Viime vuonna oikeastaan aioin kirjoittaa melko monta arvostelua kirjoista ja elokuvista. Kirjoitinkin jonkin verran. Toisaalta sitten alkoi mietityttää koko arvosteleminen ja miksi niitä kirjoittaa. Enimmäkseen ihan siksi, että itse muistaisin mitä olen nähnyt ja lukenut. Tämä on toki varsin pätevä syy.
Nykyään vaan kun noita Facebookin peukkujakin on joka paikassa, niin tuntuu vähän tympeältä, että kaikkeen pitäisi sanoa, että tykkääkö vai ei. Kaikki on kuluttamista ja arvostelua. Välillä tulee tunne, että pitäisi saada itse jotain tärkeää aikaan, mutta ei ole helppoa se. Tarinoitakin on olemassa, muodossa tai toisessa, ihan liikaa ihmisen tarpeisiin nähden. Niiden kuluttaminen on vain tietynlainen addiktio.
Joka tapauksessa, arvosteluja tullee lisää. Mutta en halua keskittyä niihin, vaan kirjoittaa muustakin. Blogin ulkoasu myös tympii. olen ollut tiukkapipoinen kuvien ja niiden oikeuksien suhteen, mutta höllään ehkä asenteitani.
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
maanantai 10. tammikuuta 2011
Mick Karnin muistolle
Mick Karn siirtyi ajasta ikuisuuteen 4.1.2011. Tämä ei tullut ihan yllätyksenä, sillä luin ehkä puolisen vuotta sitten, että hänellä oli vakava syöpä. Hän oli basistina yhdessä ehdottomista lempiyhtyeistäni Japanissa. Ostin pari hänen soololevyäänkin ja Peter Murphyn kanssa tehty Dali's Carin levy on yksi lemppareistani. Mick Karnin soitto on sen verran ainutkertaista, ettei siihen voi olla kiinnittämättä huomiota (jos musiikkiinsa törmää); harvasta basistista voi sanoa samaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)