille vieraana asiana. Ja täytyy sanoa, että on vaikea uskoa, että demokratia toimisi kovin hyvin ilman, että sitä arvostetaan. Lähinnä on kai kuitenkin kyse valtaapitävien halusta pitää kiinni omista asemistaan. Demokratian kannattajiakin Venäjältä varmaan löytyy.

Taksi pimeyteen (Miksi demokratia?)

2007-10-10T01:43:00.000+02:00

Pidän suurista käsitteistä. Siksi aion katsoa kaikki nämä demokratia-teeman alle kootut dokumentit. Demokratia aiheena kuulostaa paljon mielenkiintoisemmalta kuin jotkut yksittäiset ja erilliset tapahtumat ilman tällaista isoa viitekehystä.

Näitä näytetään tv:ssä nyt aika tiukalla tahdilla, mutta kaikki 10 dokumenttia ovat nähtävillä myös netissä. Kyseessähän on kansainvälinen tapahtuma, jonka pääsivulla voi keskustella ym. Itse en näihin oheisjuttuihin (vai pääjuttuihin?) ole vielä tutustunut; ja järjestys ja aikataulu, missä ehdin itse dokumentitkin katsoa jää nähtäväksi.

Aloitin Alex Gibneyn ohjaamalla dokumentilla Taksi pimeyteen ehkä siksi, että se vaikutti etukäteen kaikista kammottavimmalta enkä ollut ihan varma haluanko katsoa sitä ollenkaan. (Käsittääkseni tästä dokumentissa on olemassa myös pidempi elokuvalevitykseen tarkoitettu versio.)

Afganistanilainen taksikuski Dilawar kuoli kidutuksen uhrina, ja dokumentissa käsitellään USA:n käyttämiä arveluttavia kuulustelumetodeja Abu Ghraibissa ja Guantanamo Bayssä. Onneksi ote on asiallinen eikä mitenkään sentimentaalinen tai sensaatiohakuinen. Minä ainakin pidin tätä mielenkiintoisena ja vakuuttavana. Käsitellyt aisathan ovat aika tavalla tiedotusvälineistä jo tuttuja, mutta kertaus näin loogisessa paketissa ei ole ollenkaan pahitteeksi.

Päällimmäiseksi nostettiin esiin päättäjien lierous ja käsien peseminen. Ja törkeältähän se näytti. Ihmisluonnehan ei ole mitenkään täydellinen, ja kovissa paikoissa voi tapahtua kaikenlaista arveluttavaa, jos sille antaa mahdollisuuden. Juuri sen takia pitäisi jossain kauempana tehdä selvät säännöt estämään arveluttavat toimenpiteet. Sen takia murhaajien kohtalostakin päättävät oikeusistuimet eivätkä murhatun omaiset.

Amerikkahan tällaisissa puuhissa näyttää todella iljettävältä. Miksi tällaista sitten tapahtuu? USA:ssahan on siis demokraattisesti valitut edustajat. Ohjelman esittelysivulla kysytään, "tuhoaako terrorismi ihmisten yksilölliset oikeudet ja sitä kautta demokratian"? Pikemminkin kysymys kai kuuluisi, että miten demokratiassa voidaan sallia tällaista?

No, kysymyshän on sinänsä turha, koska miksei demokratia voisi tuottaa lähes mitä hyvänsä, sillä kysehän on vain kansanvallasta. Kai kansa voi päättää mitä hyvänsä. Ainakin periaatteessa. Toisaalta kun kyse on ihmisistä, luulisi heidän haluavan hyvää itselleen. Mikä sitten on hyvää tai hyvästä ihmiselle tai itse kullekin, on jo aika monimutkainen kysymys.

Tässä tapauksessa ongelma näyttäisi olevan mittakaavassa eli ainakin minä aloin miettimään sitä, pitäisikö demokratian ulottua joko laajemmalle tai pienemmälle alueelle toimiakseen paremmin. Terrorismin vastaisessa taistelussahan "pidetään omien puolia" ja unohdetaan "vihollisten" oikeudet, ja tämä voisi korjaantua, jos otetaan kaikki mukaan ja kehitetään jonkinlainen globaali demokratia. Helpommin sanottu kuin tehty.

Enkä ole ihan vakuuttunut tämänkään toimivuudesta, sillä ehkä yksi USA:n ongelmista on se, että maa on niin iso, ja siksi valtaan pääsyyn tarvitaan paljon varoja ja häikäilemättömyyttä. On siis mahdollista, että demokratia toimii sitä huonommin, mitä suuremmista yksiköistä on kyse.

Tai ehkä demokratia USA:ssa ei toimi kovin hyvin. Päättääkö siellä enemmistö tosiaan asioista? Tällaista ulkopolitiikkaako he haluavat? Miksi?

Itse en keksi näihin ongelmiin paljon muuta ratkaisua kuin tiedon lisäämisen. Kouluissakin voisi minusta kyllä ihan oikeasti pohtia enemmän moraalisia asioita. Mutta se on vain minun vaatimaton mielipiteeni. Ei maailmasta ikinä varmaan täydellistä tule kuitenkaan. :)

Welhon kanavapaketeista

2007-10-04T14:32:00.000+02:00

Welhon kanavapaketit ovat muuttuneet vähän aikaa sitten. En ole kaikilta osin tyytyväinen näihin uusiin paketteihin. Hyvä puoli on se, että näihin S-, M- ja L-paketteihin voi valita lisäkanavia makunsa (ja maksukykynsä) mukaan, mutta muuta valitettavaa löytyy. Vanhoja kanavapaketteja ei voi enää tilata, mutta ne ovat toistaiseksi olemassa, ja jos sellaisen omistaa ei kannattane siirtyä uusiin ennen kuin on pakko.

Vanhassa Forte-paketissa oli 25 kanavaa ja hinta oli 20,50 €/kk. Nykyinen M-paketti maksaa 19,90 €/kk ja sillä saa 14 kanavaa. L-paketin 27 "huippukanavaa" irtoavat hintaan 29,90 €/kk. Onhan tuo L-paketti kohtuullisen ok, mutta aika kallis. Minun mielestäni siihen olisi saanut kuulua vielä Sky News ja Al Jazeera English, ainakin. Saahan ne tilattua tuohon päälle, mutta aika kalliiksi siinä tapauksessa tulee.

Jos minulla olisi päätäntävalta, rakentaisin sellaisen paketin, johon voi valita itse haluamiaan kanavia vielä vapaammin. En tiedä estävätkö jotkin sopimusasiat tämän vai miksi se ei ole mahdollista. Kanaviahan voisi lajitella vaikka silleen, että pakettiin saa ottaa esim. 5 "parempaa" kanavaa ja 10 vähemmän haluttua jostain listasta.

Toisaalta jos joidenkin sääntöjen mukaan tämä on mahdotonta, voisi rakentaa varmaan useampia paketteja tyyliin asiapaketti, viihdepaketti, musiikkipaketti, koska kaikki eivät varmaan halua tuollaista yleissekasoppaa, johon nyt on päädytty. Tavallaan ymmärrän, että pyritään selkeyteen mahdollisuuksien tarjonnassa, mutta kyllä siihen monipuolisuuteenkin voisi satsata.

Nykyisellään tuo Norra-paketti vaikuttaa hinta-laatusuhteeltaan houkuttelevimmalta. Ja ymmärrän tavallaan tuon MTV3 kanavapaketinkin suosion. Viasat Kultaan ja Canal+:an en nyt ota kantaa.

BB 2007, päivä 37

2007-10-03T19:40:00.000+02:00

En ole täällä kovin paljon Big Brotheria kommentoinut. Tarkkaa raportointia haluavien kannattaa seurata Big Brotherin omia sivuja. Ja vähän terävämpää tekstiä kaipaavien kannattaa suunnata Helsingin Sanomien pitämään BB-blogiin.

Uusia asukkaitahan on tullut aika paljon. Niistä taidan pitää eniten Farbodista. Uusimman, Jussin, kohdalla tuli jo mieleen, että nyt saa jo riittää, ei jaksa useampia asukkaita enää.

Muutenkin BB on minusta jonkin verran liian pitkä. Vähemmälläkin ajalla saataisiin talolaiset kyllästymään puolikuolleiksi zombeiksi ja jyvät akanoista eroteltua. En suosittelisi BB:tä kovin hyvänä väylänä julkisuuteenkaan; itse ainakin kyllästyn kaikkiin asukkaisiin melko perusteellisesti enkä halua nähdä heitä uudelleen.

Einari voi tosin olla poikkeus. En hämmästyisi jos hän pärjäisi vielä politiikassa joskus tulevaisuudessa. Omaksi onnekseen hänet potkittiin pois suhteellisen nopeasti. Voi olla eduksi, että yleinen olemus ja tapa olla tulivat tutuiksi, sillä sellaista tietoahan usein kaipaa niiden varsinaisten poliittisten mielipiteiden lisäksi.

Kohutuin juttuhan on ollut tämä Akin poispotkiminen. Varmaan se oli oikeutettua, vaikka hieman harmittikin. Varsin hyvin mies näytti asian ottavan. Vaikka Aki ei ollut suosikkini, ihailen hänen selkeää ja rauhallista ulosantiaan (paitsi se riita Kadin kanssa). Voisi olla ihan mukava vaikka työkaverina.

Ja jotain ajankohtaista... hmm... Nyt viikkotehtävässä yritetään laihduttaa ja kuntoilla. Saa nähdä miten käy, sillä kiusauksiinkin on sorruttu. Tuollaisessa kolmessa vuorokaudessa pitäisi siis laihduttaa yhteensä 10 kiloa. Vaikea arvioida onnistuuko vai ei.

Joitain syksyn uutuuksia

2007-09-28T19:49:00.000+02:00

Minä päätin, etten ala seuraamaan Dexteriä, mutta ajattelin uteliaisuudesta kuitenkin kurkata ekaa jaksoa, ja voitte arvata miten siinä sitten kävi... Pari jaksoa missasin välistä, mutta nyt taidan olla koukussa.

En aikonut seurata sitä siksi, että perusajatus oli jotenkin vastenmielinen: sarjamurhaaja toteuttamassa oman käden oikeutta. Minuakin kiehtoivat sarjamurhaajat joskus kymmenisen vuotta sitten, mutta onhan niiden hehkuttaminen vähintäänkin kyseenalaista (vaikka omalla tavallaan ymmärrettävää). Vielä vastenmielisempää on käsitys jonkin pahan oikeuttamisesta sillä, että eliminoidaan samalla mahdollisesti jotain vielä pahempaa. Reilua tai ei, mutta minulle tulee mieleen USA:n ulkopolitiikka ja kaikkea muuta vastenmielistä (ja asiaankuulumatonta).

Sarja ei kuitenkaan noin kuvallisesti ole vaikuttanut niin raa'alta kuin pelkäsin. Se on hyvin tehty, ja se mikä siinä on parasta on normaaliuden tavoittelu. Kun päähenkilö on tunne-elämältään pahasti häiriintynyt, voidaan pohtia sosiaalisia suhteita ja rakkautta ja vastaavia erilaisesta, ulkopuolisesta näkökulmasta. Se viehättää. On aina mukavaa kun tavallisuus pistetään suurennuslasin alle.

Leijonan kitaa on mainostettu aika paljon, mutta ensimmäisen jakson jälkeen olen aika varma, että tulen välttelemään sitä parhaani mukaan. Oikeastaan on vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaisi moista katsoa. Minua ei viihdytä pelätä, kuinka paljon seuraavan idean esittäjä jännittää ja kuinka noloja ideoita hänellä mahtaa olla mukanaan. Jos idea on hyvä, jää kuitenkin paha mieli Ison Rahan viedessä päätösvallan tulevasta yrityksestä. Tietysti on hyvä, että jotkut yrittäjät löytävät uusia rahoittajia, mutta ei siitä katsojalle paljon iloa ole. Käsittääkseni ei edes seurata projektien edistymistä, mikä sentään voisi olla kiinnostavaakin.

Jim-kanavalla esitettävä Pokeritähti 2007 ansaitsee kuitenkin kiitosta. Pokeri on todellakin loistava tv-laji, ja pidän tämän ohjelman toteutuksesta. Minusta on hyvä tämä sekoitussuhde ammattilaisista, julkkiksista ja karsinnan kautta mukaan päässeistä. Ohjelman juontaja Jussi Heikelä ja pokeriasiantuntija Petri Pietilä ansaitsevat myös kehuja. Tällainen muutaman kerran kokeillut pelaaja saa mukavasti tietoa ja vinkkejä, ja tunnelma on sopivan letkeä.

Aika paljonhan tämä on samanlainen kuin ulkomaalaiset esikuvansa, mutta ei toimivaa konseptia kannatakaan pilata turhalla kikkailulla. Katsojan kannalta palkintopottien suuruuksillakaan ei ole niin väliä, niin että luulisi olevan melko helppoa tehdä tulevaisuudessa aika halpojakin pokeriohjelmia. Saa nähdä meneekö buumi ohi piankin, mutta enpä oikeastaan usko. Ainoa miinus on se, että pienehköstä telkkarista katsottaessa pata ja risti tahtovat sekoittua toisiinsa.

VH1 Classic

2007-09-15T17:45:00.000+02:00

Nyt kun näitä kanavia on ollut ilmaiseksi katsottavana Welho-verkossa, olen antanut VH1 Classicin pyöriä aika paljon taustalla. VH1:stä on tullut katseltua joskus aikaisemmin, ja jos on vähän vanhempi musadiggari, nämä ovat ihan hauskoja.

VH1 Classicin nettisivuilla olevat ohjelmatiedot eivät kyllä täsmää ollenkaan eli ovat varmaan amerikanversiolle omistetut, joten siellä vierailu ei juuri kannata. Kaikki sieltä löytyvät videotkaan eivät käynnisty täällä.

Joka tapauksessa kanava pyörittää (ilman mainoksia) aikaisempien vuosikymmenten musavideoita. Teini-iässä 80-l seurailin niitä silmät soikeina, ja sen ajan "erikoisasiantuntijana" olen ollut ilahtunut tarjonnan monipuolisuudesta. Videoita näytetään sen verran paljon, että kuulee muutakin kuin vain suurimpia hittejä.

Mainittakoon vielä, että videot näytetään rauhallisesti alusta loppuun eikä alalaidassa pyöri mitään "Hanna tykkää Kimmosta 87 %" -härväkkeitä. Välillä alkaa kaipaamaan kyllä uudempaakin äänivirtaa, mutta sitten voi vaihtaa kanavaa.

Sekalaista

2007-09-10T10:36:00.000+02:00

Muutamaan päivään en ole tv:tä ehtinyt oikein katselemaan. Hiffasin, että Welhon verkossa voi tutkailla vielä tämän viikon ilmaiseksi monia kanavia. Tarjous oli voimassa viime viikollakin, mutta kun oli muuta, ja paljon parempaa :), tekemistä. Luulin, että näiden katseluun tarvitsisi edes sen ohjelmakortin, mutta ei näköjään. Maksulliset paketitkin ovat uudistuneet, ja monet kanavat voi nyt tilata ihan yksikseenkin. (Tai siis todennäköisesti vain lisukkeeksi muihin paketteihin, jos nyt katson tarkemmin ja ymmärrän oikein.)

BB:stä sitten näköjään häädettiin Einari (voi harmi), ja uusi asukas Heli tuli talosta raskauden takia poistuneen Tiinan tilalle. Ja tällä viikolla eletään pihalla, joten sitäkin voi olla hauska seurailla.

Nelonen lupaili jossain vaiheessa Carnivàle-sarjan toista kautta tälle syksylle, mutta eipä näy eikä kuulu. Pidin ekasta kaudesta tosi paljon, joten harmittaa.

Nykyään kun näytetään niin paljon uusintoja, ja jossain vaiheessa vaihdetaan uusille jaksoille, niin ei meinaa perässä pysyä. Lehdissäkään ei aina niin selvästi ilmoiteta, että koska tulee taas uusia jaksoja, ja niinpä jäi Yorkshiren etsiviäkin näkemättä. Eikä ole ainoa kerta kuin meikäläiselle näin on käynyt, vaikka seurailen mielestäni ohjelmatietoja kohtuullisen tarkasti.

(edit: Yorkshiren etsivät alkaakin näyttää uusia jaksoja vasta 15.9. Jossain luki siis väärin, mutta en muista missä.)

BB 2007, päivä 8

2007-09-04T03:48:00.000+03:00

Maria sai siis lähteä, eikä onneksi joutunut mitenkään hirveän inhoryöpyn keskelle. Lähtöhaastattelussa huomasi entistä paremmin, että suomi ei ollut hänen ensimmäinen kielensä, ja sanojen hakeminen välillä ei tosiaan ollut johtunut mistään diivailusta. Ymmärrän kyllä, että tytöstä sai vähän ylimielisen vaikutelman, mutta itse ainakin ajattelin, että lähinnä kyse oli siitä, että hän koki maailman melko vihamieliseksi paikaksi, ja suojautui aika voimakkaasti.

Jotkut aina kaipaavat enempää toimintaa taloon, mutta siellähän tapahtuu paljon! Viikkotehtävän esteradassa riittää harjoittelemista, Satu ja Timo pussailevat, Tiina pohtii sitä onko raskaana, ja puhelee Kadin kanssa vähän turhankin rohkeasti nimeämisistä. Jonkinlainen rangaistus lienee paikallaan.

Kaikista hauskinta juuri nyt on kyllä tuo ruokatilanne. Asukit mässäilevät huolettomasti, ja kuvittelevat pääsevänsä tänään ostoksille. Pääseväthän he periaatteessa, mutta kun rahaa on vain viisi senttiä. Varastohuoneen komerotkin näyttävät aika tyhjiltä. Saas nähdä mitä siitä seuraa. Toivottavasti eivät kämmää toista viikkotehtävää putkeen, kun laittoivat siihenkin vedonlyöntiprosentiksi 99.

Äänestykset ovat taas huomenna, odotella sopii että ääniharavat löytyvät linjalta Satu, Einari ja Henri. Satu varsinkin tuntuu hermostuttavan niin kanssakilpailijoita kuin katsojiakin. Vaikka neitokainen opiskelee ryhmätaitoja tai jotain, niin näyttävät ne taidot olevan tuolla aika hukassa. Hän pelkää Timon kanssa vehtaamisen koituvan kohtalokseen, mutta minusta ainakin hän on Timon kanssa pusutellessaan parhaimmillaan. (Ainakin vähän hiljempaa.)

Yritän olla olematta inhottava ketään kohtaan, mutta tosiaan Satu on alkanut ärsyttämään, samoin jossain määrin Henri. Jotenkin pidän ehkä eniten Kadista, vaikka voin keksiä monia syitä, miksi minun ei pitäisi. Mutta oikeastaan suurin osa kilpailijoista on kohtuullisen mukavia, eikä mitään supersuosikkia ole.

BB 2007, päivä 6

2007-09-02T15:49:00.000+03:00

Big Brother on siis päässyt jo hyvään vauhtiin, ja tänään tiputetaan ensimmäinen asukas pois. Itse toivon, että Maria saa lähteä, kun ei kerran talossa viihdy.

Olen tyyliltäni ja mielipiteiltäni hyvin erilainen kuin Maria, mutta tunnen tiettyä sympatiaa häntä kohtaan, koska ryhmäkäyttäytymiseni on vähän tuon tapaista kuin mitä talossa on näkynyt. Jos olisin talossa (en menisi mistään hinnasta), istuisin todennäköisesti nurkassa murjottamassa enkä osaisi osallistua muiden menoon. Ja Maria on taatusti paljon sosiaalisempi kuin minä!

Parhaita puoliahan ohjelmassa on, kun voi ruveta miettimään omaakin käyttäytymistään. Vaikka olen miettinyt nyt asiaa, en oikein tiedä mitä tuossa tilanteessa voisi tehdä toisin. Voin kuvitella tilanteen, jossa muut keskustelevat iloisesti paskakikkareistaan, ja minä murjotan nukassa. No, joku voi kysyä että miksi tuo ei edes yritä? Voisi kai siihen mennä mukaan mölisemään tai ainakin hymyilemään väkinäisesti muiden keskelle, mutta en näe tilanteeni parantuvan siitä yhtään. Itse asiassa minulle tulisi huonompi olo.

Johtopäätökseni on, että vetäydy pois rauhassa vaan, jos siltä tuntuu, äläkä mieti että teetkö mahdollisesti jotain väärin. :D

Pitää kai mainita jotain Einaristakin, koska hänkin on mahdollinen lähtijä. Eikka herättää aika ristiriitaisia tunteita, minussakin, joten kyllä häntä seurailisi pidempäänkin.

Noin yleisesti sanoisin, että porukka vaikuttaa aika energiseltä. Toisaalta voisi toivoa enemmän vielä erilaisempia henkilöitä, mutta paremmalta tämä joukkio vaikuttaa kuin viimevuotinen.

Henkilökohtainen innostustasoni ei ole korkea, mutta aion seurailla tätä silti enemmän tai vähemmän koko kauden, en välttämättä joka päivä! Tuntuu, että se eka kausi oli paras, koska silloin näki miten koko homma toimi, ja loput on sitten vähän saman toistoa riippumatta siitä, kuinka paljon muutoksia tehdään.

Digi Digi

2007-08-29T03:01:00.000+03:00

Minullakin on sitten vihdoin digiboksi, oikein tallentava sellainen. Päädyin malliin Humax 9200 c, ja olen noin viikon jälkeen ihan tyytyväinen. Äänittäminen on helppoa, ja tuo ohjelman pysäyttely ja kelailu kesken katselun tuntuu aika ylelliseltä. Yksi ajastettu ohjelma jäi kuitenkin mielestäni tulematta.

Sen mukaan mitä noista eri bokseista on lukenut, niin täydellistä digiboksia ei ole vielä tehty, tuntuu erilaisia vikoja löytyvän vähän kaikista. Koska en ole tutustunut muihin käytännössä, en oikeastaan voi suositella tätäkään merkkiä. Käyttömukavuus on kuitenkin hyvä.

En vastusta digiaikaan siirtymistä, mutta en ole varma, kannattiko se tehdä näin pakkotahtisesti. Varsinkin kun yhä vaikuttaa siltä, että tekniikka on vähän keskeneräistä. Hieman pelkään, että se sellaiseksi voi jäädäkin. Kaikista hyvistä puolista huolimatta tuntuu siltä, että luotan vanhaan VHS-nauhuriin enemmän.

Oletko valmis?

2007-08-21T14:00:00.000+03:00

Uuteen Big Brother -kauteen siis.

Juuri nyt on hyvä aika miettiä muutamia perusseikkoja: Aionko katsoa Big Brotheria tänä vuonna? Aionko tyytyä maksuttomiin lähetyksiin? Aionko osallistua nettikeskusteluun?

Ensimmäisellä kaudella ostin jossain vaiheessa nettiversion ja jökötin pari kuukautta nenä kiinni ruudussa, viime kaudella tyydyin Subtv:n koosteisiin. Periaatteessa suosittelen kylmää harkintaa. Jos kiinnostaa, ja elämäntilanne on sellainen, että ohjelmaa voi seurailla, kannattanee ostaa koko kausi kerralla. Jos on hirveä kiire töissä tai vastaavaa, niin kannattanee unohtaa koko juttu.

Minä luulen sortuvani seurailuun, koska tällä hetkellä tuollainen taustasurina sopii hyvin arjen seuraksi. Netissä ohjelma alkaa siis 28.8.2007. Tällä viikolla jos tilaa, niin saa vähän halvemmalla kuin ohjelman jo alettua. Kaapelitv:n tilanne vaikuttaa melko kummalliselta, nähtävästi Welho ei tarjoa 24/7 -palvelua ollenkaan. Jotkin operaattorit tarjoavat koko homman ilmaiseksi! Plussa-paketin kylkiäisenä saanee ohjelmaa 12/7, mutta en ole näistä ihan varma. Ottakaa selvää omista mahdollisuuksistanne ennen kuin teette mitään!

Nyt kannattaa myös osallistua kilpailuun, jos haluaa nähdää aloituspäivänä miltä talo näyttää tai vastaavaa. Big Brother -keskustelu myös siirtyy uudelle Subtv:n keskustelupalstalle Subjectille MTV3:n keskustelufoorumilta, ja sinne kannattaa kirjautua hyvissä ajoin. Koko Subject-homma on aika uusi juttu, joten saa nähdä miten asiat siellä hoituvat. Kirjautuessa homma vaikutti itsestäni lähinnä joltain deittipalvelun ja YouTube-tapaisen videopalvelun sekasikiöltä, mutta kahtellaan...

Eksyksissä yhä vaan

2007-08-17T16:23:00.000+03:00

Sarjat (ja bloggaajat) palailevat kesätauoiltaan takaisin ruotuun. Lostin kolmas tuotantokausi pyörähti eilen käyntiin melko salaperäisissä merkeissä.

Kovin monia saarelaisia emme ensimmäisessä jaksossa päässeet seurailemaan, vain näitä Toisten vangiksi joutuneita, eikä asioita paljon selitelty, niin että nyt voi sitten ryhtyä arvailemaan, että mistä oikein on kysymys. Selvästi Kate, Jack ja Sawyer olivat jonkinlaisten koe-eläinten asemassa, mutta mutta...

On tietysti mahdollista jonkinlainen vähän Matrix-tapainen asetelma, jossa Selviytyjät eivät muuta olekaan kuin koeyksilöitä, mihin viittaisi tietomäärä, joka Toisilla on hallussaan, mutta en oikein usko tällaiseen. Miksi Toiset halusivat luokseen juuri nämä kolme? Joka tapauksessa Toisten leirillä on selvästi eläintarhaa muistuttavat olosuhteet, jotka on sinne varmaankin tarkoituksella rakennettu. Kysymys kai lähinnä kuuluukin, että ovatko tapahtumat alkuperäisen suunnitelman mukaisia, vai onko alkuperäinen suunnitelma tuhoutunut aikoja sitten, ja nykyiset tapahtumat vain jonkinlainen nyrjähtänyt jatkumo tai vain tekemistä tekemisen vuoksi?

Eli keitä siis nämä Toiset ovat? Tietävätkö he mitä he tekevät? Ovatko he itsekin vankeja ja uhreja tai koekappaleita, vai hallitsevatko he tosiaan koko prosessia?

En katsonut kertausjaksoa, joten hieman huterasti muistan mitä Selviytyjien leirissä olevalle bunkkerille tapahtui. Mutta eiköhän tämäkin jatkossa selviä. :)

Jos sinulla on aikaa tuhlattavana, kannattaa ehkä osallistua Nelosen Lost-kilpailuun. Kilpailussa pelataan erillisiä pieniä pelejä "joukkueina", ja pikku hiljaa avataan uusia pelejä ja kerätään arpalippuja, joiden kesken sitten palkinnot jaetaan.

Surface vajoamassa?

2007-07-23T22:01:00.000+03:00

Tätä (Surface) merihirviö-scifisarjaa tehtiin vain yksi kausi eli 15 jaksoa. Sarjassa yhdistyvät mukavasti uuden oliolajin pelottavuus ja ET-tyyppinen hellyttävyys. Kumpi puoli osoittautuu hallitsevaksi? Ilmastonmuutosasioitakin sivutaan.

Katsoin juuri seitsemännen jakson, ja jotenkin tuntui, että jotain oli tällä kertaa pielessä. Ovatko tuottajat näillä kohdin päättäneet, että ei tästä mitään pitkäikäistä hittiä tule? Käsittääkseni USA:ssa täytyy varautua lopettamaan sarja melko lyhyeen, jos katsojia ei piisaa tarpeeksi. Luulisi tämän tuottavan vaikeuksia varsinkin, jos on kyseessä jatkuvajuoninen sarja.

Nyt vielä jaksoja on kuitenkin yli puolet jäljellä. Silti minulle tuli jotenkin kiirehtimisen maku. Monet juonenkäänteet tuntuivat omituisilta ja epäuskottavilta. Juoni ei sujunut niin kuin ennen. Sen perusteella mitä tänään näytettiin, sarja voisi loppua jo seuraavaan osaan.

Toivottavasti tämä oli vain pieni notkahdus, tai ehkä olen yksin mielipiteineni. Vähän jännittää se, kuinka sarja sitten lopetetaan. Saadaanko tapahtumille jonkinlainen päätepiste vai jääkö kaikki kesken?

Australian prinsessa

2007-07-17T22:11:00.000+03:00

Totta tosiaan seurasin tätä(kin) sarjaa, ja nyt on vihdoin Australian prinsessa valittu - toista kertaa! (Ekaa kautta en seurannut, ja aion vielä paljastaa voittajan, joten spoilerivaroitus...)

Luin netistä, että idea on lähtöisin siitä kun Tanskan prinssi löysi puolison itselleen Australiasta. Ideoitahan näihin relitykilpailuihin voidaan repiä seinistä ja pilvistä, aika samanlaisia suurin osa on: sekalainen kasa ihmisiä ja sitten tiputellaan niitä yksi kerrallaan (tai useampikin).

Koukkuun jää tietysti, jos alkaa pitämään jonkun puolia. Nyt olin ainakin helpottunut, kun Amy ei voittanut. Ja miten ihmeessä Stephanie pääsi niin pitkälle? Kylie eli voittaja oli ihan ok, ainakin hän edistyi paljon ohjelman kuluessa.

Paul Burrell, joka showta etupäässä vetää, on aika vastenmielisen oloinen heppu. Hän on tullut kuuluisaksi olemalla Prinsessa Dianan hovimestari ja käyttämällä hyväkseen yhteyksiään Englannin kuninkaallisiin päästäkseen itse valokeilaan.

Kyllähän kaikki nuo kauniit tavat ja sievistelyt, joita kilpailijoille opetetaan, vaikuttavat aika turhilta, mutta kyllä minä tästäkin sain jotain irti eli "ei oppi ojaan kaada". Loppujen lopuksi siitä kuitenkin on hyötyä, jos osaa käyttäytyä kauniisti ja käyttää oikeita ruokailuvälineitä. Siis tarkoitan jotain sellaista, että vaikka se mitä joku sinulle yrittää opettaa tuntuisi ihan tyhmältä ja vieraalta itsellesi, niin silti ehkä voi olla hyödyllistä kuunnella ja ottaa opiksi.

Enpä usko itse olevani kovin hyvä tuossa taidossa, pikemminkin puolustaudun tiukasti, jos minua yritetään ohjata jonnekin mitä en halua. :) Täytyisi kuitenkin muistaa, että ei se oma identiteetti niin helposti katoa, vaikka ottaisikin välillä vieraita vaikutteita vastaan. Tässä taidossa taitaa kyllä (aika monikin ihminen) kehittyä paremmaksi vuosien kertyessä.

Live Earth Live Music

2007-07-11T15:17:00.000+03:00

En jaksanut katsoa konserttia loppuun, vaan simahdin siinä kuuden aikoihin aamulla, sinnittelin siihen asti, että näin Madonnan. Näkemättä jäi kaikenlaista, Smashing Pumpkins ja The Police ainakin.

Vielähän näitä konsertteja voi katsella netistä (käsittääkseni ei kuitenkaan loputtomasti), ja tv:kin näyttää kaikenlaista uusintana. Valitettavasti netistä ei kuitenkaan löydy Japanilaisia bändjä ja artisteja, heillä oli sopimus vain tähän live-lähettämiseen. Tällainen tilanne on ainakin tällä hetkellä.

Tämä on valitettavaa, sillä ainakin sinä aikana kun olin hereillä Kioto-lähetyksissä taisi olla jotain häikkää, eikä sitä konserttia näkynyt edes netissä. En nähnyt telkkarista kaikkia Tokion bändejäkään, ja J-rockhan on nykyään niin in. Tykkäsin siitä Abingdon Boys School -bändistä.

Enitenhän näytettiin niitä jo kuuluisia nimiä Amerikasta ja Englannista. Japanilla ja Australialla oli sinänsä tuuria, että kun ne konsertit alkoivat muita aikaisemmin, ei kilpailevia konsertteja ollut niin paljoa. Kiinasta ei näkynyt juuri mitään. Minä katselin Shanghaita jonkin verran netistä, koska tuo Aasia kiinnostaa. Siellä konsertti näytti olevan vähän pienimuotoisempi ja lyhyempi. Paikalla oli enimmäkseen sellaisia paikallisia iskelmätähtiä. Soler oli kuitenkin ihan kunnollinen rockbändi, kannattaa tsekata, olisivat ilman muuta ansainneet paikkansa kansainvälisessä kuvavirrassa.

Se tv-ruudussa näkynyt lähetyshän ei ollut ihan oikeasti liveä, vaan esitettiin enemmän tai vähemmän jäljessä tapahtumista. Tavallaan ymmärrän sen, ja ihan sujuvaa kuvavirtaahan saatiin, mukana paljon näitä lyhytfilmejä ja vastaavia, mikä oli tietysti ihan ok, kysehän oli kuitenkin ilmastonmuutoksesta muistuttaminen.

Suomalaisia selostajiakaan en moiti, ihan mukava oli heidän kanssaan valvoa. Sen olisivat voineet sanoa, että lähetys ei ollut silleen "oikeasti" suora. Sekin olisi selittänyt sitä, etteivät voineet kertoa koska kukakin esiintyi, mitä tietoa kaikki tietysti kaipasivat. Sinänsä minusta on ihan mukavaa, että tällaisia järjestetään, enkä halua olla hirveän kyyninen motiiveista ja järkevyydestä. Maailma olisi todella kurja paikka, jos ei kukaan tekisi koskaan mitään hauskaa. Kritisoitavaahan aina löytyy, ja hyvä että joku hoitaa senkin puolen, ei siinä mitään.

Ihan mahdotonta ruveta kaikkia esiintyjiä luettelemaan, mutta Madonna nyt varmaan oli illan kuningatar. Itse hämmästyin, kuinka hyvältä Keane kuulosti livenä, ja muutkin nykyiset brittirockbändit vakuuttivat enemmän kuin mitä olen radiosta kuulostellut. (Eivät kuitenkaan näyttäneet sitä yhtä, jota eniten diggaan eli Bloc Partyä.) Illan kohokohta oli kuitenkin Foo Fighters, siinä jossain vaiheessa tuntui, että vau, maailmassa ei todellakaan ole mitään sen parempaa kuin musiikki.

Live Earth

2007-07-07T10:10:00.000+03:00

Tänään siis tulee Live Earth -konsertti. Taas yksi musiikkitapahtuma, joka pyrkii muuttamaan maailmaa. Joka tapauksessa paljon hyvää live-musaa on tiedossa.

Luulin, että konsertti alkaa Suomen aikaa 11:00, koska YLE Extra alkaa lähettämään sitä silloin. Väärin, konsertti on jo käynnissä. Jos sinulla ei ole digikanavia tai muuten vaan et ole tyytyväinen tv:n lähetyksiin ohjelmasta, voit katsella konserttia myös netistä.

Kesä ja tv-ruuhka

2007-06-27T15:10:00.000+03:00

Perinteinen mielikuva tv-kesästä on sellainen, että mitään katsottavaa ei tule. Siksi minäkin aloin seuraamaan vähän kaikenlaista ja uusintoja päälle. Ei kauhean viisasta, sillä nyt minulla on seurattavana vaikka minkälaista sarjaa, ja yhtenä päivänä huomasin tuijottaneeni ruutua yhdeksän tuntia. (Osa oli kyllä tallenteita.)

Onneksi joka päivä tilanne ei ole ihan noin paha. Mutta älyttömintä on juuri se, että tällaiseen tilanteeseen ajautuu silloin, kun ei oikeastaan tule mitään niin kovin tärkeää, ja sitten unohtaa olla valikoiva. Tämä vain varoituksena.

Tietenkin sarjat loppuvat aikanaan, ja niiden katsomisen voi lopettaa koska huvittaa, ja erilaisia tallennusmahdollisuuksia on onneksi kehitelty kaikkien iloksi. Täytyy sanoa, että tuollainen tallentava digiboksi on aika näppärä nyt kun olen siihen vähän tutustunut, vaikka en sellaista (ihan) vielä omistakaan.

Ilahduttavinta tv-tarjonnassa viime aikoina on ollut se, että on ranskalaista, venäläistä, ja espanjalaista sarjaa. Lisätään vielä tähän saksalaiset perinteiset poliisisarjat ja japanilaiset piirretyt, niin mukavan kansainväliseltä näyttää. Toivottavasti ei kyseessä ole vain joku kesäinen oikku, vaan trendi jatkuu.

Ranskalainen Dolmen on oikein loistava juuri kesäsarjaksi, siitä löytyy kaikki kesäviihteeseen kaivatut elementit: murhia, salaperäisyyttä, merimaisemia, romantiikkaa, näyttäviä rintavarustuksia. Eikö kellekään muulle tule päähenkilöstä mieleen Lara Croft? Sellainen pehmeä ranskalainen saaristoversio kyseisestä hahmosta.

Kaikelta muulta kuin pehmeältä puolestaan vaikutti toinen ranskalainen poliisisarja Spiral. Koukkuun vaan siihenkin taitaa jäädä. Huomattavaa on myös, että näitä "vieraskielisiä" sarjoja esittävät ihan kaupallisetkin kanavat. Ei pidä unohtaa myöskään nelosen venäläissaippuaa Anastasiaa.

Kieltenopetuksenkin kannalta on kiva saada laajempaa tarjontaa, mutta samalla melkein vaivihkaa tulee jotenkin tutustuneeksi eri kulttuuripiireihinkin. Ihan siitä huolimatta, että lajityypit ovat varmaan aika paljon Amerikanmantereelta kotoisin. Siksi toivonkin seuraavaksi sarjahankintoja Aasiasta ja eri muslimimaista. Miten olisi vaikka Kuwaitilainen Big Brother tai Kiinalainen saippuaooppera?

Chelsea Handler Show

2007-06-14T01:24:00.000+03:00

Olen pari kertaa ohimennen vilkaissut tätä hupiohjelmaa, jossa sekoitellaan stand up -komiikkaa ja sketsejä. En oikein tiedä, mitä mieltä olisin siitä.

Ohjelma on aika uusi, se aloitettiin 2006, ja toista kautta nähtävästi näytetään USA:ssa parhaillaan. Chelsea Handler ei ole ennestään minulle tuttu, ja on toki mukavaa nähdä reipas naispuolinen koomikko, joka osaa tehdä pilaa itsestään ja muista.

Se miten hän tekee pilaa muista keikkuu minusta kuitenkin arveluttavuuden rajoilla. Ohjelmassa käydään mm. vanhainkodissa, ja välillä tuntuu, että huumoria tehdään hieman ikävällä tavalla asukkien kustannuksella. Eiväthän nämä ihmiset (tai muut hupina toimivat tavikset tai vanhat starat) ole täysin avuttomia, vaan usein ihan fiksuja ja sanavalmiita, mutta jotenkin siinä näkyy sellainen kunnioituksen puute, kun puhutaan oikeastaan yleisölle eikä niille, joiden kanssa näytetään keskustelevan.

Usein hupi syntyy siitä, että "uhreilta" puuttuu jotain tietoa, vähän niin kuin piilokamera-ohjelmissa. Se, että ihmisiä huijataan tai että niiden yli puhutaan, ei tätä tosikkoa aina jaksa miellyttää. (Ei toki kaikki vitsit perustu tähän.)

Chelsea tekee kyllä pilaa itsestäänkin, ja ohjelma on usein oikeasti hauska. On myös mahdotonta tietää, mitä tapahtuu kulissien takana, ehkä kaikkia kohdellaan silti reilusti - tai sitten ei. Vähän epäempaattinen yleisfiilis kotiin välittyy.

Click, Gabriel ja we7

2007-06-11T01:36:00.000+03:00

Click on BBC Worldin viikottainen teknologiaohjelma. Lähinnä siinä käsitellään tietokoneisiin ja internettiin liittyviä asioita. Koska uutiskanavien ohjelmatietoja ei yleensä jaksa seurata, ohjelmat jäävät usein katsomatta, mutta onneksi nämä nyt löytyvät myös netistä. Arkistosta löytyy vähän vanhempiakin jaksoja (tällä hetkellä ainakin kaikki vuoden 2007 jaksot).

Viime kuussa Click kävi haastattelemassa Peter Gabrielia. Haastattelu on peräti 25 minuutin pituinen, joten kokonaisena se löytyy vain netistä. On mukava kuunnella jonkun puhuvan kiihkoilematta näistä mielenkiintoisista ja mielikuvitusta kutkuttavista asioista eli musiikin tekijänoikeuksista ja DRM-suojauksista.

Itse asiassa Gabriel on ollut mukana luomassa tällaista we7-systeemiä, jossa musiikkia voi downloadata laillisesti ja maksutta - mutta mukaan tulee mainoksia. Rekisteröitymistä vaaditaan. Koko homma on beta-vaiheessa, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa, joten kannatta käydä kurkkaamassa.

30 päivää vieraissa kengissä

2007-06-01T10:34:00.000+03:00

Tällä viikolla katsoin Morgan Spurlockin dokumentin Super size me, jossa terveelliseen ruokaan tottunut mies ahtaa itseensä McDonaldsin sapuskoja kolmasti päivässä. Samalla ihmetellään ihmisten lihoamista, ja mietitään johtuuko se pikaruoista.

Vaikka dokumentti oli ehkä hieman liian pitkä, oli se varsin sujuvaa katsottavaa; mukaan oli saatu kokemusta ja teoriaa, monia näkökantoja, hauskaa kuvitusta ja musiikkia. Ote ei minusta ollut ihan niin provosoiva kuin Michael Moorella.

No, johtuuko ihmisten lihoaminen pelkästään pikaruokaloista? Tuskin, enkä menisi vaatimaan McDonaldsia oikeudessa tilille siitä kuten USA:ssa yritettiin (ja epäonnistuttiin), mutta toivoa sopii, että helppoa terveellistä ruokaa olisi paremmin tarjolla. Ja eiköhän se siihen pikku hiljaa menekin.

Mielenkiintoista oli nähdä, kuinka annoskoot ovat kasvaneet. Itsekin ennen vanhaan tilasin mielellään pienen aterian tai pienen juoman, mutta nykyään ne ovat vain lasten annoksia, joten eihän niitä kehtaa tilata!

Mielenkiintoista oli myös katsoa sitä, miten isot yhtiöt yrittävät vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Luulisi sen nyt olevan selvää, että he yrittävät ajaa vain omia etujaan, ja että politiikassa pitäisi ajatella pikemminkin yhteistä hyvää - ei, en usko että puhdas kapitalismi toimii tuottaen parhaan tuloksen pitkällä tähtäimellä - mutta taitaa niillä tosiaan olla aika suuri vaikutusvalta. Miksiköhän?

Tarkoitan vain, että ei kai poliitikkojen ole pakko tehdä niin kuin lobbarit haluavat? Tietysti isossa maassa päästäkseen valtaan täytyy olla takana paljon rahaa, mutta hmm... Mielenkiintoista, mutta en taida tietää tarpeeksi tästä aiheesta sanoakseni juuri enempää.

Katsoin myös Spurlockin sarjaan kuuluvan ohjelman ateistinaisesta, joka vietti 30 päivää kristillisessä kodissa. Mielenkiintoinen aihe, mutta koska nainen oli varsin sopuisa, suuremmilta ristiriidoilta vältyttiin. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen se, kuinka paljon kristillisyys tunnuttiin yhdistävän moraaliin. Enpä usko, että juuri kukaan Suomessa ajattelee, että ilman uskontoa ihminen olisi jotenkin moraalisesti hukassa. Kummallinen ajatus.

Ainakin minun isäni ajattelee aivan päin vastoin. Hänen mielestään uskovaiset voivat tehdä syntiä niin paljon kuin lystäävät, kun aina voi pyytää anteeksi, ja se on sitten sillä hoidettu - täysin holtitonta menoa siis.

Muoti on muotia

2007-05-28T23:26:00.000+03:00

Kesä tulee, ja samalla paljon uusia sarjoja, tai uusintoja. Monet suosikit lähtevät lomailemaan; itse jään erityisesti kaipaamaan Kovan onnen kundia.

Olen katsellut viime aikoina aika paljon kaikenlaista kevyttä viihdettä, ehkä mitta alkaa tulla täyteen, sillä tuntui suorastaan raskaalta tänään selvitä Muotitalon ensimmäisestä osasta. Teki mieli jättää kesken, joten en suosittele.

Muotitalo perustuu Kolumbialaiseen telenovelaan - mikä on sekin hyvin muodikasta. Jos kieroilevat naiset ja sikailevat miehet kylmässä muotimaailmassa jaksavat kiinnostaa, niin katsottavaa piisaa jokaiselle arkipäivälle.

Paremmilla resursseilla samantapaisesta lähteestä muotoiltu Ruma Betty on paljon parempi, vaikka toki päivittäisten sarjojen "kuuluukin" olla vähän kökömpiä ja halvemmanoloisia. Muotiviihdesuosikkini taitaa kuitenkin olla Nelosen Muodin huipulle.

Muodin huipulle eli amerikkalaisittain Project Runaway edustaa tosi-tv:n parhaimmistoa, siinä on erilaisia värikkäitä persoonia kilpailemassa, ja arvostelun kohteena eivät ole henkilöt, vaan heidän luomansa vaatteet.

Tehtävät vaikuttavat yleensä mielekkäiltä, ja ainakin ensimmäisellä kaudella tuloksiakin voi pitää aika oikeudenmukaisina. (Nyt on siis menossa toinen kausi.) Palkinnotkin vaikuttavat kohtuullisilta, eikä kilpailijoita tule liikaa sääliksi, sillä useimmiten ei tunnu siltä, että rikottaisiin lopullisesti kenenkään tulevaisuutta.

Vaatteiden valmistelua on hauska katsella, vaikka aikarajat ovatkin älyttömän tiukkoja. Itse asiassa sitä vaatteiden tekemistä katselisi mieluusti suuremman osankin ohjelma-ajasta. Joka tapauksessa kyseessä on värikästä ja hauskaa viihdettä, joka saattaa saada katsojankin innostumaan omiin ompelukokeiluihin. :)

Tiimalasi ympäri

2007-05-19T08:19:00.000+03:00

"Like sands through the hourglass, so are the days of our lives."

Tuolla motolla alkaa arkipäivisin aina saippuasarja Päivien viemää. Lieneekö se kaikkien saippuoiden kuningatar, kun sitä on tehty jo yli 40 vuotta. Minäkin olen jäänyt koukkuun, lähinnä ehkä siksi että sarja saa minut useimmiten hyvälle tuulelle ja naureskelemaan; muut saippuat lähinnä ärsyttävät.

Toki ärsyttävyyksiä löytyy tästäkin, kaikki juonenkäänteet eivät voi miellyttää. Eniten kyllä ottaa aivoon se, kuinka vinhaksi tämä kuolemisen ja henkiin heräämisen kierre on muuttunut. Joka jaksossa joku on kuoleman kielissä, ja todennäköisesti jokainen hahmo on käynyt ainakin kerran manan mailla kääntymässä. Menee vähän mauttomaksi.

Hyväksyn sen, että saippuaoopperoissa tällaista tapahtuu, mutta ei kiitos ihan tällaisella vauhdilla! Sitä paitsi juoni on aika tavalla ristiriidassa tuon alkulauseen kanssa. :)

Euroviisujen semifinaalin pistetaulukko

2007-05-17T00:36:00.000+03:00

Pistetaulukoita on mielenkiintoista katsella, varsinkin semifinaalissa annettuja pisteitä.

Ensimmäinen finaalista pudonnut maa on Portugali. Tämä oli todella yllättävää. Minusta se oli mahdollisesti semifinaalin huonoin esitys, enkä ole kuullut kenenkään muunkaan pitäneen siitä, vaikka esittäjä oli herttainen. Andorrasta tuli 12 pistettä, mutta tuli pisteitä idästäkin.

Seuraavilla sijoilla ovatkin Andorra ja Islanti, joita kaipailin eniten finaaliin itsekin. Viimeiset pääsijät olivat ne minustakin huonoimmat: Moldova ja Makedonia, joten aika lähellä oli minunkin toivoma "oikeudenmukainen" tulos. Serbia voitti myös semifinaalit.

Islannin pisteissä näkyy mukavasti "pohjoismais-balttialainen" äänestysblokki. Ei ole paljon varaa kritisoida entisiä Jugoslavian maita.:( Mutta Suomi (minä mukaan luettuna) antoi toki Eirikurille 12 pistettä siksi, että pidimme esityksestä, emme vain naapuruuden perusteella, (ihme kyllä) emme antaneet yhtään pistettä Tanskan DramaQueenille.

Emme myöskään harmikseni antaneet yhtään pistettä Tsekille, joka päätyi vihoviimeiseksi yhdellä Viron antamalla pisteellä. Paljon puhututtanut Sveitsin DJ Bobo jäi myös lopulta aika vähille pisteille, Suomeltakin puhdas nolla. Eikä saanut meiltä pisteitä Kyproskaan, joka netissä näytti miellyttävän monia.

Missään tapauksessa pelkkä blokkiäänestäminen ei selitä tuloksia. En väitä, etteivätkö ne vaikuta ollenkaan, mutta kaikenlaisia omituisuuksia ja yllätyksiä näissä pisteiden annoissa kyllä on. :D En tiedä, miksi Portugali on antanut Moldovalle 12 pistettä tai Georgia Belgialle.

Siis voittoon ei naapuri- tai siirtolaisäänet riitä, mutta semifinaalista finaaliin ne voivat mahdollisesti auttaa. Tähän kohtaan voitaisiinkin tehdä jotain muutoksia. Todennäköisesti parasta olisi jos kaikki maat joutuisivat karsimaan joka vuosi. Eiköhän niitä muutoksia jossain päin mietitä. Ensi vuonna siis kuitenkin mennään saman kaavan mukaan.

Euroviisufinaalit 2007

2007-05-14T21:15:00.000+03:00

Nyt ne on sitten ohi. Suomi järjesti komeat pippalot, ja oikea kappale voitti. Katsojalla on vähän väsähtynyt olo (yhä).

Hanna Pakarisen esitys oli kerrassaan upea, en tiedä miten tuosta biisistä voisi saada mitään enempää irti. Jaana Pelkonen oli rennompi kuin semeissä, Krisse oli mielestäni tosi hauska, vaikka en yleensä ole hänestä pitänytkään. Se joulupukki-osuus ei ehkä ollut parasta antia, mutta missään viisuissa kyseinen ohjelmaosuus ei ole oikein toiminut. Niihin verrattuna tämä oli ihan ok. Ymmärrän että joulupukki sopii fantasy-teemaan, ja se pikku-Svante juttu oli ihan hauska.

Alun Lordi-esitys ja varsinkin video olivat henkeäsalpaavia. Apocalyptica toimi niin kuin pitikin. Ääntenlasku sujui sutjakkaasti, kukaan esiintyjistä ei mokannut.

Esityksistä Armenia ehkä yllätti positiivisimmin, Ruotsin sijoitus oli pettymys, mutta ei siinä esityksessä minusta mitään vikaa ollut. En kuvitellutkaan The Arkin voittavan, odotin sijoja n. 3-5, mutta ei se tosiaan näyttänyt uppoavan kovin hyvin pohjoismaiden ulkopuolella. Venäjä toimi Turkin kanssa minusta paremmin videona.

On toki mielenkiintoista pohtia Euroviisujen tulevaisuutta, mutta juuri nyt en taida jaksaa. Pitäisi muistaa, että kyseessä on ennen muuta hieno show, ja onko sillä sijoituksella sitten niin paljon väliä? Voittaja tarvitsee selvästi enemmän kannatusta kun saa pelkiltä naapureiltaan. Ainakin se on selvä.

Kaikista tärkeintä on, että kaikki halukkaat saisivat olla mukana, joka vuosi. Ainakin se oli huono systeemi kun tippui koko kisasta seuraavana vuonna huonon tuloksen takia. Itseäni ei tuo itäpainotteisuus niin hirveästi huolestuta, parempi sellainen kuin joku länsiviisut! Asioita voi tietysti aina tarkastella ja kehitellä, mutta ei mitään viisusotia, pliis!

Suorat finalistit ennakkoon

2007-05-12T15:30:00.000+03:00

Mielipiteitä suoraan finaaliin päässeistä euroviisuista videoiden perusteella:

Bosnia-Hertsegovina
Ajattelin, että tämä on varmaan sellainen hitaasti aukeava kappale, joten olen yrittänyt kuunnella tämän useasti. Ei auta. (Sanojen lukeminen jelppasi hieman.) Tämän balladin hienous ei avaudu minulle.

Espanja
Tämä on yllättävän miellyttävä, mutta vaikea sanoa miten toimii livenä. Toivon, että onnistuvat hyvin ja pärjäävät. Poikapoppia myös vähän varttuneempaan makuun, kepeä kesäbiisi ilman ärsyttävyyttä.

Irlanti
Euroviisumainen sanoma kansanmusiikin siivittämänä. Jokin tässä tökkii, kenties vain väärä aika ja paikka.

Suomi
Saundit ja Hanna ovat ihan hyviä, mutta kappale junnaa, ja sanoitus ei toimi. Ei se mitään. Suomen karsinnoissa äänestin itse Lovexia, mutta tällä nyt mennään eikä ainakaan vielä hävetä. :) Tsemppiä Hannalle, ja ei sillä tuloksella ole niin väliä!

Liettua
Näin introvertti kappale ei oikein sovi näin ekstroverttiin kisaan. Laulussa on periaatteessa elementtejä, joista voisin pitää, mutta käytännössä ei vain iske yhtään.

Kreikka
Kyllähän tämä renkutus toimii, omaperäisyyspisteitä nolla.

Ruotsi
Ola Salo on superihku, pisteitä ropisee, mutta tuskin voittoon asti. Kun tämän kappaleen on nyt kuullut noin miljoona kertaa, ei enää tunnu siltä että jotain puuttuu. Kohta tämän on vain kuullut jo liiankin monta kertaa. Kyllä mie pidän!

Ranska
Mahdollinen yllättäjä. Sympaattinen euroiskelmä. Joitain voi ärsyttää englannin ja ranskan sekoittaminen, minusta se on tehty lähes nerokkaan lystikkäästi. Kun osaa muutaman sanan ranskaa, tuskin huomaa koska kieli vaihtuu, pitää kuulijan valppaana.

Venäjä
Menevä poppis kärkikahinoihin. Nähtäväksi jää kuinka tytöt klaaraavat livenä.

Saksa
Tämä swingi on monien ykkössuosikki, minusta tämä on ehkä kisojen sietämättömin kappale. En vain tykkää. Jakanee mielipiteitä rajusti.

Ukraina
Ensireaktioni oli, että ei helvetti tällaista pelleryhmää, tää on karsee! Mutta dada-hitti on auennut vähitellen minullekin. Kärkipaikka hakusessa, mutta toivon että joku balladi pärjäisi kuitenkin paremmin näin vaihteeksi.

Iso-Britannia
Ensireaktio tähänkin oli lievästi sanottuna negatiivinen, mutta myönnetään että tässäkin on jonkinlainen idea, ei kuitenkaan kovin kantava.

Romania
Aika mukava, mutta se ei taida riittää kovin pitkälle. Tulee mieleen ranskalaiset etno-rockbändit.

Armenia
Kelpo balladiedustaja, joka saattaa toimia livenä aika hyvinkin.

Yhteenveto:

Serbia on paras, seuraavana ehkä Ruotsi ja Georgia. Mukana on hirvittävän paljon erityylisiä kappaleita, mikä on kivaa! Luvassa on hauska show, jossa tulokset kiristävät taatusti jonkun hermoja, mutta niitä ei pitäisi ottaa turhan vakavasti. :)

Semit ohi

2007-05-11T18:40:00.000+03:00

Järjestelyt menivät hyvin. (Kommentit kotisohvanäkökulmasta.)

Lava näytti tosi komealta ja suunnilleen kaikki laulutkin kuulostivat hyviltä. Väliaikanumeroissa oli ihan oikeita elementtejä. Kukaan ei mokannut, Leppilampi suorastaan yllätti rennolla charmillaan. Pidin postikorteista, niissä näkyi mukavasti arkisiakin asioita, vaikka myönnän olleeni sen verran tohkeissani, etten pystynyt niihin oikein keskittymään.

Veikkaukset menivät keskinkertaisesti: puolet oikein. Pienestä kotiraadista lähti aika monta ääntä, niitä saivat: Serbia, Georgia, Montenegro, Itävalta, Andorra, Islanti, Kroatia, Bulgaria, Tsekki ja Israel.

Kaikista eniten petyin Turkkiin, se kuulosti aika mitättömältä. Suurin yllättäjä oli Kroatia (kotiraadin ääni ei sentään tullut minulta).Andorran pojat saivat vihdoin minutkin syttymään, ja ihastukseni Serbiaan ja Marijaan vahvistui jo lähelle hullua rakkautta. Se on sitä järjen vievää viisutunnelmaa! :)

Unkarin tyttö veti loistavasti, mutta kun en vaan tykkää tuollaisesta (jatkoon pääsy kyllä ansaittu), Albanian viisu taas on vähän vieläkin mun guilty pleasure.

Tuloksiin voi tietysti olla tyytymätön, mutta niin se aina käy. Ei se jaksa kauheasti edes hermostuttaa. Viisupolitiikasta kirjoitan ehkä lisää myöhemmin, mutta nyt sanon vain, että eniten yllätti Moldovan ja Makedonian jatkopaikat, ja eniten kirpaisi Islannin ja Andorran putoamiset.

Ai niin, eniten itse asiassa järkytti se, miten huonosti rokkikappaleet menestyivät kautta linjan. Vaikuttaa siltä, että kovaa kailottavat naiset ovat nyt tosi hot, ja että epäpuhdasta laulua ei katsota kovin hyvällä.

SERBIA VOITTOON!

Ja jatkoon menevät...

2007-05-10T14:19:00.000+03:00

Siis Euroviisujen finaaliin menevät ainakin Serbia, Sveitsi ja Turkki. Näin ennustan minä, ja monet muutkin. :) Kaikki riippuu tietenkin viime kädessä illan esityksistä, niin kuin pitääkin. Toivottavasti tulee joitain yllätyksiäkin.

Loput seitsemän finalistia ovat veikkaukseni mukaan: Latvia, Andorra, Tanska, Kypros, Georgia, Islanti ja Slovenia.

Kilpailu tulee varmaan olemaan kova, ja tuo joukkio ei ole se mitä itse haluaisin nähdä, pitää olla inhorealistinen ja laskelmoiva ennustuksissaan. :P Pelkään esim. esiintymisjärjestyksen vaikuttavan niin, että alkupään viisut unohtuvat liikaa, vaikka minusta sieltä löytyvät monet parhaista.

Diktaattorina pistäisin jatkoon seuraavat: Serbia, Georgia, Kypros, Islanti, Tsekki, Bulgaria, Israel, Turkki, Valko-Venäjä ja Malta. Ehkä, tosi vaikea valita, ja illan esityksen jälkeen mieli muuttuu varmasti, niin kuin pitääkin. :)

Semifinaalinennakkoa laulut 19-28

2007-05-09T11:16:00.000+03:00

Euroviisut ovat vallanneet blogini, mutta ei huolta, kohta ne ovat jo ohi. Viimeiset mielipiteet semifinaalin kisailijoista ennakkoon:

19. Norja

Guri Schanke on viehättävä kuten Portugalinkin edustaja, valitettavasti vain he kummatkin esittävät saman laulun, ainakin melkein, ja vielä näin lähellä toisiaan. Eikä se ole edes kovin hyvä laulu. On makuasia kummasta pitää enemmän, minä en jaksa päättää, koska ei sillä ole oikeastaan mitään väliä.

20. Malta

Video on ultraromanttinen hömpötys pääosassaan Olivia Lewis. Sopii loistavasti tähän melodramaattiseen lauluun, joka mahdollisesti vetoaa perinteisiin viisudiggareihin. Ihan kiva.

21. Andorra

Periaatteessa ihan kivaa neopunkkia (tai mikä lie on oikea termi) Anonymousilta, mutta muistuttaa tosi paljon esikuviaan. En tiedä miksi en ole täysillä tämän takana, mutta veikkaan että menestystä tulee. Sanoma on supersopivan positiivinen näihin kisoihin.

22. Unkari

On vaikea arvioida, kuinka Magdi Rúzsa tulee pärjäämään Euroviisuissa, mutta muuten povaan hänelle pitkää ja menestyksekästä uraa. Ei ole ihan lempimusaani tällainen blues, ja varsinkin tässä kontekstissa en oikein jaksa, mutta ei tämä huono ole.

23. Viro

Perinteistä viisutyyliä edustaa Gerli Padar eikä taida herättää tarpeeksi huomiota päästäkseen jatkoon. Melodia ja kertosäe kuitenkin miellyttävät korvaani.

24. Belgia

Luulenpa, että tässä vaiheessa iltaa The KMG's ottaa yleisön haltuunsa kuin lasillinen raikasta vettä juhlinnan keskellä. Normaalioloissa en tällaista kuuntelisi, sopii kuitenkin hyvin kepeisiin kekkereihin.

25. Slovenia

Oopperalaulantaa musiikillisessa sekametelisopassa. En tiedä mitä sanoisin, tai joo... Riippuu ihan hetken fiilingeistä, kuulostaako Alenka Gotar minusta jotenkin makeelta vai täysin sietämättömältä.

26. Turkki

Turkki on todellinen laatumaa mitä tulee viisuiluun! Pitäisikö veikata Kenan Doğulua voittajaksi? Tässä on perinnettä yhdistettynä nykyaikaan, vähän erotiikkaa, rutkasti tarttuvuutta ja erittäin tanssittava biitti.

27. Itävalta

Tässä tulee nyt niin paljon uusia lauluja, että pää menee pyörälle (siinä mielessä ihan hyvää tutustua näihin näin ennakkoon). Ei ehkä ihan tyypillisin viisu Eric Papilayalla, mutta tämän voi kuvitella radioon. Positiivinen ja voimakas meininki. Voisin alkaa pitämään tästä.

28. Latvia

Bonaparti.lv saa kunnian esiintyä viimeisenä ja hämmentää yleisön lopullisesti. Minua ainakin nauratti, ja mahdollisesti se on tarkoituskin.

Nykyään kun kaikki on niin tarkasti brändättyä ja kohdistettua on lystikästä, että on olemassa kilpailu, jossa voi olla mukana melkein mitä tahansa, ja sitten ne pitäisi laittaa järjestykseen. Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta juuri se on niin mukavaa!

Semifinaalinennakkoa laulut 10-18

2007-05-08T18:12:00.000+03:00

Kommentteja esittelyvideoiden perusteella, jotka löydät vaikka täältä.

10. Alankomaat

Edsilia Rombley vaikuttaa rutinoituneelta esiintyjältä, kappale ei vain ole kovin mieleenpainuva. Ei tässä varsinaisesti mitään vikaakaan ole. Tuskin menee jatkoon.

11. Albania

Esittelyteksti saa Frederik NDocin ja laulun tekijät kuulostamaan tosi merkittäviltä musiikkialan ammattilaisilta. Luulen, että yleisesti tätä tekelettä pidetään vanhanaikaisena ja ehkä hieman huvittavanakin, mutta minuun Frederikin charmi puree jollain perverssillä tavalla, ainakin hiukan. Ei tämä nyt mikään suosikkini sentään ole.

12. Tanska

DQ ei onnistu olemaan tarpeeksi Drama Queen tässä esityksessä. Vaikka puitteet ovat komeat, sydäntä ja intohimoa puuttuu. Monien mielestä tämä voi kuitenkin olla kelpo diskohumppa, minuun ei nappaa.

13. Kroatia

DragonFly feat. Dado Topić esittää lötkön tekeleen, joka sekin alkaa kuulostaa hieman paremmalta usean kuuntelun jälkeen. Tätä voisi kuvitella autollamatkustamisen taustamusaksi. Viisuissa on näillä kohdin selvä tason notkahdus.

14. Puola

Siis en tiedä, alkavatko korvani puutua, viisuväsymys iskeä vai olivatko alun laulut oikeasti parempia? The Jet Set kuulostaa hyvin keskinkertaiselta tässä tanssittavassa viisussa, ahkeralla aivopesulla tämäkin jäisi varmaan päähän pyörimään. Sellaista en kuitenkaan toivo.

15. Serbia

Olen kuullut vinoiluakin Marija Šerifovićin ulkoisesta olemuksesta, mutta minä voisin innokkaana tiedustella hänen stailistinsa yhteystietoja. Tämä on ihana, vaikka alussa yritin vähän pullikoida vastaan, että voisi se Serbia välillä lähettää jotain erilaista eikä saman laulun kopioita joka vuosi, mutta... Ehdottomasti yksi ennakkosuosikeista. Eiköhän pääse oikeuksiinsa tässä rakosessa.

16. Tsekki

(Olen törmännyt jo kolmeen tapaan kirjoittaa Tšekki, joten anteeksi jos olen siitä sekaisin enkä jaksa enempää tarkistaa.) Vakiintunut rokkibändi Kabat esittää kappaleen, josta on tosi vaikea saada otetta, mutta pikku hiljaa olen lämmennyt tälle vähän enemmän. Mukavan salaperäinen sanoitus.

17. Portugali

Sori vaan Sabrina, mutta taidan jättää tämän tanssin väliin. Ei tämä ole kauhea, vain keskinkertainen latinovaikutteinen iskelmäyritelmä, joka tuskin herättää kenenkään huomiota (portugalilaisia lukuun ottamatta). Parempi onni ensi kerralla.

18. EJT Makedonia

Rotusääret-kilpailun voittaa Karolina. Viisu on hyvin perinteinen, etten sanoisi hieman tunkkaisen vanhanaikainen. Varmaan tällä joitain pisteitä heltiää ainakin Balkanilta, omalla tavallaan ihan pätevästi muotoiltu tuote.

Semifinaaliennakkoa laulut 1-9

2007-05-07T21:51:00.000+03:00

Näin aluksi haluaisin sanoa, että näin joitain pätkiä tv:n esikatselmuksista, ja siinä vaiheessa kaikki kappaleet kuulostivat tosi kauheilta. Nyt kun netissä olen vilkuillut näitä, niin ne miellyttävät huomattavasti enemmän. Tästä voimme päätellä, että osatakseen arvostaa Euroviisu-kappaleita täytyy olla oikealla viisutuulella! Ja nyt mielipiteitä esikatseluvideoiden perusteella:

1. Bulgaria

Elitsa Todorova ja Stoyan Yankoulov aloittavat kilpailun varmastikin näyttävällä esityksellä paukuttelemalla rumpujaan. Pidän tästä, koska minulle tunnelma ja saundi on usein tärkeämpiä kuin melodia. Voi unohtua kuitenkin äänestäjiltä pitkän kisan kuluessa.

2. Israel

Teapacks on ollut kasassa jo kauan, ja vaikka kaikenlainen kohina ja poru tämän esityksen ympärillä on saanut aikaan pienoista epäluuloa, tämän laulun voisi kuvitella olevan olemassa ilman viisujakin, se kuulostaa siis ihan oikealta musiikilta.

3. Kypros

Tämä on jo kolmas kerta, kun Evridiki esiintyy Euroviisuissa. En silti muista häntä ollenkaan. Kolean synkähkö esikatseluvideo teki palveluksen tälle elektroniselle esitykselle, joka voi livenä joko säväyttää tai sitten jättää täysin välinpitämättömäksi, kumpaankin on mahdollisuuksia.

4. Valko-Venäjä

Esittelytekstistä saa sen kuvan, että taustavoimat osaavat hommansa. He saavat tämän omalla tavallaan draamallisen, hieman Bond-teemoihinkin vivahtavan laulun tekijät ja esittäjän, Koldunin, kuulostamaan tähdiltä. Varmasti nuori mies sopii rooliinsa hyvin, mutta ilman viitekehystä esitys saattaa jäädä hieman ohueksi.

Toisaalta useamman kerran kipaleen kuultuani olen ihan varma, että tämä on ainakin jossain päin maailmaa aikamoinen radiohitti.

5. Islanti

Jos olet joskus katsonut Ruotsin tv:n viisujen esikatselmuksia, on Eiríkur Hauksson varmaan tuttu hahmo, ja onhan mies esiintynytkin näissä kisoissa aikaisemmin, jopa kahdesti. Hänen sympaattinen olemuksensa saa ainakin tämän katsojan hieman puolueelliseksi, vaikka muuten sentimentaalisuus voisi herättää torjuntareaktion. Luulisi tällaisen rokkiballadin vetoavan ainakin suomalaisiin, ihan oikeaa melodiaa tarjolla.

6. Georgia

Tämä kappale taitaa olla kisojen jännittävin musiikillisesti, ei ehkä kuitenkaan tarpeeksi tarttuva. Ihan aluksi pidin tätä ehkä suosikkinani, tällä hetkellä minulla ei yhtä sellaista ole. Georgia on uusi maa näissä kuvioissa, joten edustajaksi sopii hyvin nuori, raikas ja lupaava Sopho.

7. Montenegro

Kivaääninen Stevan Faddy on onnistunut saamaan sopivan esiintymispaikan, sillä tämä menevä ja mutkaton ralli kuulostaa tähän väliin raikkaalta, vaikka aika keskinkertainen onkin. Mitä kieltä Montenegrossa puhutaan? Joka tapauksessa se on saatu kivasti rimmaamaan tässä kertosäkeessä.

8. Sveitsi

DJ BoBo tuo mukanaan ammattimaista showmeininkiä, ja sellaisella saatetaan päästä pitkälle. Alku on lupaava, mutta minua hieman häiritsee touhun iloisuus ja keveys; vampyyrit yleensä tenhoavat paremmin vähän matalammilla taajuuksilla.

9. Moldova

Natalia Barbu osaa paitsi laulaa myös soittaa viulua. Se ei pelasta tätä aika meluisaa kappaletta, joka ei nyt ainakaan tällä hetkellä iske minuun.

Musiikki on oikeastaan ihan kivaa, ehkä kaipaisin esittäjältä jotenkin militantimpaa otetta, tuntuu että tässä pitäisi karjua oikein kunnolla. Annan tällekin mahdollisuuden onnistua vielä itse kisassa. :)

Ylen Euroviisu-sivut

2007-05-05T01:53:00.000+03:00

Muutamia kriittisiä huomioita Ylen Euroviisusivuista.

Ihan aluksi toivoisin, että linkit itse kilpailukappaleisiin eli esittelyvideot löytyisivät helpommin ja vähempien linkkien takaa. Toivoisin myös, että maiden lisäksi olisi luetteloitu myös kappaleiden nimet ja esittäjät. (Oletan kuitenkin että ne löytyvät jostain, vaikka ei tästä minun löytämästäni luettelosta.)

Samoin soittimen vieressä olevat listat uusimmista ja suosituimmista kappaleista antavat vain maan nimen. Vielä suuremmaksi puutteeksi koen, että näissä listoissa ei ole kaikkia maita, sillä helpoimmin klikkailisi vaikka kaikki läpi näistä listoista eikä erilliseltä sivulta.

Viisukone voisi sinänsä olla ihan hauska turhake, mutta enemmän se on vain turhauttava harhake. Kysymyksiin on tosi vaikea vastata hupimielelläkään. Oletteko ihan varma, että haluan kuulla laulun englanniksi, ranskaksi tai monella kielellä? Ehkä haluaisinkin suosia vaikka esittäjien äidinkielisiä esityksiä? Tämä olisi varsin luonteva vaihtoehto.

Minun pitäisi äänestää Tsekin Kabatia tulosten perusteella. No, joo... Eihän tätä ole tarkoitettu vakavasti otettavaksi, eikä kritiikkiänikään välttämättä, mutta keksin vain, että tällainen testi toimisi paremmin eliminoimalla niitä vaihtoehtoja, joita ei halua. Esimerkiksi voisi valita, että ei halua englanniksi laulettavan maailmanrauhasta, ja että tanssityttöjä ei saa olla kolmea enempää. Vaihtoehtoja pitäisi olla useampia, ja niitä voisi valita monta. En usko että tuo olisi kovin paljon vaikeampaa toteuttaa. :)

Valmistautumista Euroviisuihin

2007-05-04T07:46:00.000+03:00

Kuulun niihin, jotka ovat tottuneet katsomaan viisuja jo pienestä pitäen melko uskollisesti. En jaksa ostaa viisukirjoja tai hyppiä kaupungilla Lordi-naamiossa, vaikka kisat voitettiinkin, mutta katsoa ne aion tietenkin.

Ennakkotunnelmoida voi vaikka seuraavissa paikoissa:

Helsinki 2007 -blogi

Euroviisut - Etusivu

Ymmärrän, että tapahtumasta yritetään ottaa kaikki irti, mutta toisaalta hyödyn maksimoinnista tulee helposti sellainen väkisin vääntämisen tunne, ja hauskuus unohtuu.

Toivon, että Suomi onnistuu järjestelyissä hyvin - välillä uskon siihen, toisinaan iskee epäuskon hetkiä. Näin osittain sen ohjelman, jossa arvottiin Euroviisujen esiintymisjärjestys, ja se oli hieman kökkö kaikkine saunalavasteineen (ja sen yhden urheilutapahtuman avajaisia ei edes muistella). Tuskin sitä juuri kukaan katsoi, mutta pahinta olisi juuri yrittää mättää ohjelmaan kaikki mahdolliset suomikliseet. Apocalypticaa toivoin väliaikaohjelmaksi, koska se on kaikin puolin loogista, joten siihen olen ainakin tyytyväinen.

Man Utd - Milan AC

2007-05-03T07:36:00.000+03:00

Mestarien liigan finaalivastustajat ovat siis selvinneet. Näin Manchester Unitedin fanina olisin toki suonut heidän voittavan, mutta hyvä näinkin. Toisaalta on ihan mukava, että finaalissa on kaksi eri maata edustettuna.

"Vesipalloilu" ei ehkä yleensä ole kaikista hienointa seurattavaa, mutta viihdyttävä otteluhan se oli, ja Milan ansaitsi voittonsa. Jos Man U olisi saanut maalin toisen puoliajan alkumetreillä, kaikki voisi olla toisin. Tulos oli siis vakuuttava 3-0 voitto Milanille.

Unitedilla taitavat kuitenkin ne loukkaantumiset hieman häiritä loppukauden tärkeitä pelejä. Puolustus ei oikein osaa pelata yhteen nykyisellä miehityksellä, tosin Heinze oli eilen oikealla paikallaan, ja se näkyi. Luulen, että Giggs ja Ronaldokin kaipaisivat välillä lepovuoroja loistavuudestaan huolimatta. Toivotaan, että Manchester United vie kuitenkin jonkun pokaalin tällä kaudella, tai sitten minäkin voin olla jo hieman pettynyt.

(Ei niin kovin) Ruma Betty

2007-05-01T06:44:00.000+03:00

Minäkin katsoin sitten tämän sarjan ensimmäisen jakson, kun se tuli uusintana. Yllättäen tuli mieleeni hieman Tim Burtonin tuotokset, vaikka gotiikasta ei olekaan kysymys. Lähinnä tarkoitan tyyliteltyä miljöötä, ja sympaattista ulkopuolisen oloista päähenkilöä. Terävyyttä yksityiskohdissa, muttei silti mitään niin kovin ilkeää tai kyynistä.

Toinenkin jakso tuli katsottua, ja vaikka en enää ajatellut Burtonia, niin ehkä kuitenkin sarjakuvia. Henkilögalleria ja tyyli on vähän sellainen, vaikka supervoimia ei kenelläkään olekaan.

Itsekin vähän vähemmän kauniina henkilönä voisi tietysti loukkaantua, että söpö Bettykö ruma? Mikäs minä sitten olen? Mutta eiköhän tuo nimi yritäkin hieman provosoida. Erilaisuudesta suhteessa tiettyyn maailmaan on tietysti kysymys, ja kun muoti on kauneuden valtakunta (tai ainakin yrittää itsensä sellaiseksi määritellä), sopimaton palikka on tietysti ihan luontevasti siis ruma.

Tavallisessa elämässä ei kanssaihmisiä tule niin hirveän tarkasti tuijoteltua, eikä ihmisten "rumuus" paljon häiritse, ainakaan minua, mutta TV:ssä kieltämättä näkökokemus korostuu kun ei paljon muutakaan ole, joten ulkonäkökriteeritkin lienee erilaisia. Ei sen puoleen, ei minua juuri kenenkään ulkonäkö TV:ssäkään häiritse.

Jos uusi trendi siis on pistää sarjaan "ruma" henkilö, ymmärrän sen kyllä. Kun katsellaan tarpeeksi kauan jotain Täydellisiä naisia, niin katsojallekin voi tulla mieleen ajatusleikki: mitä jos tuonne joukkoon pistettäisiin tällainen tavallinen tallaaja, mitäs siitä seuraisi?

Joka tapauksessa parin jakson perusteella Ruma Betty vaikuttaa kohtuullisen sympaattiselta sarjalta, vaikea sanoa mihin se siitä kehittyy. Useimmat sarjat vaikuttavat alussa vähän tönköiltä, mutta silti niihin voi syystä tai toisesta jäädä koukkuun.

Aloitussanat

2007-04-27T02:14:00.000+03:00

Katselen paljon TV-ohjelmia, joten miksi en kirjoittaisi niistä?

Olen pääkaupunkiseudulla kaapelitaloudessa asuva nainen, iältäni 30+, omistan TV:n, mutta en vielä digiboksia. Varmasti vielä senkin hankin joskus lähitulevaisuudessa.

Ruutu voisi tietysti viitata myös tietokoneen näyttöön, mutta alkuperäinen tarkoitus on siis blogata TV:stä, mutta katsotaan mitä tästä tulee, mennään minne virta vie.

Joka tapauksessa suuri osa maailmaa suodattuu meille median (esim. TV) kautta, joten periaatteessa aiheethan ovat loputtomat. :)

Sarjoissa pysyttelen samassa tahdissa kuin "normaalit" suomalaiset kanavat (tai tosiasiassa olen usein jäljessä tästä videoiden takia), joten se kannattanee ottaa huomioon. Tarkoitus ei ole spoilata ketään, mutta kannattaa tietysti ottaa itse huomioon, jos ei ole ajan tasalla "ajankohtaisissa" tapahtumissa, ja välttää lukemista.

Jos joku jotain haluaa kommentoida, niin siitä vaan, mutta voin poistella niitä oman harkintani ja viitseliäisyyteni mukaan. Lähinnä siis kyseeseen tulee pahat spoilerit, häiritsevä spämmäys ym. Pelätä ei tarvitse.

Joten eiköhän tällä päästä alkuun. Toivotaan että myös jatkoa seuraa. :)