Alkuperäisnimi: Der siebente Kontinent (1989)
Ohjaaja: Michael Haneke
Arvio: 4/10
Mikä: arvostetun eurooppalaisohjaajan ensimmäinen pitkä elokuva
Miksi: uskaltautunut vihdoin katsomaan Haneken filmejä, jotka ovat kuulostaneet aika hurjilta (pari katsottu jo ennen tätäkin)
Missä/Mistä: kotona (tullut Teema-kanavalta joskus)
Milloin: syyskuu 2010
Tämä kuuluu selvästi sellaisiin elokuviin, joista ei voi sanoa kovin paljoa spoilaamatta niitä. Alussa kuitenkin tutustumme pikku hiljaa pieneen perheeseen, johon kuuluu isä, äiti ja noin 8-vuotias tytär.
Kaikki alkaa pitkällä ja hitaalla otoksella autosta automaattisessa autopesulassa. Jatko on pitkälti yhtä pitkäpiimäistä: aamiaismuroja ja kengännauhojen sitomista. Toimijoiden kasvoja ei paljon näytetä, joten hahmot jäävät etäisiksi, tarkoituksella. Joitain asioita selviää perheen kirjeistä miehen vanhemmille. Radiosta kuuluu uutisia maailman tapahtumista, jotka vaikuttavat etäisiltä.
Olen saanut Hanekesta sellaisen kuvan, että hän yrittää sanoa jotain yhteiskunnallista elokuvillaan. Tässä vaikuttaa olevan ideana vieraantuminen ja arjen toistuvien tapahtumien tylsyys. Aihe olisi sopinut minusta paremmin lyhytelokuvaan. Tätä oli pitkästyttävää katsoa, enkä kokenut saavani ihmeellisiä ahaa-elämyksiä. Tiedän, että jotkut niitä ovat kuitenkin saaneet, ja arvostan ohjaajan omapäisyyttä. Ehkä kyseessä on siis mestariteos, jota olen vain liian tyhmä ymmärtämään (ainakin tällä hetkellä). Joka tapauksessa selvästi tavanomaisesta poikkeava elokuvakokemus.
torstai 23. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti