Nimi: Twilight
Kirjoittaja: Stephenie Meyer
Vuosi: 2006
Arvio: 4/10
Mikä: suositun vampyyriromantiikkasarjan ensimmäinen osa
Miksi: uteliaisuus
Milloin: joulukuu 2009
Näin ensin elokuvan (joka oli mielestäni aika pöljä) ja luin keskusteluja netistä. Keskustelut olivat kiinnostavia, ja niissä pohdittiin aika paljon sukupuolieroja kirjoittamisessa ja lukemisessa sekä kirjan antamia roolimalleja. Myös kirjan aihe kiehtoi, ja se että Meyer haluaa nähtävästi ottaa mallia Orson Scott Cardista, jonka kirjoista pidän. Koska romaania on haukuttu aika paljon, luin sen englanniksi, jotta lukemisesta olisi edes jotain iloa.
Bella Swan muuttaa isänsä luokse sateiseen Forksin kaupunkiin ja ihastuu uudessa lukiossaan salaperäiseen ja uskomattoman kauniiseen Edward Culleniin, joka paljastuu vampyyriksi. Tästä seuraa paljon romantiikkaa ja vaarallisia tilanteita.
Oletin romanttisen puolen olevan romaanin vahvuus, mutta minusta se ei toiminut toivotulla tavalla. Tai kyllä tällainen teini-ihastuksen ja seksuaalisen latauksen tunne välittyi vahvana, mutta tutustumisen jälkeen päähenkilöiden suhde vaikuttaa pohjimmiltaan melko häiriintyneeltä. Dialogia olisi joku saanut karsia reippaalla kädellä lyhemmiksi pätkiksi ja vähentää tiettyjen sanojen ylikäyttöä (erilaiset tuijottelua merkitsevät ilmaisut ja Edwardin kauneuden jatkuva ylistys). Romanttisen tunnelman luomisen sijasta ne alkavat jossain vaiheessa joko huvittaa tai ärsyttää, mikä ei lienee tarkoitus.
Henkilökuvaus oli myös ohutta, enkä pitänyt juuri lainkaan päähenkilöistä, mikä oli myös yllättävää. Minusta Bella vaikutti snobilta, mutta olen tullut vakuutetuksi, että kyseessä on lähinnä vakavammanpuoleinen alemmuudentunto. Hän on kömpelö, mutta paljon muuta emme tiedäkään. Edward taas on melkoisen epäuskottava yli 100-vuotiaaksi vampyyriksi. Olisi voinut vähän miettiä, mitä kaikkea siinä ajassa ehtiikään oppia ja tehdä.
Muutenkin suurin puute on varmaan se, että asioita ei ole ajateltu ihan loppuun asti, ja koko ajatus vampyyreista on vesitetty melko tehokkaasti. Kaikesta tästä narinasta huolimatta asetelma on kutkuttava, ja kirja ainakin paikoin viihdyttävä. Jännityselementit toimivat minusta paremmin kuin romantiikka.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)