Hyvää Joulua!

Hyvää Joulua kaikille!

Maailmassa voi olla joitain yhtä hienoja - mutta ei enää kovin paljon hienompia - asioita kuin David Sylvianin musiikki. Joten jonkinlaisena virtuaalilahjana laitan tähän tämän vuoden kiertueelta kuvatun kappaleen Wonderful World.

Sauli voitti Big Brotherin

Vihdoin se loppui! Sauli voitti, Kadi oli hyvä kakkonen, ja ensi vuonna sama rumba uudestaan!

Big Brotherissa on jotain uuvuttavaa. Siitä ei jaksa itse kirjoittaa, koska kaikki lehdet ja mielipidepalstat ehtivät ensin, ja sitten kun on ne lukenut, ja jutellut muiden kanssa, ei halua enää sanoa sanaakaan. Alkaa vain oksettamaan, ja haluaisi jättää koko roskan katsomisen kokonaan, mutta ei vain voi, kun on niin koukussa.

Kaiken kaikkiaan tämä kausi oli varsin onnistunut, henkilöt olivat ihan mielenkiintoisia, talo kivasti sisustettu, ja tapahtumia riitti.

Kritisoida voisi... no, tehtävät voisivat olla vielä monipuolisempiakin. Kylmä ilma teki tepposet kasvihuoneelle eikä paljukaan tainnut enää kovin hyvin lämmetä syksyn edetessä. Lämmintä vettä voisi minusta jaella vaikka paria tuntia päivässä, eikä nukkumaan tarvitsisi käskeä niin kärkkäästi.

Ai niin, se ekologisuus-teema yhdistettynä glamouriin oli hölmö idea, koska ne selvästi sotivat keskenään. Kovin ekologista ei voi olla tuollainen turhien tehtävien väkertäminen noin ylipäätään. Ja onhan se julmaa, että äänestellään vähemmän suosittuja asukkaita pois. On aika käsittämätöntä, että edes suostun katsomaan moista, mutta onhan se vapaaehtoista jne. Asukkaat ovat vähän kuin lemmikkieläimiä häkissä, joita voi aina välillä vilkaista, että mitä ne puuhaavat.

Illallinen Pakistanissa (Miksi demokratia?)

No niin, tunnustetaan heti alussa, että siitä on jo monta viikkoa kun katsoin tämän dokumentin, joten tuoreita muistikuvia ei ole. Vika ei ole ohjelmassa, vaan minussa, sillä minusta tämä oli tähän asti näkemistäni ehkä jopa paras.

Ensinnäkin tämä Sabiha Sumarin dokumentti Dinner with the President käsittelee Pakistania, joka on mielenkiintoinen paikka, jossa jo maantieteellisen sijainnin takia tapahtuu paljon yhteentörmäyksiä.

Tällä hetkellä Pakistan on hyvinkin ajankohtainen paikka, ja presidentti Musharraf herättää monenlaisia ajatuksia. Ohjelman tähän osaan liitetty kysymys on: Voivatko diktaattorit olla koskaan hyviä?

Jos Musharrafia kuuntelee, voi melkein uskoa, että hän pyrkii demokratiaan ja haluaa kaikkea hyvää. Täydelliseen pyyteettömyyteen en sentään usko, mutta voi hyvinkin olla, että suurin osa diktaattoreista pyrkii muuttamaan maailmaa paremmaksi. Mutta ovat tarkoitusperät millaisia hyvänsä, mitä todennäköisimmin liian paljon valtaa yksissä käsissä johtaa enemmin tai myöhemmin vaikeuksiin.

YLEn kanavien karsimisesta

On se vaan ikävää, kun rahat eivät riitä.

Itse tulisin kaipaamaan - ainakin vähän - näitä kaikkia lopetusuhan alla olevia Yleisradion kanavia, vaikka ymmärrän kyllä etteivät ne varmaan kuulu suosituimpiin.

YLE Extran lopettaminen tuntuisi tavallaan luonnollisimmalta, koska usein kanavalta tuijottaa takaisin mykkiä eläimiä tai valokuvia katsojista, ja kunnollisia ohjelmia on vähän. Tämä kanava potkaistiin aika raakileena käyntiin, mutta olen viime aikoina jonkin verran katsellut Extra Largea, joka on ihan kiva ja leppoisa jutusteluohjelma, jossa käsitellään populaarikulttuuria ja muitakin asioita.

En itke, jos se ja YLE Extra lopetetaan, mutta jotenkin mukavaa on se tilan ja ajan paljous, joka kanavalta huokuu. Ja voisin kuvitella, että YLEllä olisi hyvä olla joku aika "tyhjä" kanava, johon laitetaan Olympialaisia ja muita erikoisia tapahtumia, joita on vaikea mahduttaa normaaliin ohjelmakaavioon. Tarvitseeko sellaiselta kanavalta tulla sitten koko ajan jotain ohjelmaa ollenkaan, jos se olisi vain varalla? En tiedä. Sitä paitsi kanavalta on tullut paljon musiikkiohjelmia (vaikka niitä voisi kai siirtää Teemallekin).

Radion kuuntelu on itselläni jotenkin kausittaista, ja viime kesänä kuuntelin YLE Radio Extremiä jonkin aikaa aika paljon, ja sekin on ihan kiva. Toisaalta tajuan kyllä, ettei ruotsinkielinen nuorisokanava tunnu kaikista välttämättömimmältä. Jungner on nyt väläyttänyt sitä mahdollisuutta, että Extremistä tulisi pelkkä internetkanava.

Kaikista järjettömintä olisi kuitenkin Radio Peilin lopettaminen. Tätä voisi oikeasti protestoida, sillä on todella mukavaa, että on yksi radiokanava, josta ei tule ollenkaan musiikkia.

Minä rakastan musiikkia, mutta on lukuisia lauluja, joita en useimmiten siedä kuunnella ollenkaan syystä tai toisesta, ja valitettavasti nämä laulut ovat melkein aina niitä kaikista soitetuimpia, ja monet radiokanavat pamahtavat äkkiä kiinni kotonani. Radio Peilillä ei ole tätä ongelmaa. Sitä paitsi monet vierastavat YLE Radio 1:n korkeakulttuurista musiikkitarjontaa ja missaavat monia kiinnostavia puheohjelmia, joita sieltä tulee. Nämäkin kuulee Radio Peililtä ajankohtaisasioiden lomassa.

Ja sitten on yksi konkreettinen hyötynäkökohta: Radio Peili auttaa loistavasti unettomuuteen. Juuri mikään ei ole rentouttavampaa kuin rauhallinen puhe (enkä tarkoita tätä mitenkään vinoillakseni). Omia asioita ei tarvitse ajatella, kun voi keskittyä kerrottavaan aiheeseen eikä mistään pompahda esiin levottomia tunteita herättäviä musiikkikappaleita. Ehkä sellainen hiljainen taustahöpötys muistuttaa varhaisesta lapsuudesta tai jopa ajasta ennen syntymää, kun vain kuunteli mitä ympärillä tapahtui ja tunsi olonsa turvalliseksi. Äänen ei välttämättä tarvitse olla niin kovaa, että kaikkea edes kuulisi. BBC Worldiä voi kokeilla tähän tarkoitukseen myös.

Let's Dance To Joy Division

Tämä tavallaan aika tyypillinen "vaihtoehtorock"-biisi piristi minua tänään. Videokin on genrelle tyypillinen, mutta juuri tällaiset tiivistetyt energiapakkaukset vetoavat minuun. Sitä paitsi lyriikoissa on hienosti kiteytetty jotain oleellista:

"Let's dance to Joy Division,
And celebrate the irony:
Everything is going wrong,
But were so happy."

The Wombats on esikoisalbuminsa vähän aikaa sitten julkaissut bändi Liverpoolista.

Joy Divisionkin on nyt (ja aina eikö niin?) ajankohtainen Anton Corbijnin elokuvan johdosta. Tietysti bändi on legendaarinen, mutta uskallankohan tunnustaakaan, että usein olen tykännyt Joy Divisionin lauluista erityisesti jonkun muun versioimina (vaikka ei alkuperäisissäkään mitään vikaa ole).

Suomen euroviisuehdokkaat julki

Suomen euroviisuedustajia aletaan valita ensi vuoden helmikuussa. Kutsuartistit esittävät kukin yhden kappaleen ja ovat vaarassa pudota jo alkukarsinnoissa, joissa juontajina toimivat Jaana Pelkonen ja Mikko "Peltsi" Peltola. Jos haluat päästä yleisöksi Tampereelle alkukarsintoihin, kerää kokoon vähintään viiden hengen porukka yli 15-vuotiaita ystäviäsi, ja ilmoittaudu YLE:lle mahdollisimman pian.

Artistit vaikuttavat kiinnostavilta, vaikka mukana on kyllä monta, joista en tiedä mitään, mutta se on vain ihan hauskaa. Kappaleet ja niiden tekijät julkaistaan 11.1.2008.

1. alkukarsinta: pe 8.2.2008

Kari Tapio
Hanna Marsh
Movetron
Crumbland

2. alkukarsinta: pe 15.2.2008

Mikael Konttinen
Jippu
Ninja
Kristian Meurman

3. alkukarsinta: pe 22.2.2008

Jenna
Vuokko Hovatta
Cristal Snow
Teräsbetoni

Yliennenaikaisena veikkauksena voisi heittää, että Kristian Meurman lienee vahvoilla, koska vetoaa laajoihin joukkoihin ja jopa eri tyylien kannattajiin, on yhä melko ajankohtainen ja kiistämättä hyvän näköinen. Kappaleet tietysti tulevat vaikuttamaan mielipiteisiin myös, joten annetaan muillekin mahdollisuus. :)

Melkein poliitikko (Miksi demokratia?)

Melkein poliitikko (Campaign!) on Kazuhiro Sodan ohjaama dokumentti, jossa seurataan Kazuhiko Yamauchin kampanjointia LDP:n ehdokkaana paikallistason täytevaaleissa Japanissa.

Päähenkilö on aloittelija ja toimii pitkälti puoluekoneiston ohjeiden mukaan. On vaikea saada selkoa, kuinka kiinnostunut ehdokas edes on poliittisista kysymyksistä tai hänen mielipiteistään. Kampanjoinnissa tärkeintä on lähinnä toistella omaa nimeään mahdollisimman useasti.

Tämä on helppoa ja aika hauskaa katsottavaa. On mukavaa vilkaista japanilaista kulttuuria, ja katsoja saa kuvan, että ehdokas on melko hömelö. Toisaalta mistä sen tietää, kun ei hänelle oikein anneta edes mahdollisuutta selvittää motiivejaan.

Käsittääkseni tarkastellaan minusta puoluekoneiston voimaa. Tässä vaikuttaa siltä, että puolueen valinta on oleellisempaa kun henkilön. Näinhän useat demokratiat toimivat; tietysti tuloksena voi nähdä olevan tietynlaista "puolueiden diktatuuria". Uusia ajatuksia voi tällaisessa systeemissä olla vaikeaa saada läpi. Oman puolueen kannatuksesta tulee tärkeämpää kuin asioiden ajamisesta. Miettiä siis voi edustuksellisen demokratian tätä "edustuksellista" puolta. Kuinka edustajat valitaan? Miten valintaprosessi vaikuttaa demokratian toteutumiseen? Kenellä valta itse asiassa on, ja millä perusteilla?

Me valvomme (Miksi demokratia?)

Leila Menjoun dokumentissa seurataan Me valvomme -ryhmän toimia demokratian puolesta Egyptissä. Kaikki alkaa seuraamalla vaaleja, joissa pitäisi olla entistä parempi mahdollisuus äänestää ketä haluaa, mutta todellisuudessa kaikki ei toimi demokratian pelisääntöjen mukaan. Apua haetaan tuomareilta.

Tässä dokumentissa sekoitetaan vähän kahta asiaa: melko ruohonjuuritason ryhmän toimintaa ja sitten Egyptin yhteiskunnallisia tapahtumia. Jos olisi keskitytty jompaan kumpaan, tulos olisi saattanut olla parempi, nyt näiden kahden asian hyvin erilaiset mittasuhteet riitelevät hieman keskenään.

Aika jännää on, että apua demokratian toteutumiseen haetaan tuomareilta, kun länsimaissa asianajajistakin on tullut aikamoisia pahan ilmentymiä. Riippumaton tuomiovalta toki kuuluu osana demokratiaan.

Kansaa on vaikea saada uskomaan äänestämisen kannattavuuteen, kun se on tottunut väärinkäytöksiin. Yksi syy siihen, miksi tässä demokratiaa pelätään, on huoli siitä, että kansa äänestää väärin. Nähtävästi olemassa olevalle edustajistolle suurin uhka on jonkinlainen ääri-islamistinen puolue, jota ei haluta päästää valtaan. Vaikka kannatus tavallisen kansan keskuudessa ei olisikaan kovin suuri, niin tällaiset ääriaineistot saadaan kuitenkin aktivoitua paremmin, ja tulos vilpittömistä vaaleista olisi sekin kansan kannalta huono - koska enemmistö ei äänestä ollenkaan.

Teit niin tai näin - aina väärin päin. Nähtävästi demokratia tarvitsee toimiakseen, paitsi uskon sen toimivuuteen, myös tehokkaan valvonnan väärinkäytösten kitkemiseksi.

Durakovo (Miksi demokratia?)

Tämä Nino Kirtadzen ohjaama dokumentti antaa melko masentavan kuvan demokratian tilasta venäjällä. Mihail Morozov pyörittää jonkinlaista yhteisöä, jossa koulitaan onnettomista ihmisistä kunnon kansalaisia Venäjälle. Isänmaallisuus yhdistyy myös Ortodoksisen uskonnon korostamiseen.

Yhteyksiä löytyy mm. duuman varapuhemieheen, jonka mielestä sananvapauden rajoittaminen on hyvä asia. Demokratiaa ei tarvita, sillä luonnollinen järjestys on maailmassa hierarkinen ja johtajille kuuluu alistua. Demokratia on vain jotain lännestä tullutta hapatusta, ja omien puolta on pidettävä loppuun asti.

Voimakkaalta vaikuttaa tämä halu vastakkaisasetteluun: Venäjä vs. muu maailma. Ehkä se on niin, että ihminen helposti päätyy tällaiseen kahtiajakoon ajatusmaailmassaan, ja vielä voimakkaammin tämä tuntuu näkyvän suurvaltojen kohdalla. Itse en haluaisi jakaa maailmaani tyyliin omat vastaan viholliset, mutta valitettavan yleiseltä tällainen vaikuttaa.

Kansanvalta ei kolahda kaikille, ja kritiikkiähän aina saa esittää. Tällä kertaa demokratia nähdään luonnonjärjestyksen vastaisena ja omalle kulttuurille vieraana asiana. Ja täytyy sanoa, että on vaikea uskoa, että demokratia toimisi kovin hyvin ilman, että sitä arvostetaan. Lähinnä on kai kuitenkin kyse valtaapitävien halusta pitää kiinni omista asemistaan. Demokratian kannattajiakin Venäjältä varmaan löytyy.

Taksi pimeyteen (Miksi demokratia?)

Pidän suurista käsitteistä. Siksi aion katsoa kaikki nämä demokratia-teeman alle kootut dokumentit. Demokratia aiheena kuulostaa paljon mielenkiintoisemmalta kuin jotkut yksittäiset ja erilliset tapahtumat ilman tällaista isoa viitekehystä.

Näitä näytetään tv:ssä nyt aika tiukalla tahdilla, mutta kaikki 10 dokumenttia ovat nähtävillä myös netissä. Kyseessähän on kansainvälinen tapahtuma, jonka pääsivulla voi keskustella ym. Itse en näihin oheisjuttuihin (vai pääjuttuihin?) ole vielä tutustunut; ja järjestys ja aikataulu, missä ehdin itse dokumentitkin katsoa jää nähtäväksi.

Aloitin Alex Gibneyn ohjaamalla dokumentilla Taksi pimeyteen ehkä siksi, että se vaikutti etukäteen kaikista kammottavimmalta enkä ollut ihan varma haluanko katsoa sitä ollenkaan. (Käsittääkseni tästä dokumentissa on olemassa myös pidempi elokuvalevitykseen tarkoitettu versio.)

Afganistanilainen taksikuski Dilawar kuoli kidutuksen uhrina, ja dokumentissa käsitellään USA:n käyttämiä arveluttavia kuulustelumetodeja Abu Ghraibissa ja Guantanamo Bayssä. Onneksi ote on asiallinen eikä mitenkään sentimentaalinen tai sensaatiohakuinen. Minä ainakin pidin tätä mielenkiintoisena ja vakuuttavana. Käsitellyt aisathan ovat aika tavalla tiedotusvälineistä jo tuttuja, mutta kertaus näin loogisessa paketissa ei ole ollenkaan pahitteeksi.

Päällimmäiseksi nostettiin esiin päättäjien lierous ja käsien peseminen. Ja törkeältähän se näytti. Ihmisluonnehan ei ole mitenkään täydellinen, ja kovissa paikoissa voi tapahtua kaikenlaista arveluttavaa, jos sille antaa mahdollisuuden. Juuri sen takia pitäisi jossain kauempana tehdä selvät säännöt estämään arveluttavat toimenpiteet. Sen takia murhaajien kohtalostakin päättävät oikeusistuimet eivätkä murhatun omaiset.

Amerikkahan tällaisissa puuhissa näyttää todella iljettävältä. Miksi tällaista sitten tapahtuu? USA:ssahan on siis demokraattisesti valitut edustajat. Ohjelman esittelysivulla kysytään, "tuhoaako terrorismi ihmisten yksilölliset oikeudet ja sitä kautta demokratian"? Pikemminkin kysymys kai kuuluisi, että miten demokratiassa voidaan sallia tällaista?

No, kysymyshän on sinänsä turha, koska miksei demokratia voisi tuottaa lähes mitä hyvänsä, sillä kysehän on vain kansanvallasta. Kai kansa voi päättää mitä hyvänsä. Ainakin periaatteessa. Toisaalta kun kyse on ihmisistä, luulisi heidän haluavan hyvää itselleen. Mikä sitten on hyvää tai hyvästä ihmiselle tai itse kullekin, on jo aika monimutkainen kysymys.

Tässä tapauksessa ongelma näyttäisi olevan mittakaavassa eli ainakin minä aloin miettimään sitä, pitäisikö demokratian ulottua joko laajemmalle tai pienemmälle alueelle toimiakseen paremmin. Terrorismin vastaisessa taistelussahan "pidetään omien puolia" ja unohdetaan "vihollisten" oikeudet, ja tämä voisi korjaantua, jos otetaan kaikki mukaan ja kehitetään jonkinlainen globaali demokratia. Helpommin sanottu kuin tehty.

Enkä ole ihan vakuuttunut tämänkään toimivuudesta, sillä ehkä yksi USA:n ongelmista on se, että maa on niin iso, ja siksi valtaan pääsyyn tarvitaan paljon varoja ja häikäilemättömyyttä. On siis mahdollista, että demokratia toimii sitä huonommin, mitä suuremmista yksiköistä on kyse.

Tai ehkä demokratia USA:ssa ei toimi kovin hyvin. Päättääkö siellä enemmistö tosiaan asioista? Tällaista ulkopolitiikkaako he haluavat? Miksi?

Itse en keksi näihin ongelmiin paljon muuta ratkaisua kuin tiedon lisäämisen. Kouluissakin voisi minusta kyllä ihan oikeasti pohtia enemmän moraalisia asioita. Mutta se on vain minun vaatimaton mielipiteeni. Ei maailmasta ikinä varmaan täydellistä tule kuitenkaan. :)

Welhon kanavapaketeista

Welhon kanavapaketit ovat muuttuneet vähän aikaa sitten. En ole kaikilta osin tyytyväinen näihin uusiin paketteihin. Hyvä puoli on se, että näihin S-, M- ja L-paketteihin voi valita lisäkanavia makunsa (ja maksukykynsä) mukaan, mutta muuta valitettavaa löytyy. Vanhoja kanavapaketteja ei voi enää tilata, mutta ne ovat toistaiseksi olemassa, ja jos sellaisen omistaa ei kannattane siirtyä uusiin ennen kuin on pakko.

Vanhassa Forte-paketissa oli 25 kanavaa ja hinta oli 20,50 €/kk. Nykyinen M-paketti maksaa 19,90 €/kk ja sillä saa 14 kanavaa. L-paketin 27 "huippukanavaa" irtoavat hintaan 29,90 €/kk. Onhan tuo L-paketti kohtuullisen ok, mutta aika kallis. Minun mielestäni siihen olisi saanut kuulua vielä Sky News ja Al Jazeera English, ainakin. Saahan ne tilattua tuohon päälle, mutta aika kalliiksi siinä tapauksessa tulee.

Jos minulla olisi päätäntävalta, rakentaisin sellaisen paketin, johon voi valita itse haluamiaan kanavia vielä vapaammin. En tiedä estävätkö jotkin sopimusasiat tämän vai miksi se ei ole mahdollista. Kanaviahan voisi lajitella vaikka silleen, että pakettiin saa ottaa esim. 5 "parempaa" kanavaa ja 10 vähemmän haluttua jostain listasta.

Toisaalta jos joidenkin sääntöjen mukaan tämä on mahdotonta, voisi rakentaa varmaan useampia paketteja tyyliin asiapaketti, viihdepaketti, musiikkipaketti, koska kaikki eivät varmaan halua tuollaista yleissekasoppaa, johon nyt on päädytty. Tavallaan ymmärrän, että pyritään selkeyteen mahdollisuuksien tarjonnassa, mutta kyllä siihen monipuolisuuteenkin voisi satsata.

Nykyisellään tuo Norra-paketti vaikuttaa hinta-laatusuhteeltaan houkuttelevimmalta. Ja ymmärrän tavallaan tuon MTV3 kanavapaketinkin suosion. Viasat Kultaan ja Canal+:an en nyt ota kantaa.

BB 2007, päivä 37

En ole täällä kovin paljon Big Brotheria kommentoinut. Tarkkaa raportointia haluavien kannattaa seurata Big Brotherin omia sivuja. Ja vähän terävämpää tekstiä kaipaavien kannattaa suunnata Helsingin Sanomien pitämään BB-blogiin.

Uusia asukkaitahan on tullut aika paljon. Niistä taidan pitää eniten Farbodista. Uusimman, Jussin, kohdalla tuli jo mieleen, että nyt saa jo riittää, ei jaksa useampia asukkaita enää.

Muutenkin BB on minusta jonkin verran liian pitkä. Vähemmälläkin ajalla saataisiin talolaiset kyllästymään puolikuolleiksi zombeiksi ja jyvät akanoista eroteltua. En suosittelisi BB:tä kovin hyvänä väylänä julkisuuteenkaan; itse ainakin kyllästyn kaikkiin asukkaisiin melko perusteellisesti enkä halua nähdä heitä uudelleen.

Einari voi tosin olla poikkeus. En hämmästyisi jos hän pärjäisi vielä politiikassa joskus tulevaisuudessa. Omaksi onnekseen hänet potkittiin pois suhteellisen nopeasti. Voi olla eduksi, että yleinen olemus ja tapa olla tulivat tutuiksi, sillä sellaista tietoahan usein kaipaa niiden varsinaisten poliittisten mielipiteiden lisäksi.

Kohutuin juttuhan on ollut tämä Akin poispotkiminen. Varmaan se oli oikeutettua, vaikka hieman harmittikin. Varsin hyvin mies näytti asian ottavan. Vaikka Aki ei ollut suosikkini, ihailen hänen selkeää ja rauhallista ulosantiaan (paitsi se riita Kadin kanssa). Voisi olla ihan mukava vaikka työkaverina.

Ja jotain ajankohtaista... hmm... Nyt viikkotehtävässä yritetään laihduttaa ja kuntoilla. Saa nähdä miten käy, sillä kiusauksiinkin on sorruttu. Tuollaisessa kolmessa vuorokaudessa pitäisi siis laihduttaa yhteensä 10 kiloa. Vaikea arvioida onnistuuko vai ei.

Joitain syksyn uutuuksia

Minä päätin, etten ala seuraamaan Dexteriä, mutta ajattelin uteliaisuudesta kuitenkin kurkata ekaa jaksoa, ja voitte arvata miten siinä sitten kävi... Pari jaksoa missasin välistä, mutta nyt taidan olla koukussa.

En aikonut seurata sitä siksi, että perusajatus oli jotenkin vastenmielinen: sarjamurhaaja toteuttamassa oman käden oikeutta. Minuakin kiehtoivat sarjamurhaajat joskus kymmenisen vuotta sitten, mutta onhan niiden hehkuttaminen vähintäänkin kyseenalaista (vaikka omalla tavallaan ymmärrettävää). Vielä vastenmielisempää on käsitys jonkin pahan oikeuttamisesta sillä, että eliminoidaan samalla mahdollisesti jotain vielä pahempaa. Reilua tai ei, mutta minulle tulee mieleen USA:n ulkopolitiikka ja kaikkea muuta vastenmielistä (ja asiaankuulumatonta).

Sarja ei kuitenkaan noin kuvallisesti ole vaikuttanut niin raa'alta kuin pelkäsin. Se on hyvin tehty, ja se mikä siinä on parasta on normaaliuden tavoittelu. Kun päähenkilö on tunne-elämältään pahasti häiriintynyt, voidaan pohtia sosiaalisia suhteita ja rakkautta ja vastaavia erilaisesta, ulkopuolisesta näkökulmasta. Se viehättää. On aina mukavaa kun tavallisuus pistetään suurennuslasin alle.

Leijonan kitaa on mainostettu aika paljon, mutta ensimmäisen jakson jälkeen olen aika varma, että tulen välttelemään sitä parhaani mukaan. Oikeastaan on vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaisi moista katsoa. Minua ei viihdytä pelätä, kuinka paljon seuraavan idean esittäjä jännittää ja kuinka noloja ideoita hänellä mahtaa olla mukanaan. Jos idea on hyvä, jää kuitenkin paha mieli Ison Rahan viedessä päätösvallan tulevasta yrityksestä. Tietysti on hyvä, että jotkut yrittäjät löytävät uusia rahoittajia, mutta ei siitä katsojalle paljon iloa ole. Käsittääkseni ei edes seurata projektien edistymistä, mikä sentään voisi olla kiinnostavaakin.

Jim-kanavalla esitettävä Pokeritähti 2007 ansaitsee kuitenkin kiitosta. Pokeri on todellakin loistava tv-laji, ja pidän tämän ohjelman toteutuksesta. Minusta on hyvä tämä sekoitussuhde ammattilaisista, julkkiksista ja karsinnan kautta mukaan päässeistä. Ohjelman juontaja Jussi Heikelä ja pokeriasiantuntija Petri Pietilä ansaitsevat myös kehuja. Tällainen muutaman kerran kokeillut pelaaja saa mukavasti tietoa ja vinkkejä, ja tunnelma on sopivan letkeä.

Aika paljonhan tämä on samanlainen kuin ulkomaalaiset esikuvansa, mutta ei toimivaa konseptia kannatakaan pilata turhalla kikkailulla. Katsojan kannalta palkintopottien suuruuksillakaan ei ole niin väliä, niin että luulisi olevan melko helppoa tehdä tulevaisuudessa aika halpojakin pokeriohjelmia. Saa nähdä meneekö buumi ohi piankin, mutta enpä oikeastaan usko. Ainoa miinus on se, että pienehköstä telkkarista katsottaessa pata ja risti tahtovat sekoittua toisiinsa.

