Alkuperäisnimi: The Summons
Kirjoittaja: John Grisham
Lukukieli: suomi
Suomentaja: Jorma-Veikko Sappinen
Vuosi: 2002
Arvio: 5/10
Mikä: lakitrilleri
Miksi: matkalukemiseksi
Milloin: helmikuu 2010
Ray Atlee opettaa lakia yliopistossa ja saa kutsun sairaalta isältään tulla keskustelemaan yhdessä hulttioveljensä Forrestin kanssa tulevasta perinnöstä. Hänen saapuessaan paikalle tuomari Reuben Atlee on kuitenkin jo kuollut, ja Ray löytää kaapista yli kolme miljoonaa dollaria rahaa, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Mistä rahat ovat peräisin? Mitä niille pitäisi tehdä?
Näitä kysymyksiä trillerissä selvitellään. Juoni on melko selkeä eikä henkilöitäkään ole kovin paljoa. Pidin tavasta, jolla hautajaiset ja perheen vähemmän läheiset ihmissuhteet kuvattiin, niin että niihin pystyi samaistumaan tuntematta oloaan kuitenkaan turhan tukalaksi.
Päähenkilö on miellyttävä ja vähän väritön jokamies, jonka mukana tutustutaan Mississippin lisäksi myös lentoharrastukseen ja kasinoihin, jotka viihdyttävät lukijaa. Loppua kohden tahti kiihtyy, mutta itse pidin enemmän leppoisasta alusta kuin lopun käänteistä ja ratkaisuista, ja siksi jälkimaku jäi vähän kitkeräksi ja ontoksi.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
tiistai 23. helmikuuta 2010
Twilight - Uusikuu (elokuva)
Alkuperäinen nimi: New Moon
Ohjaaja: Chris Weitz
Vuosi: 2009
Arvio: 7/10
Mikä: vampyyriromanssin toinen osa elokuvan muodossa
Miksi: jatkona jo nähdylle
Missä (olosuhteet): elokuvateatterissa
Milloin: helmikuu 2010
Kirja on vielä lukematta, mutta elokuva yllätti positiivisesti. Bella ja Edward ovat tarinan alussa yhdessä, mutta suhdetta väijyvät uhkakuvat tulevaisuudesta: Bellaa huolestuttaa vanheneminen ja Edwardia Bellan ruumiin ja sielun saattaminen jatkuvaan vaaraan.
Romeo ja Julia on tietynlainen esikuva, mikä tulee kauniisti esiin alkumetreillä. Jos ensimmäisessä osassa kaikki näytti menevän vähän liikaa Bellan haaveiden mukaan, tässä nuoret miehet hänen ympärillään eivät toimi aina niin kuin hän toivoisi. Perusasetelman ongelmallisuus saa enemmän huomiota, ja pääpari on suurimman osan elokuvaa erillään.
Bellan yksinäisyyttä lieventämään astuu Jacob, sympaattinen nuorimies, jolla on hänelläkin omat salaisuutensa. Tietynlaisen kolmiodraaman eduksi on sanottava, että harvoin "väärää vaihtoehtoa" on kuvattu näin positiivisessa valossa. Edward on melkein vain omituisen, hyvännäköisen (mielipidekysymys) koristeen asemassa.
Näyttelijöissä ei ole valittamista, ja varsinkin Kristen Stewartin Bella tuntuu saaneen lisää tilaa ja luonnetta. Pientä epäuskottavuutta on jäljellä, mutta tämä ei ole ollenkaan niin täynnä tahatonta huumoria kuin ensimmäinen osa. Pidin tunnelmallisesta ulkoilmakuvauksesta, metsästä, sateesta ja kylmän henkäyksestä.
Ohjaaja: Chris Weitz
Vuosi: 2009
Arvio: 7/10
Mikä: vampyyriromanssin toinen osa elokuvan muodossa
Miksi: jatkona jo nähdylle
Missä (olosuhteet): elokuvateatterissa
Milloin: helmikuu 2010
Kirja on vielä lukematta, mutta elokuva yllätti positiivisesti. Bella ja Edward ovat tarinan alussa yhdessä, mutta suhdetta väijyvät uhkakuvat tulevaisuudesta: Bellaa huolestuttaa vanheneminen ja Edwardia Bellan ruumiin ja sielun saattaminen jatkuvaan vaaraan.
Romeo ja Julia on tietynlainen esikuva, mikä tulee kauniisti esiin alkumetreillä. Jos ensimmäisessä osassa kaikki näytti menevän vähän liikaa Bellan haaveiden mukaan, tässä nuoret miehet hänen ympärillään eivät toimi aina niin kuin hän toivoisi. Perusasetelman ongelmallisuus saa enemmän huomiota, ja pääpari on suurimman osan elokuvaa erillään.
Bellan yksinäisyyttä lieventämään astuu Jacob, sympaattinen nuorimies, jolla on hänelläkin omat salaisuutensa. Tietynlaisen kolmiodraaman eduksi on sanottava, että harvoin "väärää vaihtoehtoa" on kuvattu näin positiivisessa valossa. Edward on melkein vain omituisen, hyvännäköisen (mielipidekysymys) koristeen asemassa.
Näyttelijöissä ei ole valittamista, ja varsinkin Kristen Stewartin Bella tuntuu saaneen lisää tilaa ja luonnetta. Pientä epäuskottavuutta on jäljellä, mutta tämä ei ole ollenkaan niin täynnä tahatonta huumoria kuin ensimmäinen osa. Pidin tunnelmallisesta ulkoilmakuvauksesta, metsästä, sateesta ja kylmän henkäyksestä.
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Lintuhäkin majatalo (elokuva)
Alkuperäinen nimi: Paran daemun
Ohjaaja: Kim Ki-Duk
Vuosi: 1998
Arvio: 7/10
Mikä: eteläkorealainen draama
Miksi: halu tutustua enemmän paljon kehuttuihin eteläkorealaisiin elokuviin
Missä (olosuhteet): kotona
Milloin: helmikuu 2010
Lintuhäkin majatalo on melko karu paikka, jossa perusperhe (isä, äiti ja kaksi lasta) vuokraa huoneen lisäksi myös naista vieraiden käyttöön. Homma on melko pienimuotoista, sillä kyseessä on vain yksi aika ajoin vaihtuva nainen, jonka avulla yritetään maksaa ruoka ja lasten opiskelukulut.
Elokuvan alussa uusi herttainen tyttö Jina (Ji-eun Lee) saapuu majataloon töihin. Miehet haluavat hyötyä hänestä seksuaalisesti ja rahallisesti; itse hän piirtää mielellään ja haluaisi ystävystyä perheen samanikäisen tyttären Hyemin (Hae-eun Lee) kanssa, mutta tämä suhtautuu perheen elinkeinoon (ja sen myötä Jinaan), ja seksiin yleensäkin, vihamielisesti ja torjuvasti.
Nämä kaksi vähän yli parikymppistä naista ovat elokuvan keskushenkilöt, joista on vaikea olla pitämättä. Elokuvassa ei selitellä paljon, symboleina viljellään kaloja ja merta, ja kaiken ankeuden keskellä on kuitenkin tiettyä valoisuutta. Seksin ympärillä pyöritään jatkuvasti ja väkivaltaakin esiintyy, mutta ei niillä varsinaisesti mässäillä.
Pidin siitä, että melko rankasta aiheesta ja olosuhteista huolimatta välittyy kuva arkisesta menosta ja ihmisten välisistä suhteista ristiriitoineen ja välittämisineen. Yleisilme oli kaikesta huolimatta sympaattinen ja lämmin.
Ohjaaja: Kim Ki-Duk
Vuosi: 1998
Arvio: 7/10
Mikä: eteläkorealainen draama
Miksi: halu tutustua enemmän paljon kehuttuihin eteläkorealaisiin elokuviin
Missä (olosuhteet): kotona
Milloin: helmikuu 2010
Lintuhäkin majatalo on melko karu paikka, jossa perusperhe (isä, äiti ja kaksi lasta) vuokraa huoneen lisäksi myös naista vieraiden käyttöön. Homma on melko pienimuotoista, sillä kyseessä on vain yksi aika ajoin vaihtuva nainen, jonka avulla yritetään maksaa ruoka ja lasten opiskelukulut.
Elokuvan alussa uusi herttainen tyttö Jina (Ji-eun Lee) saapuu majataloon töihin. Miehet haluavat hyötyä hänestä seksuaalisesti ja rahallisesti; itse hän piirtää mielellään ja haluaisi ystävystyä perheen samanikäisen tyttären Hyemin (Hae-eun Lee) kanssa, mutta tämä suhtautuu perheen elinkeinoon (ja sen myötä Jinaan), ja seksiin yleensäkin, vihamielisesti ja torjuvasti.
Nämä kaksi vähän yli parikymppistä naista ovat elokuvan keskushenkilöt, joista on vaikea olla pitämättä. Elokuvassa ei selitellä paljon, symboleina viljellään kaloja ja merta, ja kaiken ankeuden keskellä on kuitenkin tiettyä valoisuutta. Seksin ympärillä pyöritään jatkuvasti ja väkivaltaakin esiintyy, mutta ei niillä varsinaisesti mässäillä.
Pidin siitä, että melko rankasta aiheesta ja olosuhteista huolimatta välittyy kuva arkisesta menosta ja ihmisten välisistä suhteista ristiriitoineen ja välittämisineen. Yleisilme oli kaikesta huolimatta sympaattinen ja lämmin.
torstai 11. helmikuuta 2010
Linnunradan käsikirja liftareille (kirja)
Nimi: Linnunradan käsikirja liftareille
Alkuperäinen nimi: The Hitchhiker's Guide to the Galaxy
Kirjoittaja: Douglas Adams
Suomentaja: Pekka Markkula
Vuosi: 1979
Arvio: 6/10
Mikä: kuuluisa tieteishupailu, Linnunrata "trilogian" ensimmäinen osa
Miksi: sivistymistarkoitus
Milloin: tammikuu 2010
Tarina sai alkunsa kuunnelmana ja ilmestyi kirjana vasta myöhemmin. Päähenkilö Arthur Dent on onnekas, sillä hän pelastuu liftaamaan ympäri galaksia Maasta, joka on avaruudellisten kulkureittien tiellä ja tuhoontuomittu.
Kirjaan ei ollut helppo päästä sisälle. Tyyli oli sellaista, että nyt tämän pitäisi olla hauskaa, mutta en oikein tiennyt miksi. Henkilöistäkään en heti välittänyt. Todennäköisesti en vain ole kovin huumorintajuinen. Vähän tuli sellainen olo, että jos Twilight on tyttöjen kirja, niin tämä vetoaa enemmän poikiin.
Kuitenkin seikkailu veti pikkuhiljaa mukaansa, koska tähän oli keksitty paljon kaikenlaista nokkelaa, ja luultavasti pitäisin tästä enemmän toisella lukukerralla. Kannattaa lukea ainakin siksi, että sivuja ei ole paljon ja kirjassa mainittuihin juttuihin viittaillaan yhä useissa paikoissa, niin että ainakin taustat kuuluisaan vastaukseen "42" tulevat selviksi.
Alkuperäinen nimi: The Hitchhiker's Guide to the Galaxy
Kirjoittaja: Douglas Adams
Suomentaja: Pekka Markkula
Vuosi: 1979
Arvio: 6/10
Mikä: kuuluisa tieteishupailu, Linnunrata "trilogian" ensimmäinen osa
Miksi: sivistymistarkoitus
Milloin: tammikuu 2010
Tarina sai alkunsa kuunnelmana ja ilmestyi kirjana vasta myöhemmin. Päähenkilö Arthur Dent on onnekas, sillä hän pelastuu liftaamaan ympäri galaksia Maasta, joka on avaruudellisten kulkureittien tiellä ja tuhoontuomittu.
Kirjaan ei ollut helppo päästä sisälle. Tyyli oli sellaista, että nyt tämän pitäisi olla hauskaa, mutta en oikein tiennyt miksi. Henkilöistäkään en heti välittänyt. Todennäköisesti en vain ole kovin huumorintajuinen. Vähän tuli sellainen olo, että jos Twilight on tyttöjen kirja, niin tämä vetoaa enemmän poikiin.
Kuitenkin seikkailu veti pikkuhiljaa mukaansa, koska tähän oli keksitty paljon kaikenlaista nokkelaa, ja luultavasti pitäisin tästä enemmän toisella lukukerralla. Kannattaa lukea ainakin siksi, että sivuja ei ole paljon ja kirjassa mainittuihin juttuihin viittaillaan yhä useissa paikoissa, niin että ainakin taustat kuuluisaan vastaukseen "42" tulevat selviksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)