Tiimalasi ympäri

"Like sands through the hourglass, so are the days of our lives."

Tuolla motolla alkaa arkipäivisin aina saippuasarja Päivien viemää. Lieneekö se kaikkien saippuoiden kuningatar, kun sitä on tehty jo yli 40 vuotta. Minäkin olen jäänyt koukkuun, lähinnä ehkä siksi että sarja saa minut useimmiten hyvälle tuulelle ja naureskelemaan; muut saippuat lähinnä ärsyttävät.

Toki ärsyttävyyksiä löytyy tästäkin, kaikki juonenkäänteet eivät voi miellyttää. Eniten kyllä ottaa aivoon se, kuinka vinhaksi tämä kuolemisen ja henkiin heräämisen kierre on muuttunut. Joka jaksossa joku on kuoleman kielissä, ja todennäköisesti jokainen hahmo on käynyt ainakin kerran manan mailla kääntymässä. Menee vähän mauttomaksi.

Hyväksyn sen, että saippuaoopperoissa tällaista tapahtuu, mutta ei kiitos ihan tällaisella vauhdilla! Sitä paitsi juoni on aika tavalla ristiriidassa tuon alkulauseen kanssa. :)