Perinteinen mielikuva tv-kesästä on sellainen, että mitään katsottavaa ei tule. Siksi minäkin aloin seuraamaan vähän kaikenlaista ja uusintoja päälle. Ei kauhean viisasta, sillä nyt minulla on seurattavana vaikka minkälaista sarjaa, ja yhtenä päivänä huomasin tuijottaneeni ruutua yhdeksän tuntia. (Osa oli kyllä tallenteita.)
Onneksi joka päivä tilanne ei ole ihan noin paha. Mutta älyttömintä on juuri se, että tällaiseen tilanteeseen ajautuu silloin, kun ei oikeastaan tule mitään niin kovin tärkeää, ja sitten unohtaa olla valikoiva. Tämä vain varoituksena.
Tietenkin sarjat loppuvat aikanaan, ja niiden katsomisen voi lopettaa koska huvittaa, ja erilaisia tallennusmahdollisuuksia on onneksi kehitelty kaikkien iloksi. Täytyy sanoa, että tuollainen tallentava digiboksi on aika näppärä nyt kun olen siihen vähän tutustunut, vaikka en sellaista (ihan) vielä omistakaan.
Ilahduttavinta tv-tarjonnassa viime aikoina on ollut se, että on ranskalaista, venäläistä, ja espanjalaista sarjaa. Lisätään vielä tähän saksalaiset perinteiset poliisisarjat ja japanilaiset piirretyt, niin mukavan kansainväliseltä näyttää. Toivottavasti ei kyseessä ole vain joku kesäinen oikku, vaan trendi jatkuu.
Ranskalainen Dolmen on oikein loistava juuri kesäsarjaksi, siitä löytyy kaikki kesäviihteeseen kaivatut elementit: murhia, salaperäisyyttä, merimaisemia, romantiikkaa, näyttäviä rintavarustuksia. Eikö kellekään muulle tule päähenkilöstä mieleen Lara Croft? Sellainen pehmeä ranskalainen saaristoversio kyseisestä hahmosta.
Kaikelta muulta kuin pehmeältä puolestaan vaikutti toinen ranskalainen poliisisarja Spiral. Koukkuun vaan siihenkin taitaa jäädä. Huomattavaa on myös, että näitä "vieraskielisiä" sarjoja esittävät ihan kaupallisetkin kanavat. Ei pidä unohtaa myöskään nelosen venäläissaippuaa Anastasiaa.
Kieltenopetuksenkin kannalta on kiva saada laajempaa tarjontaa, mutta samalla melkein vaivihkaa tulee jotenkin tutustuneeksi eri kulttuuripiireihinkin. Ihan siitä huolimatta, että lajityypit ovat varmaan aika paljon Amerikanmantereelta kotoisin. Siksi toivonkin seuraavaksi sarjahankintoja Aasiasta ja eri muslimimaista. Miten olisi vaikka Kuwaitilainen Big Brother tai Kiinalainen saippuaooppera?
keskiviikko 27. kesäkuuta 2007
torstai 14. kesäkuuta 2007
Chelsea Handler Show
Olen pari kertaa ohimennen vilkaissut tätä hupiohjelmaa, jossa sekoitellaan stand up -komiikkaa ja sketsejä. En oikein tiedä, mitä mieltä olisin siitä.
Ohjelma on aika uusi, se aloitettiin 2006, ja toista kautta nähtävästi näytetään USA:ssa parhaillaan. Chelsea Handler ei ole ennestään minulle tuttu, ja on toki mukavaa nähdä reipas naispuolinen koomikko, joka osaa tehdä pilaa itsestään ja muista.
Se miten hän tekee pilaa muista keikkuu minusta kuitenkin arveluttavuuden rajoilla. Ohjelmassa käydään mm. vanhainkodissa, ja välillä tuntuu, että huumoria tehdään hieman ikävällä tavalla asukkien kustannuksella. Eiväthän nämä ihmiset (tai muut hupina toimivat tavikset tai vanhat starat) ole täysin avuttomia, vaan usein ihan fiksuja ja sanavalmiita, mutta jotenkin siinä näkyy sellainen kunnioituksen puute, kun puhutaan oikeastaan yleisölle eikä niille, joiden kanssa näytetään keskustelevan.
Usein hupi syntyy siitä, että "uhreilta" puuttuu jotain tietoa, vähän niin kuin piilokamera-ohjelmissa. Se, että ihmisiä huijataan tai että niiden yli puhutaan, ei tätä tosikkoa aina jaksa miellyttää. (Ei toki kaikki vitsit perustu tähän.)
Chelsea tekee kyllä pilaa itsestäänkin, ja ohjelma on usein oikeasti hauska. On myös mahdotonta tietää, mitä tapahtuu kulissien takana, ehkä kaikkia kohdellaan silti reilusti - tai sitten ei. Vähän epäempaattinen yleisfiilis kotiin välittyy.
Ohjelma on aika uusi, se aloitettiin 2006, ja toista kautta nähtävästi näytetään USA:ssa parhaillaan. Chelsea Handler ei ole ennestään minulle tuttu, ja on toki mukavaa nähdä reipas naispuolinen koomikko, joka osaa tehdä pilaa itsestään ja muista.
Se miten hän tekee pilaa muista keikkuu minusta kuitenkin arveluttavuuden rajoilla. Ohjelmassa käydään mm. vanhainkodissa, ja välillä tuntuu, että huumoria tehdään hieman ikävällä tavalla asukkien kustannuksella. Eiväthän nämä ihmiset (tai muut hupina toimivat tavikset tai vanhat starat) ole täysin avuttomia, vaan usein ihan fiksuja ja sanavalmiita, mutta jotenkin siinä näkyy sellainen kunnioituksen puute, kun puhutaan oikeastaan yleisölle eikä niille, joiden kanssa näytetään keskustelevan.
Usein hupi syntyy siitä, että "uhreilta" puuttuu jotain tietoa, vähän niin kuin piilokamera-ohjelmissa. Se, että ihmisiä huijataan tai että niiden yli puhutaan, ei tätä tosikkoa aina jaksa miellyttää. (Ei toki kaikki vitsit perustu tähän.)
Chelsea tekee kyllä pilaa itsestäänkin, ja ohjelma on usein oikeasti hauska. On myös mahdotonta tietää, mitä tapahtuu kulissien takana, ehkä kaikkia kohdellaan silti reilusti - tai sitten ei. Vähän epäempaattinen yleisfiilis kotiin välittyy.
maanantai 11. kesäkuuta 2007
Click, Gabriel ja we7
Click on BBC Worldin viikottainen teknologiaohjelma. Lähinnä siinä käsitellään tietokoneisiin ja internettiin liittyviä asioita. Koska uutiskanavien ohjelmatietoja ei yleensä jaksa seurata, ohjelmat jäävät usein katsomatta, mutta onneksi nämä nyt löytyvät myös netistä. Arkistosta löytyy vähän vanhempiakin jaksoja (tällä hetkellä ainakin kaikki vuoden 2007 jaksot).
Viime kuussa Click kävi haastattelemassa Peter Gabrielia. Haastattelu on peräti 25 minuutin pituinen, joten kokonaisena se löytyy vain netistä. On mukava kuunnella jonkun puhuvan kiihkoilematta näistä mielenkiintoisista ja mielikuvitusta kutkuttavista asioista eli musiikin tekijänoikeuksista ja DRM-suojauksista.
Itse asiassa Gabriel on ollut mukana luomassa tällaista we7-systeemiä, jossa musiikkia voi downloadata laillisesti ja maksutta - mutta mukaan tulee mainoksia. Rekisteröitymistä vaaditaan. Koko homma on beta-vaiheessa, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa, joten kannatta käydä kurkkaamassa.
Viime kuussa Click kävi haastattelemassa Peter Gabrielia. Haastattelu on peräti 25 minuutin pituinen, joten kokonaisena se löytyy vain netistä. On mukava kuunnella jonkun puhuvan kiihkoilematta näistä mielenkiintoisista ja mielikuvitusta kutkuttavista asioista eli musiikin tekijänoikeuksista ja DRM-suojauksista.
Itse asiassa Gabriel on ollut mukana luomassa tällaista we7-systeemiä, jossa musiikkia voi downloadata laillisesti ja maksutta - mutta mukaan tulee mainoksia. Rekisteröitymistä vaaditaan. Koko homma on beta-vaiheessa, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa, joten kannatta käydä kurkkaamassa.
perjantai 1. kesäkuuta 2007
30 päivää vieraissa kengissä
Tällä viikolla katsoin Morgan Spurlockin dokumentin Super size me, jossa terveelliseen ruokaan tottunut mies ahtaa itseensä McDonaldsin sapuskoja kolmasti päivässä. Samalla ihmetellään ihmisten lihoamista, ja mietitään johtuuko se pikaruoista.
Vaikka dokumentti oli ehkä hieman liian pitkä, oli se varsin sujuvaa katsottavaa; mukaan oli saatu kokemusta ja teoriaa, monia näkökantoja, hauskaa kuvitusta ja musiikkia. Ote ei minusta ollut ihan niin provosoiva kuin Michael Moorella.
No, johtuuko ihmisten lihoaminen pelkästään pikaruokaloista? Tuskin, enkä menisi vaatimaan McDonaldsia oikeudessa tilille siitä kuten USA:ssa yritettiin (ja epäonnistuttiin), mutta toivoa sopii, että helppoa terveellistä ruokaa olisi paremmin tarjolla. Ja eiköhän se siihen pikku hiljaa menekin.
Mielenkiintoista oli nähdä, kuinka annoskoot ovat kasvaneet. Itsekin ennen vanhaan tilasin mielellään pienen aterian tai pienen juoman, mutta nykyään ne ovat vain lasten annoksia, joten eihän niitä kehtaa tilata!
Mielenkiintoista oli myös katsoa sitä, miten isot yhtiöt yrittävät vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Luulisi sen nyt olevan selvää, että he yrittävät ajaa vain omia etujaan, ja että politiikassa pitäisi ajatella pikemminkin yhteistä hyvää - ei, en usko että puhdas kapitalismi toimii tuottaen parhaan tuloksen pitkällä tähtäimellä - mutta taitaa niillä tosiaan olla aika suuri vaikutusvalta. Miksiköhän?
Tarkoitan vain, että ei kai poliitikkojen ole pakko tehdä niin kuin lobbarit haluavat? Tietysti isossa maassa päästäkseen valtaan täytyy olla takana paljon rahaa, mutta hmm... Mielenkiintoista, mutta en taida tietää tarpeeksi tästä aiheesta sanoakseni juuri enempää.
Katsoin myös Spurlockin sarjaan kuuluvan ohjelman ateistinaisesta, joka vietti 30 päivää kristillisessä kodissa. Mielenkiintoinen aihe, mutta koska nainen oli varsin sopuisa, suuremmilta ristiriidoilta vältyttiin. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen se, kuinka paljon kristillisyys tunnuttiin yhdistävän moraaliin. Enpä usko, että juuri kukaan Suomessa ajattelee, että ilman uskontoa ihminen olisi jotenkin moraalisesti hukassa. Kummallinen ajatus.
Ainakin minun isäni ajattelee aivan päin vastoin. Hänen mielestään uskovaiset voivat tehdä syntiä niin paljon kuin lystäävät, kun aina voi pyytää anteeksi, ja se on sitten sillä hoidettu - täysin holtitonta menoa siis.
Vaikka dokumentti oli ehkä hieman liian pitkä, oli se varsin sujuvaa katsottavaa; mukaan oli saatu kokemusta ja teoriaa, monia näkökantoja, hauskaa kuvitusta ja musiikkia. Ote ei minusta ollut ihan niin provosoiva kuin Michael Moorella.
No, johtuuko ihmisten lihoaminen pelkästään pikaruokaloista? Tuskin, enkä menisi vaatimaan McDonaldsia oikeudessa tilille siitä kuten USA:ssa yritettiin (ja epäonnistuttiin), mutta toivoa sopii, että helppoa terveellistä ruokaa olisi paremmin tarjolla. Ja eiköhän se siihen pikku hiljaa menekin.
Mielenkiintoista oli nähdä, kuinka annoskoot ovat kasvaneet. Itsekin ennen vanhaan tilasin mielellään pienen aterian tai pienen juoman, mutta nykyään ne ovat vain lasten annoksia, joten eihän niitä kehtaa tilata!
Mielenkiintoista oli myös katsoa sitä, miten isot yhtiöt yrittävät vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Luulisi sen nyt olevan selvää, että he yrittävät ajaa vain omia etujaan, ja että politiikassa pitäisi ajatella pikemminkin yhteistä hyvää - ei, en usko että puhdas kapitalismi toimii tuottaen parhaan tuloksen pitkällä tähtäimellä - mutta taitaa niillä tosiaan olla aika suuri vaikutusvalta. Miksiköhän?
Tarkoitan vain, että ei kai poliitikkojen ole pakko tehdä niin kuin lobbarit haluavat? Tietysti isossa maassa päästäkseen valtaan täytyy olla takana paljon rahaa, mutta hmm... Mielenkiintoista, mutta en taida tietää tarpeeksi tästä aiheesta sanoakseni juuri enempää.
Katsoin myös Spurlockin sarjaan kuuluvan ohjelman ateistinaisesta, joka vietti 30 päivää kristillisessä kodissa. Mielenkiintoinen aihe, mutta koska nainen oli varsin sopuisa, suuremmilta ristiriidoilta vältyttiin. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen se, kuinka paljon kristillisyys tunnuttiin yhdistävän moraaliin. Enpä usko, että juuri kukaan Suomessa ajattelee, että ilman uskontoa ihminen olisi jotenkin moraalisesti hukassa. Kummallinen ajatus.
Ainakin minun isäni ajattelee aivan päin vastoin. Hänen mielestään uskovaiset voivat tehdä syntiä niin paljon kuin lystäävät, kun aina voi pyytää anteeksi, ja se on sitten sillä hoidettu - täysin holtitonta menoa siis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)