VH1 Classic

Nyt kun näitä kanavia on ollut ilmaiseksi katsottavana Welho-verkossa, olen antanut VH1 Classicin pyöriä aika paljon taustalla. VH1:stä on tullut katseltua joskus aikaisemmin, ja jos on vähän vanhempi musadiggari, nämä ovat ihan hauskoja.

VH1 Classicin nettisivuilla olevat ohjelmatiedot eivät kyllä täsmää ollenkaan eli ovat varmaan amerikanversiolle omistetut, joten siellä vierailu ei juuri kannata. Kaikki sieltä löytyvät videotkaan eivät käynnisty täällä.

Joka tapauksessa kanava pyörittää (ilman mainoksia) aikaisempien vuosikymmenten musavideoita. Teini-iässä 80-l seurailin niitä silmät soikeina, ja sen ajan "erikoisasiantuntijana" olen ollut ilahtunut tarjonnan monipuolisuudesta. Videoita näytetään sen verran paljon, että kuulee muutakin kuin vain suurimpia hittejä.

Mainittakoon vielä, että videot näytetään rauhallisesti alusta loppuun eikä alalaidassa pyöri mitään "Hanna tykkää Kimmosta 87 %" -härväkkeitä. Välillä alkaa kaipaamaan kyllä uudempaakin äänivirtaa, mutta sitten voi vaihtaa kanavaa.

Sekalaista

Muutamaan päivään en ole tv:tä ehtinyt oikein katselemaan. Hiffasin, että Welhon verkossa voi tutkailla vielä tämän viikon ilmaiseksi monia kanavia. Tarjous oli voimassa viime viikollakin, mutta kun oli muuta, ja paljon parempaa :), tekemistä. Luulin, että näiden katseluun tarvitsisi edes sen ohjelmakortin, mutta ei näköjään. Maksulliset paketitkin ovat uudistuneet, ja monet kanavat voi nyt tilata ihan yksikseenkin. (Tai siis todennäköisesti vain lisukkeeksi muihin paketteihin, jos nyt katson tarkemmin ja ymmärrän oikein.)

BB:stä sitten näköjään häädettiin Einari (voi harmi), ja uusi asukas Heli tuli talosta raskauden takia poistuneen Tiinan tilalle. Ja tällä viikolla eletään pihalla, joten sitäkin voi olla hauska seurailla.

Nelonen lupaili jossain vaiheessa Carnivàle-sarjan toista kautta tälle syksylle, mutta eipä näy eikä kuulu. Pidin ekasta kaudesta tosi paljon, joten harmittaa.

Nykyään kun näytetään niin paljon uusintoja, ja jossain vaiheessa vaihdetaan uusille jaksoille, niin ei meinaa perässä pysyä. Lehdissäkään ei aina niin selvästi ilmoiteta, että koska tulee taas uusia jaksoja, ja niinpä jäi Yorkshiren etsiviäkin näkemättä. Eikä ole ainoa kerta kuin meikäläiselle näin on käynyt, vaikka seurailen mielestäni ohjelmatietoja kohtuullisen tarkasti.

(edit: Yorkshiren etsivät alkaakin näyttää uusia jaksoja vasta 15.9. Jossain luki siis väärin, mutta en muista missä.)

BB 2007, päivä 8

Maria sai siis lähteä, eikä onneksi joutunut mitenkään hirveän inhoryöpyn keskelle. Lähtöhaastattelussa huomasi entistä paremmin, että suomi ei ollut hänen ensimmäinen kielensä, ja sanojen hakeminen välillä ei tosiaan ollut johtunut mistään diivailusta. Ymmärrän kyllä, että tytöstä sai vähän ylimielisen vaikutelman, mutta itse ainakin ajattelin, että lähinnä kyse oli siitä, että hän koki maailman melko vihamieliseksi paikaksi, ja suojautui aika voimakkaasti.

Jotkut aina kaipaavat enempää toimintaa taloon, mutta siellähän tapahtuu paljon! Viikkotehtävän esteradassa riittää harjoittelemista, Satu ja Timo pussailevat, Tiina pohtii sitä onko raskaana, ja puhelee Kadin kanssa vähän turhankin rohkeasti nimeämisistä. Jonkinlainen rangaistus lienee paikallaan.

Kaikista hauskinta juuri nyt on kyllä tuo ruokatilanne. Asukit mässäilevät huolettomasti, ja kuvittelevat pääsevänsä tänään ostoksille. Pääseväthän he periaatteessa, mutta kun rahaa on vain viisi senttiä. Varastohuoneen komerotkin näyttävät aika tyhjiltä. Saas nähdä mitä siitä seuraa. Toivottavasti eivät kämmää toista viikkotehtävää putkeen, kun laittoivat siihenkin vedonlyöntiprosentiksi 99.

