Eclipse (kirja)

Alkuperäisnimi: Eclipse (2007)
Kirjoittaja: Stephenie Meyer
Lukukieli: englanti
Arvio: 4/10

Mikä: kolmas osa romanttiseen vampyyrisarjaan
Miksi: aion lukea sarjan läpi
Milloin: elokuu 2010

Tämä on ensimmäinen kerta kun luen tämän sarjan kirjan ennen kuin olen nähnyt elokuvaa (nippa nappa), että se tiedoksi kerrottakoon.

Johtotähtenä on kirjailijalla ollut tällä kertaa Humiseva harju, mikä selkeästi kerrotaan. Keskeistä on kolmiodraama vampyyripoika Edwardin, ihmissudeksi muuntautuvan Jacobin ja tavallisen ihmistytön, Bellan välillä.

Kirja on tavattoman pitkä sisältöönsä nähden. Suunnilleen puolessa välissä alkaa kyllästyttää, sitten kuvittelee, että nyt alkaa tapahtua jotain jännittävää, mutta tulossa onkin ylikierroksilla pyörivää tunnemössöä ja suhdedraamaa ennen lopun jännitysmomentteja. Epilogi on ihan tyylikäs.

Humisevan harjun puolelle lipsutaan välillä vähän liikaakin kolmiodraaman kiemuroissa, ja lukija alkaa miettiä, että hetkinen, mitä kirjaa tässä oikein ollaankaan lukemassa? Toisaalta taas annan arvoa tavalle, kuinka inhottaviksi hahmot on kehdattu kirjoittaa. Humiseva harjuhan on tosi negatiivinen ja vihaa täynnä oleva kirja (tätä mieltä on Edwardkin), ja Eclipse lienee myös sarjan mustin osa, kuten nimestäkin voi jo päätellä.

Minusta Meyer ei ole mitenkään toivoton kirjailija, vaan todennäköisesti aika hyvä tarinankertoja. Tässä ongelmia on tapahtumien liiallinen ennakoiminen ja itsestäänselvyyksien suoraan sanominen. Ei olisi tarvinnut. Tiivistäminen olisi tehnyt terää.

Henkilöissä ärsyttää se, että Jacob on toisen kirjan mukavasta tyypistä muuttunut melko hirveäksi, ja Edward jonkinlaiseksi omahyväiseksi pyhimykseksi. Hän taitaa kuitenkin loppujen lopuksi edustaa moraalista ihannetta näissä kirjoissa (vaikka onkin kontrolloiva draamakuningas). Asetelmasta tulee siis melko tavanomainen verrattuna edelliseen osaan.

Bella jatkaa itsekkäällä, läheisriippuvalla ja holtittomalla linjallaan, mikä ei kyllä tee hänestä välttämättä samanlaista kuin vanhanaikaiset sankarittaret, jotka yleensä kai olivat moraalisen kontrollin ylläpitäjiä.

Runsas läheisyys on tässä osassa muuttunut tukalaksi. Epäilyttäviä, mutta melko perinteisiä, väkisinlähentymisiä tapahtuu. Ja vaikka ymmärrän, että Bella on vain heikko ihminen superotusten rinnalla, se määrä, jolla häntä kanniskellaan ympäriinsä koko ajan, pistää miettimään, että henkilöstä olisi voinut alun perin tehdä jotenkin liikuntavammaisen, ja kehitellä siitä jotain mielenkiintoista.

Jos haluaa kunnolla möyriä melodramaattisissa tunteissa, niin tässä niitä piisaa perusteellisesti ja saavikaupalla. Ei siis mitenkään toivoton tekele, mutta tietyistä ansioistaan huolimatta melko puutteellinen.