Joitain syksyn uutuuksia

Minä päätin, etten ala seuraamaan Dexteriä, mutta ajattelin uteliaisuudesta kuitenkin kurkata ekaa jaksoa, ja voitte arvata miten siinä sitten kävi... Pari jaksoa missasin välistä, mutta nyt taidan olla koukussa.

En aikonut seurata sitä siksi, että perusajatus oli jotenkin vastenmielinen: sarjamurhaaja toteuttamassa oman käden oikeutta. Minuakin kiehtoivat sarjamurhaajat joskus kymmenisen vuotta sitten, mutta onhan niiden hehkuttaminen vähintäänkin kyseenalaista (vaikka omalla tavallaan ymmärrettävää). Vielä vastenmielisempää on käsitys jonkin pahan oikeuttamisesta sillä, että eliminoidaan samalla mahdollisesti jotain vielä pahempaa. Reilua tai ei, mutta minulle tulee mieleen USA:n ulkopolitiikka ja kaikkea muuta vastenmielistä (ja asiaankuulumatonta).

Sarja ei kuitenkaan noin kuvallisesti ole vaikuttanut niin raa'alta kuin pelkäsin. Se on hyvin tehty, ja se mikä siinä on parasta on normaaliuden tavoittelu. Kun päähenkilö on tunne-elämältään pahasti häiriintynyt, voidaan pohtia sosiaalisia suhteita ja rakkautta ja vastaavia erilaisesta, ulkopuolisesta näkökulmasta. Se viehättää. On aina mukavaa kun tavallisuus pistetään suurennuslasin alle.

Leijonan kitaa on mainostettu aika paljon, mutta ensimmäisen jakson jälkeen olen aika varma, että tulen välttelemään sitä parhaani mukaan. Oikeastaan on vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaisi moista katsoa. Minua ei viihdytä pelätä, kuinka paljon seuraavan idean esittäjä jännittää ja kuinka noloja ideoita hänellä mahtaa olla mukanaan. Jos idea on hyvä, jää kuitenkin paha mieli Ison Rahan viedessä päätösvallan tulevasta yrityksestä. Tietysti on hyvä, että jotkut yrittäjät löytävät uusia rahoittajia, mutta ei siitä katsojalle paljon iloa ole. Käsittääkseni ei edes seurata projektien edistymistä, mikä sentään voisi olla kiinnostavaakin.

Jim-kanavalla esitettävä Pokeritähti 2007 ansaitsee kuitenkin kiitosta. Pokeri on todellakin loistava tv-laji, ja pidän tämän ohjelman toteutuksesta. Minusta on hyvä tämä sekoitussuhde ammattilaisista, julkkiksista ja karsinnan kautta mukaan päässeistä. Ohjelman juontaja Jussi Heikelä ja pokeriasiantuntija Petri Pietilä ansaitsevat myös kehuja. Tällainen muutaman kerran kokeillut pelaaja saa mukavasti tietoa ja vinkkejä, ja tunnelma on sopivan letkeä.

Aika paljonhan tämä on samanlainen kuin ulkomaalaiset esikuvansa, mutta ei toimivaa konseptia kannatakaan pilata turhalla kikkailulla. Katsojan kannalta palkintopottien suuruuksillakaan ei ole niin väliä, niin että luulisi olevan melko helppoa tehdä tulevaisuudessa aika halpojakin pokeriohjelmia. Saa nähdä meneekö buumi ohi piankin, mutta enpä oikeastaan usko. Ainoa miinus on se, että pienehköstä telkkarista katsottaessa pata ja risti tahtovat sekoittua toisiinsa.