30 päivää vieraissa kengissä

Tällä viikolla katsoin Morgan Spurlockin dokumentin Super size me, jossa terveelliseen ruokaan tottunut mies ahtaa itseensä McDonaldsin sapuskoja kolmasti päivässä. Samalla ihmetellään ihmisten lihoamista, ja mietitään johtuuko se pikaruoista.

Vaikka dokumentti oli ehkä hieman liian pitkä, oli se varsin sujuvaa katsottavaa; mukaan oli saatu kokemusta ja teoriaa, monia näkökantoja, hauskaa kuvitusta ja musiikkia. Ote ei minusta ollut ihan niin provosoiva kuin Michael Moorella.

No, johtuuko ihmisten lihoaminen pelkästään pikaruokaloista? Tuskin, enkä menisi vaatimaan McDonaldsia oikeudessa tilille siitä kuten USA:ssa yritettiin (ja epäonnistuttiin), mutta toivoa sopii, että helppoa terveellistä ruokaa olisi paremmin tarjolla. Ja eiköhän se siihen pikku hiljaa menekin.

Mielenkiintoista oli nähdä, kuinka annoskoot ovat kasvaneet. Itsekin ennen vanhaan tilasin mielellään pienen aterian tai pienen juoman, mutta nykyään ne ovat vain lasten annoksia, joten eihän niitä kehtaa tilata!

Mielenkiintoista oli myös katsoa sitä, miten isot yhtiöt yrittävät vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Luulisi sen nyt olevan selvää, että he yrittävät ajaa vain omia etujaan, ja että politiikassa pitäisi ajatella pikemminkin yhteistä hyvää - ei, en usko että puhdas kapitalismi toimii tuottaen parhaan tuloksen pitkällä tähtäimellä - mutta taitaa niillä tosiaan olla aika suuri vaikutusvalta. Miksiköhän?

Tarkoitan vain, että ei kai poliitikkojen ole pakko tehdä niin kuin lobbarit haluavat? Tietysti isossa maassa päästäkseen valtaan täytyy olla takana paljon rahaa, mutta hmm... Mielenkiintoista, mutta en taida tietää tarpeeksi tästä aiheesta sanoakseni juuri enempää.

Katsoin myös Spurlockin sarjaan kuuluvan ohjelman ateistinaisesta, joka vietti 30 päivää kristillisessä kodissa. Mielenkiintoinen aihe, mutta koska nainen oli varsin sopuisa, suuremmilta ristiriidoilta vältyttiin. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen se, kuinka paljon kristillisyys tunnuttiin yhdistävän moraaliin. Enpä usko, että juuri kukaan Suomessa ajattelee, että ilman uskontoa ihminen olisi jotenkin moraalisesti hukassa. Kummallinen ajatus.

Ainakin minun isäni ajattelee aivan päin vastoin. Hänen mielestään uskovaiset voivat tehdä syntiä niin paljon kuin lystäävät, kun aina voi pyytää anteeksi, ja se on sitten sillä hoidettu - täysin holtitonta menoa siis.