Alkuperäinen nimi: Paran daemun
Ohjaaja: Kim Ki-Duk
Vuosi: 1998
Arvio: 7/10
Mikä: eteläkorealainen draama
Miksi: halu tutustua enemmän paljon kehuttuihin eteläkorealaisiin elokuviin
Missä (olosuhteet): kotona
Milloin: helmikuu 2010
Lintuhäkin majatalo on melko karu paikka, jossa perusperhe (isä, äiti ja kaksi lasta) vuokraa huoneen lisäksi myös naista vieraiden käyttöön. Homma on melko pienimuotoista, sillä kyseessä on vain yksi aika ajoin vaihtuva nainen, jonka avulla yritetään maksaa ruoka ja lasten opiskelukulut.
Elokuvan alussa uusi herttainen tyttö Jina (Ji-eun Lee) saapuu majataloon töihin. Miehet haluavat hyötyä hänestä seksuaalisesti ja rahallisesti; itse hän piirtää mielellään ja haluaisi ystävystyä perheen samanikäisen tyttären Hyemin (Hae-eun Lee) kanssa, mutta tämä suhtautuu perheen elinkeinoon (ja sen myötä Jinaan), ja seksiin yleensäkin, vihamielisesti ja torjuvasti.
Nämä kaksi vähän yli parikymppistä naista ovat elokuvan keskushenkilöt, joista on vaikea olla pitämättä. Elokuvassa ei selitellä paljon, symboleina viljellään kaloja ja merta, ja kaiken ankeuden keskellä on kuitenkin tiettyä valoisuutta. Seksin ympärillä pyöritään jatkuvasti ja väkivaltaakin esiintyy, mutta ei niillä varsinaisesti mässäillä.
Pidin siitä, että melko rankasta aiheesta ja olosuhteista huolimatta välittyy kuva arkisesta menosta ja ihmisten välisistä suhteista ristiriitoineen ja välittämisineen. Yleisilme oli kaikesta huolimatta sympaattinen ja lämmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti