Seuraavat laulut ovat olleet tärkeimpiä itselleni vuonna 2009 ilman mitään erityistä järjestystä:
Bloc Party: Mercury
Thåström: Kärlek är for dom
Lady Gaga: Poker Face
Death Cab for Cutie: Meet Me On The Equinox
Spotify on tietysti ollut tärkeä ja erinomainen keksintö. Tähän suuntaan asiat varmaan menevät musiikkipalveluiden tulevaisuudessa, mutta hieman epäilen sen pysyvyyttä, kun artistit saavat niin vähän maksuja. Nautitaan niin kauan kuin voidaan ja toivotaan parasta!
Hyvää Uutta Vuotta kaikille! <3
torstai 31. joulukuuta 2009
perjantai 18. joulukuuta 2009
Eschnapurin tiikeri (elokuva)
Alkuperäinen nimi: Der Tiger von Eschnapur
Ohjaaja: Fritz Lang
Vuosi: 1959
Arvio: 6/10
Mikä: ensimmäinen osa romanttista seikkailua eksoottisessa Intiassa
Miksi: sivistyminen, houkutteleva leffan nimi
Missä: kotona
Milloin: joulukuussa 2009
Ensimmäiseksi täytyy kai sanoa, että en tajunnut katsoa jatko-osaa, joten kertomus jäi täysin kesken. Toiseksi minulle tuli vahva tunne siitä, että olen nähnyt tämän joskus pienenä, ja jotenkin tämä vastasi käsitystä siitä, mitä halusin elokuvalta lapsena: satua, säihkettä ja jännitystä. Tämä ehkä selittää senkin, miksi petyin joskus vuosikymmeniä sitten James Bondiin, jota mainostettiin viihdyttävyydellä ja sillä, että se on täynnä loistoa ja mielikuvituksellisia yksityiskohtia. Ei, tämä oli minusta täynnä kaikkea jännää; James Bond oli ankea!
Tarinassa saksalainen arkkitehti (Paul Hubschmid) matkustaa Intiaan hoitamaan maharadjan (Walter Reyer) rakennushanketta, mutta törmää jo alkumetreillä ihmissyöjätiikeriin ja kauniiseen tanssijattareen (Debra Paget), joka myös on matkalla maharadjan luo. Rakastumista ja mustasukkaisuuttahan tästä seuraa, palatsissa on myös jo valmiina jonkinasteista tyytymättömyyttä vallanjaosta.
Päähenkilö on vähän tylsä ja karismaton (mutta vahva!) jokamies, joka tupsahtaa kuin keskelle tuhannen ja yhden yön tarinoita. Kaikki ympärillä sitten hehkuukin upeissa väreissä, puvuissa ja lavasteissa. On tiikeriä, eroottis-uskonnollista tanssia ja hämäriä tunneleitakin.
Elokuva on kuvattu ihan oikeasti Intiassa, ja hieman aikaa menee tottua siihen, että kaikki puhuvat saksaa. Kyseessä on siis visuaalinen makupala, jossa on vanhanaikainen tarina (ja arvot), joten jos haluaa suhtautua nykyaikaisen kyynisesti, näkee kyllä lapsellisuuden ja erikoistehosteiden puutteet, mutta suosittelen; hyvä koko perheen elokuva ja Indiana Jonesin edeltäjä. (Järkevä arvio vaatisi toki toisenkin osan näkemistä.)
Ohjaaja: Fritz Lang
Vuosi: 1959
Arvio: 6/10
Mikä: ensimmäinen osa romanttista seikkailua eksoottisessa Intiassa
Miksi: sivistyminen, houkutteleva leffan nimi
Missä: kotona
Milloin: joulukuussa 2009
Ensimmäiseksi täytyy kai sanoa, että en tajunnut katsoa jatko-osaa, joten kertomus jäi täysin kesken. Toiseksi minulle tuli vahva tunne siitä, että olen nähnyt tämän joskus pienenä, ja jotenkin tämä vastasi käsitystä siitä, mitä halusin elokuvalta lapsena: satua, säihkettä ja jännitystä. Tämä ehkä selittää senkin, miksi petyin joskus vuosikymmeniä sitten James Bondiin, jota mainostettiin viihdyttävyydellä ja sillä, että se on täynnä loistoa ja mielikuvituksellisia yksityiskohtia. Ei, tämä oli minusta täynnä kaikkea jännää; James Bond oli ankea!
Tarinassa saksalainen arkkitehti (Paul Hubschmid) matkustaa Intiaan hoitamaan maharadjan (Walter Reyer) rakennushanketta, mutta törmää jo alkumetreillä ihmissyöjätiikeriin ja kauniiseen tanssijattareen (Debra Paget), joka myös on matkalla maharadjan luo. Rakastumista ja mustasukkaisuuttahan tästä seuraa, palatsissa on myös jo valmiina jonkinasteista tyytymättömyyttä vallanjaosta.
Päähenkilö on vähän tylsä ja karismaton (mutta vahva!) jokamies, joka tupsahtaa kuin keskelle tuhannen ja yhden yön tarinoita. Kaikki ympärillä sitten hehkuukin upeissa väreissä, puvuissa ja lavasteissa. On tiikeriä, eroottis-uskonnollista tanssia ja hämäriä tunneleitakin.
Elokuva on kuvattu ihan oikeasti Intiassa, ja hieman aikaa menee tottua siihen, että kaikki puhuvat saksaa. Kyseessä on siis visuaalinen makupala, jossa on vanhanaikainen tarina (ja arvot), joten jos haluaa suhtautua nykyaikaisen kyynisesti, näkee kyllä lapsellisuuden ja erikoistehosteiden puutteet, mutta suosittelen; hyvä koko perheen elokuva ja Indiana Jonesin edeltäjä. (Järkevä arvio vaatisi toki toisenkin osan näkemistä.)
lauantai 12. joulukuuta 2009
Ruotsalainen Tove Jansson?
Tämän vuoden Big Botherissa jotkut kilpailijat luulivat Tove Janssonia ruotsalaiseksi, ja se herätti vähän paheksuntaa. Törmäsin juuri The Guardian -lehden arvostelussa samaan ilmiöön. Ursula K Le Guin kehuu kirjaa The True Deceiver (Kunniallinen petkuttaja), mutta luulee Tovea ruotsalaiseksi. :(
Onhan se ihan ymmärrettävää, kun romaani on kirjoitettu ruotsiksi, mutta hieman tuo harmittaa.
Nuo Guardianin kirjallisuussivut vaikuttavat muuten aika kiinnostavilta. Kannattaa vilkaista.
Onhan se ihan ymmärrettävää, kun romaani on kirjoitettu ruotsiksi, mutta hieman tuo harmittaa.
Nuo Guardianin kirjallisuussivut vaikuttavat muuten aika kiinnostavilta. Kannattaa vilkaista.
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Keskipäivän polte (elokuva)
Alkuperäinen nimi: High Noon
Ohjaaja: Peter Markle
Vuosi: 2009
Arvio: 1/10
Mikä: romanttinen tv-elokuva, jossa action-mausteita
Miksi: halu kevyeen eskapismiin + olen lukenut Nora Robertsin kirjoja
Missä: kotona
Milloin: joulukuu 2009
Lost-sarjasta tuttu Emilie de Ravin näyttelee panttivankkineuvottelijana toimivaa poliisia, joka rakastuu sattumalta työssä tapaamaansa baarinpitäjä/lottovoittajaan. Pheoben elämään kuuluvat myös pieni lapsi, agorafobinen äiti(Cybill Shepherd) ja ennakkoluulot töissä.
Anteeksi vain, mutta päähenkilö ei vakuuta kovana, ammattitaitoisena poliisina. De Ravin osaa ehkä näytellä, mutta ei sovi tähän rooliin. Romanttinen vastapelurikin on hahmona täysin epäuskottava eikä henkilöiden välillä ole oikein mitään kipinää. Roolijako on varsin epäonnistunut.
Jonkinlaisia jännäriaineksia on kyllä saatu aikaan, mutta eivät nekään jaksa kauheasti kiinnostaa. Tapahtumaympäristö on epäuskottava ja esiin tuodut yksityiskohdat irrallisia ja merkityksettömiä. Ei kiihdytä eikä viihdytä millään tasolla.
Ohjaaja: Peter Markle
Vuosi: 2009
Arvio: 1/10
Mikä: romanttinen tv-elokuva, jossa action-mausteita
Miksi: halu kevyeen eskapismiin + olen lukenut Nora Robertsin kirjoja
Missä: kotona
Milloin: joulukuu 2009
Lost-sarjasta tuttu Emilie de Ravin näyttelee panttivankkineuvottelijana toimivaa poliisia, joka rakastuu sattumalta työssä tapaamaansa baarinpitäjä/lottovoittajaan. Pheoben elämään kuuluvat myös pieni lapsi, agorafobinen äiti(Cybill Shepherd) ja ennakkoluulot töissä.
Anteeksi vain, mutta päähenkilö ei vakuuta kovana, ammattitaitoisena poliisina. De Ravin osaa ehkä näytellä, mutta ei sovi tähän rooliin. Romanttinen vastapelurikin on hahmona täysin epäuskottava eikä henkilöiden välillä ole oikein mitään kipinää. Roolijako on varsin epäonnistunut.
Jonkinlaisia jännäriaineksia on kyllä saatu aikaan, mutta eivät nekään jaksa kauheasti kiinnostaa. Tapahtumaympäristö on epäuskottava ja esiin tuodut yksityiskohdat irrallisia ja merkityksettömiä. Ei kiihdytä eikä viihdytä millään tasolla.
perjantai 4. joulukuuta 2009
Blogikatsaus
Alun perin oli tarkoitus kirjoittaa tässä blogissa televisio-ohjelmista, elokuvista ja internetistä. Aioin jopa aloittaa toisen blogin muille aiheille (tai aloitinkin), mutta ajatus osoittautui järjettömäksi, joten tämän blogin aiheisiin kuuluu sitten tulevaisuudessa kaikki muukin, lähinnä ehkä kirjallisuus ja musiikki lisättynä noihin jo mainittuihin.
Pienenä olin varsinainen lukutoukka, mutta pitkään aikaan en ole jaksanut lukea kovinkaan paljoa. Intoa ovat vieneet opiskelukirjat, tv ja internet. Kirjoja on kuitenkin hyllyt pullollaan, monet niistä perintönä tai lahjana saatuja, ja juuri nyt tekee mieli lukeakin. Saa nähdä mihin innostus kantaa.
En aio vieläkään ottaa stressiä blogista, muut asiat saavat mennä sen edelle, jos ovat mennäkseen. Toisaalta, jos haluan saada jotain tekstiä aikaiseksi, ei auta muuta kuin alkaa näpyttelemään. Näin se vaan on.
Pienenä olin varsinainen lukutoukka, mutta pitkään aikaan en ole jaksanut lukea kovinkaan paljoa. Intoa ovat vieneet opiskelukirjat, tv ja internet. Kirjoja on kuitenkin hyllyt pullollaan, monet niistä perintönä tai lahjana saatuja, ja juuri nyt tekee mieli lukeakin. Saa nähdä mihin innostus kantaa.
En aio vieläkään ottaa stressiä blogista, muut asiat saavat mennä sen edelle, jos ovat mennäkseen. Toisaalta, jos haluan saada jotain tekstiä aikaiseksi, ei auta muuta kuin alkaa näpyttelemään. Näin se vaan on.
tiistai 1. joulukuuta 2009
BB 2009 loppunut
Tuli seurattua taas tänäkin vuonna Big Brotheria enemmän kuin oli aikomus. Onnea voittaja-Asolle, vaikka oma suosikkini olikin Esa A. Yleisesti ottaen asukasvalinta oli onnistunut, muuten toteutuksessa olisi ollut kyllä parantamisen varaa. Tuntui vähän siltä, että tehtäviä olisi voinut ajatella vähän huolellisemmin loppuun asti.
Esa A:n mietteitä kisan jälkeen Ilta-Sanomissa
Esa A:n mietteitä kisan jälkeen Ilta-Sanomissa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)