Ajatuksia Norjan tragedian jälkeen

Tekijä halusi huomiota, joten oikeastaan hänelle ei sitä pitäisi suoda. Toisaalta on kuitenkin lähes mahdotonta olla huomioimatta tällaista tekoa, joten annan periksi. Syvä osanotto menee tietysti kaikille teon uhreille ja heidän omaisilleen.

Minua (ja monia muita) mietityttää nyt erityisesti, että mitä pitäisi tehdä, ettei vastaavaa tapahtuisi uudestaan. Valitettavan pessimistisesti epäilen kuitenkin, ettei tällaisia tapauksia pystytä estämään, ja nykymaailmassa vielä on suuri riski siihen, että tästä otetaan vieläpä mallia joihinkin uusiin hirmutekoihin enemmän tai vähemmän kaukaisessa tulevaisuudessa.

Yksi keino olisi siis tietysti jättää tapaus, tekijä ja hänen ajatuksensa mahdollisimman vähälle julkisuudelle, mikä realistisesti ajatellen ei ole mahdollista. Lisääntyvä kontrolli ei houkuttele sekään. Aika ikävää on lukea myös kommentteja, joissa syyllistetään uhrit ajatuskuviolla, että suvaitseva vasemmisto on mennyt liian pitkälle, ja sitä saa mitä tilaa.

Jostain luin sellaisen mielipiteen, jossa sanottiin että viha on ensin, ja se etsii vain purkautumistietään jonkin ideologian kautta. Pidin siitä. Minäkään en usko, että syy on varsinaisesti mielipiteiden laadussa, vaan enemmänkin pyrkimyksessä toteuttaa niitä - sillä varauksella että äärimielipiteet ja fundamentaalisuus vaikuttavat tosi vaarallisilta liittyvät ne mihin tahansa.

Suhtaudun aika kielteisesti sensuuriin ja vapauksien rajoittamiseen noin yleensä, mutta kyllä tällaiset teot saavat minut pohtimaan uudestaan näitäkin asioita. Ja vaikka olen sielultani enemmän punavihreä kuin persu, niin minäkin toivon, että monista "äärioikeistolaisten" ja kansallismielisten esiin nostamista asioista voitaisiin keskustella enemmän ja asiallisemmin.

Tällaisia toimenpiteitä tuli siis mieleen:

1. Koulutus

Tämähän on se perinteinen vastaus ongelmiin. Monissa maissa tarvitaan varmaan lisää tiedollista koulutusta. Minusta pitäisi pyrkiä siihen, että kaikki maailman ihmiset saavat tietoa useammasta kuin yhdestä tavasta tarkastella maailmaa.

Länsimaissa tarvittaisiin enemmän "kansalaisoppia" eli kuinka esim. käsitellä negatiivisia tunteita, kuinka tulla toimeen erilaisuuden kanssa, käytännön etiikkaa, oman talouden hoitoa, käytöstapoja ym.

Näitä kansalaistaitoja ei pitäisi pitää minään huuhaana, vaan ihan oikeasti nykymaailmassa olennaisina taitoina. Erityisesti tässä tapauksessa olisi olennaista miettiä käsitystä siitä, että "tarkoitus pyhittää keinot".

2. Lainsäädäntö

Vaikka en pidä kauheasti rajoitusten lisäämisestä, niin pitäisi varmaan harkita yhä aselakien tiukentamista, vaikka tämä on aihe josta en tiedä paljoakaan. Useissa ampumistapauksissa on kuitenkin ollut käytössä laillisesti omistetut aseet, joten vaaralliselta se vaikuttaa.

Alkaa vähitellen myös arveluttaa jotkin väkivaltaiset pelit, vaikka aikaisemmin olen pitänyt niistä nipottamista aivan turhana. Uskon, että toisten ampuminen virtuaalisesti voi madaltaa kynnystä tehdä niin oikeassa maailmassa.

Uskon myös, että suurin osa metsästäjistä, ampumaharrastajista ja pelaajista ovat vaarattomia kanssaihmisille, enkä ole varma haluanko rajoittaa heidän harrastuksiaan, mutta olisin valmis harkitsemaan asiaa. Silloin kun tuhoja tulee, ne ovat todella ikäviä, ja jos toisessa kupissa painaa enemmän vain viihdytystarpeet, jotka voidaan tyydyttää muillakin tavoilla, niin vähän mietityttää mikä on tärkeämpää.

3. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen

Tästä aiheesta on vähän vaikea saada otetta, mutta asiaa pitäisi pohtia enemmän. Ehkä tässä ajassa kun on toisaalta mahdollisuuksia netissä tuoda ajatuksiaan esiin, mutta vaikea saada muutosta aikaan, niin se aiheuttaa turhautumista.

Toisaalta on näitä netin pimeissä nurkissa muhivia ääriajatuksia ja sitten keskitiellä kalastelevia poliitikkoja, ja nämä maailmat eivät oikein kohtaa. Sitten on vielä taloutta ja globalisaatiota, jotka jyräävät kuin luonnonvoimat ihmisistä välittämättä. Jotain tarttis tehdä!

Pitäisi kehittää jotain keinoja päästä paremmin kuulluksi pohjamudista palatseihin, keskustelutaitojakin voisi kehittää ja opettaa retoriikan ja argumentaation keinoja, ja kykyä nähdä näiden läpi. Uutta teknologiaa voitaisiin yrittää hyödyntää paremmin.

Siis ei minullakaan mitään uutta mullistavaa sanottavaa aiheeseen ole. Jotenkin tuntuu, että tässä ajassa hirveän monet tahot pitävät asioita epäoikeudenmukaisina tavalla tai toisella. Tämä pitäisi ottaa enemmän huomioon.