Totta tosiaan seurasin tätä(kin) sarjaa, ja nyt on vihdoin Australian prinsessa valittu - toista kertaa! (Ekaa kautta en seurannut, ja aion vielä paljastaa voittajan, joten spoilerivaroitus...)
Luin netistä, että idea on lähtöisin siitä kun Tanskan prinssi löysi puolison itselleen Australiasta. Ideoitahan näihin relitykilpailuihin voidaan repiä seinistä ja pilvistä, aika samanlaisia suurin osa on: sekalainen kasa ihmisiä ja sitten tiputellaan niitä yksi kerrallaan (tai useampikin).
Koukkuun jää tietysti, jos alkaa pitämään jonkun puolia. Nyt olin ainakin helpottunut, kun Amy ei voittanut. Ja miten ihmeessä Stephanie pääsi niin pitkälle? Kylie eli voittaja oli ihan ok, ainakin hän edistyi paljon ohjelman kuluessa.
Paul Burrell, joka showta etupäässä vetää, on aika vastenmielisen oloinen heppu. Hän on tullut kuuluisaksi olemalla Prinsessa Dianan hovimestari ja käyttämällä hyväkseen yhteyksiään Englannin kuninkaallisiin päästäkseen itse valokeilaan.
Kyllähän kaikki nuo kauniit tavat ja sievistelyt, joita kilpailijoille opetetaan, vaikuttavat aika turhilta, mutta kyllä minä tästäkin sain jotain irti eli "ei oppi ojaan kaada". Loppujen lopuksi siitä kuitenkin on hyötyä, jos osaa käyttäytyä kauniisti ja käyttää oikeita ruokailuvälineitä. Siis tarkoitan jotain sellaista, että vaikka se mitä joku sinulle yrittää opettaa tuntuisi ihan tyhmältä ja vieraalta itsellesi, niin silti ehkä voi olla hyödyllistä kuunnella ja ottaa opiksi.
Enpä usko itse olevani kovin hyvä tuossa taidossa, pikemminkin puolustaudun tiukasti, jos minua yritetään ohjata jonnekin mitä en halua. :) Täytyisi kuitenkin muistaa, että ei se oma identiteetti niin helposti katoa, vaikka ottaisikin välillä vieraita vaikutteita vastaan. Tässä taidossa taitaa kyllä (aika monikin ihminen) kehittyä paremmaksi vuosien kertyessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti