En jaksanut katsoa konserttia loppuun, vaan simahdin siinä kuuden aikoihin aamulla, sinnittelin siihen asti, että näin Madonnan. Näkemättä jäi kaikenlaista, Smashing Pumpkins ja The Police ainakin.
Vielähän näitä konsertteja voi katsella netistä (käsittääkseni ei kuitenkaan loputtomasti), ja tv:kin näyttää kaikenlaista uusintana. Valitettavasti netistä ei kuitenkaan löydy Japanilaisia bändjä ja artisteja, heillä oli sopimus vain tähän live-lähettämiseen. Tällainen tilanne on ainakin tällä hetkellä.
Tämä on valitettavaa, sillä ainakin sinä aikana kun olin hereillä Kioto-lähetyksissä taisi olla jotain häikkää, eikä sitä konserttia näkynyt edes netissä. En nähnyt telkkarista kaikkia Tokion bändejäkään, ja J-rockhan on nykyään niin in. Tykkäsin siitä Abingdon Boys School -bändistä.
Enitenhän näytettiin niitä jo kuuluisia nimiä Amerikasta ja Englannista. Japanilla ja Australialla oli sinänsä tuuria, että kun ne konsertit alkoivat muita aikaisemmin, ei kilpailevia konsertteja ollut niin paljoa. Kiinasta ei näkynyt juuri mitään. Minä katselin Shanghaita jonkin verran netistä, koska tuo Aasia kiinnostaa. Siellä konsertti näytti olevan vähän pienimuotoisempi ja lyhyempi. Paikalla oli enimmäkseen sellaisia paikallisia iskelmätähtiä. Soler oli kuitenkin ihan kunnollinen rockbändi, kannattaa tsekata, olisivat ilman muuta ansainneet paikkansa kansainvälisessä kuvavirrassa.
Se tv-ruudussa näkynyt lähetyshän ei ollut ihan oikeasti liveä, vaan esitettiin enemmän tai vähemmän jäljessä tapahtumista. Tavallaan ymmärrän sen, ja ihan sujuvaa kuvavirtaahan saatiin, mukana paljon näitä lyhytfilmejä ja vastaavia, mikä oli tietysti ihan ok, kysehän oli kuitenkin ilmastonmuutoksesta muistuttaminen.
Suomalaisia selostajiakaan en moiti, ihan mukava oli heidän kanssaan valvoa. Sen olisivat voineet sanoa, että lähetys ei ollut silleen "oikeasti" suora. Sekin olisi selittänyt sitä, etteivät voineet kertoa koska kukakin esiintyi, mitä tietoa kaikki tietysti kaipasivat. Sinänsä minusta on ihan mukavaa, että tällaisia järjestetään, enkä halua olla hirveän kyyninen motiiveista ja järkevyydestä. Maailma olisi todella kurja paikka, jos ei kukaan tekisi koskaan mitään hauskaa. Kritisoitavaahan aina löytyy, ja hyvä että joku hoitaa senkin puolen, ei siinä mitään.
Ihan mahdotonta ruveta kaikkia esiintyjiä luettelemaan, mutta Madonna nyt varmaan oli illan kuningatar. Itse hämmästyin, kuinka hyvältä Keane kuulosti livenä, ja muutkin nykyiset brittirockbändit vakuuttivat enemmän kuin mitä olen radiosta kuulostellut. (Eivät kuitenkaan näyttäneet sitä yhtä, jota eniten diggaan eli Bloc Partyä.) Illan kohokohta oli kuitenkin Foo Fighters, siinä jossain vaiheessa tuntui, että vau, maailmassa ei todellakaan ole mitään sen parempaa kuin musiikki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti