Nimi: Valkovenäläinen
Kirjoittaja: Reijo Mäki
Lukukieli: suomi
Vuosi: 2009
Arvio: 5/10
Mikä: Jussi Vares -dekkari
Miksi: sain kaverilta lainaksi
Milloin: maaliskuu 2010
Tämä oli Reijo Mäen 20. Vares-dekkari, ja minun ensimmäiseni. Aika kauan ajattelin, että tuohon voisi lisätä: ja viimeiseni, mutta loppupuolella viihdyin jo paremmin tarinan parissa.
Vareksen tuttavapiiriin kuuluva rikoskirjailija Juhani Oxbacka on murhattu, ja tämän kustantajan pyynnostä Vares alkaa selvittämään asioita. Vainaja on saanut mm. uhkailuja uskonnollisista piireistä ja tehnyt hämäräperäisen reissun Venäjän puolelle, joten tutkittavaa riittää.
En oikein pitänyt päähenkilöstä Jussi Vareksesta, ja hänen kapakkasessionsa ja naisseikkailunsa tympäisivät minua. Turkua, ja sen katuja ja putiikkeja, kuvailtiin tarkasti, mutta kaupunki on minulle melko vieras ja yhdentekevä. Koko ajan jaksoi silti kiinnostaa loppuratkaisu, ja varsinkin romaanin loppupuolella jännitys tiivistyi mukavasti. Vaarojen hakeminen itärajan takaa on toki aika kulunutta, mutta luontevaa.
Näkökulma vaihteli Venäjänreissun kuvauksesta Vareksen minä-kertojaan ja muutamiin eri tason rikollisiin. Henkilöiden nimien keksimisessä on nähty vaivaa, ja kyllä minua nauratti Samuli Sekametsä ja Icke Istid. Hörähdin muutaman kerran loppupuolen sekaannuksillekin. Sanotaan siis, että henkilöistä, miljööstä ja yleisasenteesta huolimatta ihan kelpo jännitysviihdettä.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Elämän kohtuullistaminen
Tänään Ylen uutisissa puhutaan downshiftingistä, elämän kohtuullistamisesta tai vapaaehtoisesta vaatimattomuudesta. Sama aihe oli käsittelyssä Voimalassa, joka on vielä nähtävissä YLE:n Areenalla 23 päivää.
Aihe on minusta kiinnostava ja tärkeä, ja siitä pitäisi puhua enemmän. Ei nyt välttämättä vain "vapaaehtoinen" ja keskiluokan köyhäily, sillä monet elävät vaatimattomasti ilman omaa valintaansa ja koko ikänsä, mutta asiaan liittyy ekologisuus ja koko talousjärjestelmä, jossa elämme.
Koska Voimala on kulttuuriohjelma, siinä ei puututtu talouspolitiikkaan, mutta juuri tältä suunnalta haluaisin kuulla lisää vakavaa pohdintaa asiasta. Minusta on erittäin suuri ristiriita nykyajassa siinä, kuinka poliitikot paasaavat työnteosta ja talouskasvusta, mutta tavalliset ihmiset haluaisivat usein tehdä vähemmän ja tyytyisivät vähempään.
Yhteiskunnassa pitäisi tämä vaihtoehto ottaa ihan vakavasti ja miettiä, kuinka voitaisiin elämänmenoa kohtuullistaa. En ole mikään talousasiantuntija, mutta käsittääkseni elämme koko ajan tavallaan velaksi, ja siksi tarvitsemme kasvua pitääksemme hyvinvointiyhteiskunnan pystyssä. Ymmärrän siis, ettei asia ole yksinkertainen, mutta käsittämättömäksi jää, miten suurin osa päättäjistä pöröttää eteenpäin laput silmillä ihmisistä ja maapallosta välittämättä. Asioihin voi vaikuttaa, ja se on heidän työtään!
Aihe on minusta kiinnostava ja tärkeä, ja siitä pitäisi puhua enemmän. Ei nyt välttämättä vain "vapaaehtoinen" ja keskiluokan köyhäily, sillä monet elävät vaatimattomasti ilman omaa valintaansa ja koko ikänsä, mutta asiaan liittyy ekologisuus ja koko talousjärjestelmä, jossa elämme.
Koska Voimala on kulttuuriohjelma, siinä ei puututtu talouspolitiikkaan, mutta juuri tältä suunnalta haluaisin kuulla lisää vakavaa pohdintaa asiasta. Minusta on erittäin suuri ristiriita nykyajassa siinä, kuinka poliitikot paasaavat työnteosta ja talouskasvusta, mutta tavalliset ihmiset haluaisivat usein tehdä vähemmän ja tyytyisivät vähempään.
Yhteiskunnassa pitäisi tämä vaihtoehto ottaa ihan vakavasti ja miettiä, kuinka voitaisiin elämänmenoa kohtuullistaa. En ole mikään talousasiantuntija, mutta käsittääkseni elämme koko ajan tavallaan velaksi, ja siksi tarvitsemme kasvua pitääksemme hyvinvointiyhteiskunnan pystyssä. Ymmärrän siis, ettei asia ole yksinkertainen, mutta käsittämättömäksi jää, miten suurin osa päättäjistä pöröttää eteenpäin laput silmillä ihmisistä ja maapallosta välittämättä. Asioihin voi vaikuttaa, ja se on heidän työtään!
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki (kirja)
Alkuperäisnimi: Life, the universe and everything
Kirjoittaja: Douglas Adams
Lukukieli: suomi
Suomentaja: Jukka Saarikivi
Vuosi: 1982
Arvio: 4/10
Mikä: Linnunrata-trilogian kolmas (mutta ei suinkaan viimeinen) osa
Miksi: jatkona edellisille
Milloin: maaliskuu 2010
Arthur Dentin ja kumppaneiden seikkailut avaruudessa jatkuvat. Tästä teoksesta löytyy niinkin suosittu juonikuvio kuin maailman pelastaminen. Henkilöistä Trillian saa vihdoin hieman enemmän tilaa.
Juoni etenee hieman suoraviivaisemmin kuin ennen, mutta jostain syystä minun oli vaikea pysyä siinä mukana. Jouduin usein palaamaan taaksepäin tarkistaakseni, miten senhetkiseen tilanteeseen on päädytty. Varhaisdementiako alkaa vaivata? Juoni sinänsä tuntui vähemmän sotkuiselta kuin aikaisemmissa osissa, joten en osaa asiaa selittää (mutta paras pitää pari päivää paussia ennen kuin otan seuraavan osan käsittelyyn).
Vaikka en ole alkanut fanittamaan tätä kirjasarjaa mitenkään hirveästi, ymmärrän kyllä, että pitkäaikaisiksi suosikeiksi usein nousevat juuri tämäntyyppiset jutut, joissa on paljon kivoja, hyvin mietittyjä yksityiskohtia. (Useat näistä "hauskoista jutuista" eivät kuitenkaan oikein pure minuun.) Niihin voi palata aina uudestaan, vaikka juonen osaisikin ulkoa.
Kirjoittaja: Douglas Adams
Lukukieli: suomi
Suomentaja: Jukka Saarikivi
Vuosi: 1982
Arvio: 4/10
Mikä: Linnunrata-trilogian kolmas (mutta ei suinkaan viimeinen) osa
Miksi: jatkona edellisille
Milloin: maaliskuu 2010
Arthur Dentin ja kumppaneiden seikkailut avaruudessa jatkuvat. Tästä teoksesta löytyy niinkin suosittu juonikuvio kuin maailman pelastaminen. Henkilöistä Trillian saa vihdoin hieman enemmän tilaa.
Juoni etenee hieman suoraviivaisemmin kuin ennen, mutta jostain syystä minun oli vaikea pysyä siinä mukana. Jouduin usein palaamaan taaksepäin tarkistaakseni, miten senhetkiseen tilanteeseen on päädytty. Varhaisdementiako alkaa vaivata? Juoni sinänsä tuntui vähemmän sotkuiselta kuin aikaisemmissa osissa, joten en osaa asiaa selittää (mutta paras pitää pari päivää paussia ennen kuin otan seuraavan osan käsittelyyn).
Vaikka en ole alkanut fanittamaan tätä kirjasarjaa mitenkään hirveästi, ymmärrän kyllä, että pitkäaikaisiksi suosikeiksi usein nousevat juuri tämäntyyppiset jutut, joissa on paljon kivoja, hyvin mietittyjä yksityiskohtia. (Useat näistä "hauskoista jutuista" eivät kuitenkaan oikein pure minuun.) Niihin voi palata aina uudestaan, vaikka juonen osaisikin ulkoa.
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Nora Roberts: Revontulet (elokuva)
Alkuperäisnimi: Nora Roberts' Northern Lights
Ohjaaja: Mike Robe
Vuosi: 2009
Arvio: 3/10
Mikä: romanttinen trilleri
Miksi: hmm, joitain asioita vain rakastaa inhota?
Missä/Mistä: kotona (YLE TV2)
Milloin: maaliskuu 2010
Nuori, komea poliisi Nate (Eddie Cibrian) saapuu Alaskalaiseen tuppukylään, jota asuttavat mm. reipas lentäjänainen Meg (LeAnn Rimes) ja tämän yhä hehkeä äiti Charlene (Rosanna Arquette). Pian tulee ilmi menneisyydessä tapahtunut murha, joka pitää tietysti selvittää.
Hyvää tässäkin "sarjan osassa" on ympäristö ja arkinen visuaalinen yleisilme, ohjaus ja juoni ovat parempia kuin yleensä, murhaajaakaan ei heti arvaa kun ehdokkaita on enemmän kuin yksi. LeAnn Rimes sopii fyysisesti osaansa, vaikka toisaalta replikointi voisi olla parempaa.
Hieman siis jännitystä ja rakkaustarina, joka ei kuitenkaan herätä katsojassa minkäänlaisia romanttisia väristyksiä. Hieman niitä syntyy kuitenkin päähenkilön äidin ja paikallisen opettajan suhteesta. (Ihmetellä sopii, mitä tämän tv-elokuvien sarjan pääjuonijat ovat oikein ajatelleet, kun eivät ole keskittyneet luomaan romanttista jännitettä tai vaivautuneet noin yleensä valitsemaan näyttelijöitä, jotka sopisivat osiinsa tai vastaisivat kirjoissa olevia esikuviaan? Luulisi, että kohdeyleisöä kiinnostaisivat eniten juuri nämä seikat.)
Ohjaaja: Mike Robe
Vuosi: 2009
Arvio: 3/10
Mikä: romanttinen trilleri
Miksi: hmm, joitain asioita vain rakastaa inhota?
Missä/Mistä: kotona (YLE TV2)
Milloin: maaliskuu 2010
Nuori, komea poliisi Nate (Eddie Cibrian) saapuu Alaskalaiseen tuppukylään, jota asuttavat mm. reipas lentäjänainen Meg (LeAnn Rimes) ja tämän yhä hehkeä äiti Charlene (Rosanna Arquette). Pian tulee ilmi menneisyydessä tapahtunut murha, joka pitää tietysti selvittää.
Hyvää tässäkin "sarjan osassa" on ympäristö ja arkinen visuaalinen yleisilme, ohjaus ja juoni ovat parempia kuin yleensä, murhaajaakaan ei heti arvaa kun ehdokkaita on enemmän kuin yksi. LeAnn Rimes sopii fyysisesti osaansa, vaikka toisaalta replikointi voisi olla parempaa.
Hieman siis jännitystä ja rakkaustarina, joka ei kuitenkaan herätä katsojassa minkäänlaisia romanttisia väristyksiä. Hieman niitä syntyy kuitenkin päähenkilön äidin ja paikallisen opettajan suhteesta. (Ihmetellä sopii, mitä tämän tv-elokuvien sarjan pääjuonijat ovat oikein ajatelleet, kun eivät ole keskittyneet luomaan romanttista jännitettä tai vaivautuneet noin yleensä valitsemaan näyttelijöitä, jotka sopisivat osiinsa tai vastaisivat kirjoissa olevia esikuviaan? Luulisi, että kohdeyleisöä kiinnostaisivat eniten juuri nämä seikat.)
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Maailmanlopun ravintola (kirja)
Nimi: Maailmanlopun ravintola
Alkuperäisnimi: The Restaurant at the End of the Universe
Kirjoittaja: Douglas Adams
Lukukieli: suomi
Suomentaja: Jukka Saarikivi
Vuosi: 1980
Arvio: 6/10
Mikä: Linnunrata-trilogian toinen osa
Miksi: jatkona edelliselle
Milloin: maaliskuu 2010
Tuttuun maailmaan oli helppo astua. Seikkailu jatkuu ihan mielenkiintoisena, mutta yleissivistyksellisesti ensimmäinen osa on toki "tärkeämpi" eikä tämä itsenäisenä teoksena oikein toimi.
Henkilöhahmot ovat todella ohuita, niistä kerrotaan suorastaan hämmästyttävän vähän. Mieleen jää lähinnä Marvin, masentunut robotti, koska hänen luonteensa tulee ainakin selvästi esiin. Zaphod, Linnunradan ex-presidentti, on toki omalla tavallaan monimutkainen ja särmikäs, mutta pelastuneet Maan asukkaat Arthur Dent ja (erityisesti) Trillian jäävät aika etäisiksi, mutta eipä tuo kauheasti menoa enää tässä vaiheessa haittaa.
Auki jääneet kysymykset eivät paljoa edisty, vaan tarina poukkoilee episodimaisesti eteenpäin. Kaikkea hauskaa on keksitty kuten Maailmanlopun ravintola, jonne pääsee vain matkustamalla ajassa, mutta tietenkään kaikki oivallukset eivät ole tasaisen hyviä. Joka tapauksessa huumoripuoli ei tässä ollut minusta niin väkisinväännetyn oloista kuin edeltäjässä.
Alkuperäisnimi: The Restaurant at the End of the Universe
Kirjoittaja: Douglas Adams
Lukukieli: suomi
Suomentaja: Jukka Saarikivi
Vuosi: 1980
Arvio: 6/10
Mikä: Linnunrata-trilogian toinen osa
Miksi: jatkona edelliselle
Milloin: maaliskuu 2010
Tuttuun maailmaan oli helppo astua. Seikkailu jatkuu ihan mielenkiintoisena, mutta yleissivistyksellisesti ensimmäinen osa on toki "tärkeämpi" eikä tämä itsenäisenä teoksena oikein toimi.
Henkilöhahmot ovat todella ohuita, niistä kerrotaan suorastaan hämmästyttävän vähän. Mieleen jää lähinnä Marvin, masentunut robotti, koska hänen luonteensa tulee ainakin selvästi esiin. Zaphod, Linnunradan ex-presidentti, on toki omalla tavallaan monimutkainen ja särmikäs, mutta pelastuneet Maan asukkaat Arthur Dent ja (erityisesti) Trillian jäävät aika etäisiksi, mutta eipä tuo kauheasti menoa enää tässä vaiheessa haittaa.
Auki jääneet kysymykset eivät paljoa edisty, vaan tarina poukkoilee episodimaisesti eteenpäin. Kaikkea hauskaa on keksitty kuten Maailmanlopun ravintola, jonne pääsee vain matkustamalla ajassa, mutta tietenkään kaikki oivallukset eivät ole tasaisen hyviä. Joka tapauksessa huumoripuoli ei tässä ollut minusta niin väkisinväännetyn oloista kuin edeltäjässä.
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Ase kateissa (elokuva)
Alkuperäisnimi: Xun qiang
Ohjaaja: Chuan Lu
Vuosi: 2002
Arvio: 7/10
Mikä: hauska pieni jännäri maaseutupoliisista, joka on hukannut aseensa
Miksi: harrastan kiinalaisia elokuvia
Katseluolosuhteet: tavallinen tv
Milloin: maaliskuu 2010
Tämä ei ole mikään vauhdikas actionpläjäys, vaikka rikoksien ja poliisien kanssa ollaankin tekemisissä. Pikkukaupungin poliisi Ma Shan (Wen Jiang) on hukannut aseensa, mikä on erittäin vakava juttu. Edellisenä iltana on ollut siskon häät, joten hän kiertelee kyselemässä vierailta, mitä oikein tapahtui, kun hän itse ei muista. Tunnelma on unenomainen ja välillä vainoharhainen, kun ihmiset puhuvat toistensa kanssa ristiin.
Joidenkin mielestä elokuva voi olla hieman hidas, mutta kuvaus on erinomaista ja raikasta, musiikki miellyttävää ja juonikin ihan jännittävä. Huumoriakin on mukana.
Ohjaaja Chuan Lu saattaa olla merkittävä nimi tulevaisuudessa, sillä hänen toinen elokuvansa Kekexili on mielestäni myös aivan erinomainen.
Ohjaaja: Chuan Lu
Vuosi: 2002
Arvio: 7/10
Mikä: hauska pieni jännäri maaseutupoliisista, joka on hukannut aseensa
Miksi: harrastan kiinalaisia elokuvia
Katseluolosuhteet: tavallinen tv
Milloin: maaliskuu 2010
Tämä ei ole mikään vauhdikas actionpläjäys, vaikka rikoksien ja poliisien kanssa ollaankin tekemisissä. Pikkukaupungin poliisi Ma Shan (Wen Jiang) on hukannut aseensa, mikä on erittäin vakava juttu. Edellisenä iltana on ollut siskon häät, joten hän kiertelee kyselemässä vierailta, mitä oikein tapahtui, kun hän itse ei muista. Tunnelma on unenomainen ja välillä vainoharhainen, kun ihmiset puhuvat toistensa kanssa ristiin.
Joidenkin mielestä elokuva voi olla hieman hidas, mutta kuvaus on erinomaista ja raikasta, musiikki miellyttävää ja juonikin ihan jännittävä. Huumoriakin on mukana.
Ohjaaja Chuan Lu saattaa olla merkittävä nimi tulevaisuudessa, sillä hänen toinen elokuvansa Kekexili on mielestäni myös aivan erinomainen.
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Nora Roberts: Kunniavelka (elokuva)
Alkuperäisnimi: Nora Roberts' Tribute
Ohjaaja: Martha Coolidge
Vuosi: 2009
Arvio: 2/10
Mikä: Nora Robertsin romaaniin perustuva jännityselementtejä sisältävä romanttinen hömpötys
Miksi: en pidä Nora Robertsin kirjoista enkä niihin perustuvista tv-elokuvista ja haluan tarkistaa, etten ole muuttanut mieltäni
Missä: kotona
Milloin: maaliskuu 2010
Tuttu kaava: naishenkilö palaa suvun vanhalle talolle ja löytää uusia tietoja edesmenneestä isoäidistään. Naapurissa on mielenkiintoinen mies, ja menneisyyden salojen julkitulo aiheuttaa uhkauksia ja vaaroja päähenkilölle.
Tässä sarjassa Robertisn elokuvia taitaa olla punaisena lankana päähenkilöiden toimiminen rempseästi miehisillä aloilla, tosin valitut näyttelijättäret eivät ole uskottavia rooleissaan. Ainakaan (valitettavasti jo edesmennyt) Brittany Murphy ei näytä kovin vahvalta tai terveeltä, vaikka näyttelee ihan mukiinmenevästi kuten muutkin. Toisena ideana on kai ollut antaa rooleja naisille, joita ei ole kauheasti missään viime aikoina nähty, mikä on tietysti ihan kilttiä.
Talon sisustus ja henkilöiden vaatetus on ihan arkisen uskottavaa, ja loppurypistyksessä on hieman ytyä, joten joo, olen huonompiakin tekeleitä nähnyt. Kaikki on kuitenkin täysin laskelmoitua, kaavamaista ja helposti arvattavaa. Ja romanttista tunnelmaakaan ei ole oikeastaan ollenkaan.
Ohjaaja: Martha Coolidge
Vuosi: 2009
Arvio: 2/10
Mikä: Nora Robertsin romaaniin perustuva jännityselementtejä sisältävä romanttinen hömpötys
Miksi: en pidä Nora Robertsin kirjoista enkä niihin perustuvista tv-elokuvista ja haluan tarkistaa, etten ole muuttanut mieltäni
Missä: kotona
Milloin: maaliskuu 2010
Tuttu kaava: naishenkilö palaa suvun vanhalle talolle ja löytää uusia tietoja edesmenneestä isoäidistään. Naapurissa on mielenkiintoinen mies, ja menneisyyden salojen julkitulo aiheuttaa uhkauksia ja vaaroja päähenkilölle.
Tässä sarjassa Robertisn elokuvia taitaa olla punaisena lankana päähenkilöiden toimiminen rempseästi miehisillä aloilla, tosin valitut näyttelijättäret eivät ole uskottavia rooleissaan. Ainakaan (valitettavasti jo edesmennyt) Brittany Murphy ei näytä kovin vahvalta tai terveeltä, vaikka näyttelee ihan mukiinmenevästi kuten muutkin. Toisena ideana on kai ollut antaa rooleja naisille, joita ei ole kauheasti missään viime aikoina nähty, mikä on tietysti ihan kilttiä.
Talon sisustus ja henkilöiden vaatetus on ihan arkisen uskottavaa, ja loppurypistyksessä on hieman ytyä, joten joo, olen huonompiakin tekeleitä nähnyt. Kaikki on kuitenkin täysin laskelmoitua, kaavamaista ja helposti arvattavaa. Ja romanttista tunnelmaakaan ei ole oikeastaan ollenkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)