Tyko Brahen tähtitaivas (kirja)

Nimi: Tyko Brahen tähtitaivas
Alkuperäisnimi: Stjärneborg
Kirjoittaja: Alexandra Coelho Ahndoril
Lukukieli: suomi
Suomentaja: Jaana Nikula
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2003
Arvio: 3/10

Mikä: Ankea lyhytmuotoinen romaani historiallisesta henkilöstä Tyko Brahesta. Saanut Ruotsin Kirjailijaliiton esikoisteospalkinnon.
Miksi: aihe kuulosti kiinnostavalta
Milloin: maaliskuu 2010

Tyko Brahe on tyly äijä, jota kiinnostaa vain selvittää taivaan ikuisia totuuksia. Perhettään ja tavallisia työläisiä hän kohtelee itsevaltaisesti ja ala-arvoisesti. Hänelle on annettu varoja ja lupa käyttää Venin saarta tutkimuksiinsa, mutta hänellä olisi myös velvollisuuksia kuten kuninkaallisen hautapaikan hoito, mutta niistä hän ei välitä tuon taivaallista.

Tykon maailmassa kaikella on hierakkinen järjestyksensä, ja hän itse on suurmies, jonka aseman horjumista on naurettavaa edes kuvitella. Vastakohtana tälle on alhaissyntyinen puoliso Kirsten, jonka kanssa Tyko ei suostu menemään naimisiin ja joka on alati huolissaan laiminlyödyistä velvollisuuksista. Muutaman kerran Tyko on jo aikeissa lähteä niitä hoitamaan, mutta ei, aina tulee eteen jotain mielenkiintoisempaa. Kumpi on oikeassa? Onko mahtimiehen asema kumoutumaton vai onko teoilla seurauksia?

Tämä on kuvaus maailmasta, joka muuttuu pian. Tyko Brahen tutkimusten tulokset vanhenevat kohta hänen kuolemansa jälkeen. Onko elämä mennyt siis hukkaan ja vietetty väärin? (Suoraan sanottuna en voi käsittää ajatusta siitä, että tutkimus menisi hukkaan vain sen takia, että tulokset myöhemmin kumotaan. Tieteellä on yleensä taipumus mennä eteenpäin!)

En pitänyt erityisemmin tästä kirjasta. Sitä oli tympeää lukea. Aika oli ankeaa, päähenkilö epämiellyttävä ja koko kertomuksesta oli vaikea olla kiinnostunut. Päähenkilöstä olisi varmaan voinut kirjoittaa jotenkin monipuolisemmassakin hengessä. Tyko Brahen huolestunut vaimo Kirsten on varmaan olevinaan sympaattinen. Hän on huonosti kohdeltu ja turvautuu huumaaviin aineisiin, mutta ei siinäkään ole mitään uutta, että naisia on kohdeltu huonosti. Lasten kuvaus romaanin loppupuolella oli kaikista eloisinta.

Kun lukemisesta on nyt kulunut muutama viikko (arvostelun loppu kirjoitettu myöhemmin), olen kuitenkin alkanut suhtautua teokseen hieman myötämielisemmin teemalla "olen vähän Tyko Brahe", sillä suoraan sanottuna en jaksa olla niin kiinnostunut arkielämästä, vaan omalla tavallani mieluummin "kurkottelen tähtiin".

Vastakkainasettelu toi tekstiin tiettyä ryhtiä ja Tykon kyvyttömyys lähteä hoitamaan velvollisuuksiaan oli aika humoristista. Vaativassa preesenssissä kirjoitetun romaanin lukeminen ei silti ollut mitenkään hauskaa.

Liisa ihmemaassa (elokuva)

Alkuperäisnimi: Alice in Wonderland
Ohjaaja: Tim Burton
Vuosi: 2010
Arvio: 7/10

Mikä: visuaalisesti komea ja täysin uudenlainen versio klassikkotarinasta
Miksi: tietyti kaikki Tim Burtonin leffat on nähtävä!
Missä (Olosuhteet): suuri elokuvasali 3D-versiona
Milloin: huhtikuu 2010

Oikeastaan tälle leffalle olisi voinut antaa jonkin uuden nimen, koska tämä ei varsinaisesti ole Liisa ihmemaassa, vaan jatko-osa tälle tutulle Lewis Carrollin kertomukselle, jonka ystävä en ole koskaan mitenkään ihmeemmin ollut. Nyt tästä on muokattu ihan oikea juonellinen tarina, jossa 19-vuotias Liisa (Mia Wasikowska) pakenee yllättävää ja epämieluisaa kosintaa satumaailmaan, jossa on käynyt ennenkin, vaikka ei sitä muistakaan.

Ihmemaa on ihana, värikäs ja täynnä mahtavia hahmoja, joita katselisi kauemminkin. Hienoja ovat esim. Irvikissa, Jänis ja sammakkolakeijat. Animaation ja oikeiden ihmisten yhdistäminen toimii erinomaisesti, kolmiulotteisuuskin tuo oman mukavan lisänsä, mutta rehellisyyden nimissä tuntuu, että sitä olisi voitu hyödyntää paremminkin.

Mia Wasikowska on oivaltava valinta Liisan rooliin, vaikka varsinkin lopussa tuntui siltä, että ehkä hänestä olisi saanut enemmänkin irti. Tietty asetelmallisuus ja tönkkömäisyys vaivaa reaalimaailman kuvausta, mutta ehkä tämä on ihan tarkoituksellistakin korostamaan hieman kaavamaista sadunomaisuutta ja todellisuuden hölmöyksiä. Joka tapauksessa loppu tuntuu vähän tökeröltä (eikä ensimmäistä kertaa Burtonin ohjauksissa), ja sen takia elokuvan jättämä mielikuva voisi olla positiivisempikin.

Burton on käyttänyt paljon tuttuja englantilaisia näyttelijöitä, ja hauskasti englantilaisista elokuva-arvosteluista näkee, kuinka britit ovat adoptoineet ohjaajan täysin. (Jossain vaiheessa tälle ylettömälle suitsutukselle ja hurmaantumiselle täytyy tulla vastareaktio!) Vakiokasvo Johnny Depp Hullun Hatuntekijän roolissa on hellyttävän vakuuttava, ja näitä tuttuja elementtejähän piisaa tuulimyllyistä Danny Elfmanin musiikkiin. Ei tämä silti tunnu vain vanhan toistolta.

On miellyttävää nähdä persoonallinen nuori nainen seikkailun sankarina. Uuden juonen ja vanhojen elementtien yhteensovittaminen on tehty sopivassa suhteessa. Erityismaininta Liisan vaihtelevankokoiselle vaatetukselle, joka oli hauska ja hyvännäköinen keksintö. Koko homma pysyi myös mukavasti lapsille sopivana.

Terve, ja kiitos kaloista (kirja)

Nimi: Terve, ja kiitos kaloista
Alkuperäisnimi: So Long, and Thanks for All the Fish
Kirjoittaja: Douglas Adams
Lukukieli: suomi
Suomentaja: Jukka Saarikivi
Vuosi: 1984
Arvio: 5/10

Mikä: Linnunrata-"trilogian" seesteinen neljäs osa
Miksi: jatkona edellisille
Milloin: huhtikuu 2010

Tämä romaani poikkesi rauhallisuudellaan edeltäjistä. Alku imaisi poikkeuksellisen hyvin mukaansa eikä juonen seuraamisessa ollut vaikeuksia. Nyt ei hypitty edes takas avaruudessa, vaan pysyttiin suurimman osan aikaa maan pinnalla Arthur Dentin kanssa, tai lejailtiin vähän pilvissä romanttisissa tunnelmissa. Aikamoinen mysteeri tietysti on, miten Maapallo on edes olemassa tuhonsa jälkeen?

Toisaalta ei sitten ole niin paljon seikkailua ja hassuja keksintöjä. Ehkä tässä oli pyritty enemmän perinteisiin kaunokirjallisiin arvoihin ja tunnelmointiin. Loppu on vähän lässähtänyt huolimatta siitä, että saamme selville Jumalan viimeisen viestin luomakunnalle.

Kirjan nimelle täydet lumovoimaisuus-pisteet!