Äänestykset ovat taas huomenna, odotella sopii että ääniharavat löytyvät linjalta Satu, Einari ja Henri. Satu varsinkin tuntuu hermostuttavan niin kanssakilpailijoita kuin katsojiakin. Vaikka neitokainen opiskelee ryhmätaitoja tai jotain, niin näyttävät ne taidot olevan tuolla aika hukassa. Hän pelkää Timon kanssa vehtaamisen koituvan kohtalokseen, mutta minusta ainakin hän on Timon kanssa pusutellessaan parhaimmillaan. (Ainakin vähän hiljempaa.)

Yritän olla olematta inhottava ketään kohtaan, mutta tosiaan Satu on alkanut ärsyttämään, samoin jossain määrin Henri. Jotenkin pidän ehkä eniten Kadista, vaikka voin keksiä monia syitä, miksi minun ei pitäisi. Mutta oikeastaan suurin osa kilpailijoista on kohtuullisen mukavia, eikä mitään supersuosikkia ole.

BB 2007, päivä 6

Big Brother on siis päässyt jo hyvään vauhtiin, ja tänään tiputetaan ensimmäinen asukas pois. Itse toivon, että Maria saa lähteä, kun ei kerran talossa viihdy.

Olen tyyliltäni ja mielipiteiltäni hyvin erilainen kuin Maria, mutta tunnen tiettyä sympatiaa häntä kohtaan, koska ryhmäkäyttäytymiseni on vähän tuon tapaista kuin mitä talossa on näkynyt. Jos olisin talossa (en menisi mistään hinnasta), istuisin todennäköisesti nurkassa murjottamassa enkä osaisi osallistua muiden menoon. Ja Maria on taatusti paljon sosiaalisempi kuin minä!

Parhaita puoliahan ohjelmassa on, kun voi ruveta miettimään omaakin käyttäytymistään. Vaikka olen miettinyt nyt asiaa, en oikein tiedä mitä tuossa tilanteessa voisi tehdä toisin. Voin kuvitella tilanteen, jossa muut keskustelevat iloisesti paskakikkareistaan, ja minä murjotan nukassa. No, joku voi kysyä että miksi tuo ei edes yritä? Voisi kai siihen mennä mukaan mölisemään tai ainakin hymyilemään väkinäisesti muiden keskelle, mutta en näe tilanteeni parantuvan siitä yhtään. Itse asiassa minulle tulisi huonompi olo.

Johtopäätökseni on, että vetäydy pois rauhassa vaan, jos siltä tuntuu, äläkä mieti että teetkö mahdollisesti jotain väärin. :D

Pitää kai mainita jotain Einaristakin, koska hänkin on mahdollinen lähtijä. Eikka herättää aika ristiriitaisia tunteita, minussakin, joten kyllä häntä seurailisi pidempäänkin.

Noin yleisesti sanoisin, että porukka vaikuttaa aika energiseltä. Toisaalta voisi toivoa enemmän vielä erilaisempia henkilöitä, mutta paremmalta tämä joukkio vaikuttaa kuin viimevuotinen.

Henkilökohtainen innostustasoni ei ole korkea, mutta aion seurailla tätä silti enemmän tai vähemmän koko kauden, en välttämättä joka päivä! Tuntuu, että se eka kausi oli paras, koska silloin näki miten koko homma toimi, ja loput on sitten vähän saman toistoa riippumatta siitä, kuinka paljon muutoksia tehdään.

Digi Digi

Minullakin on sitten vihdoin digiboksi, oikein tallentava sellainen. Päädyin malliin Humax 9200 c, ja olen noin viikon jälkeen ihan tyytyväinen. Äänittäminen on helppoa, ja tuo ohjelman pysäyttely ja kelailu kesken katselun tuntuu aika ylelliseltä. Yksi ajastettu ohjelma jäi kuitenkin mielestäni tulematta.

Sen mukaan mitä noista eri bokseista on lukenut, niin täydellistä digiboksia ei ole vielä tehty, tuntuu erilaisia vikoja löytyvän vähän kaikista. Koska en ole tutustunut muihin käytännössä, en oikeastaan voi suositella tätäkään merkkiä. Käyttömukavuus on kuitenkin hyvä.

En vastusta digiaikaan siirtymistä, mutta en ole varma, kannattiko se tehdä näin pakkotahtisesti. Varsinkin kun yhä vaikuttaa siltä, että tekniikka on vähän keskeneräistä. Hieman pelkään, että se sellaiseksi voi jäädäkin. Kaikista hyvistä puolista huolimatta tuntuu siltä, että luotan vanhaan VHS-nauhuriin enemmän.

Oletko valmis?

Uuteen Big Brother -kauteen siis.

Juuri nyt on hyvä aika miettiä muutamia perusseikkoja: Aionko katsoa Big Brotheria tänä vuonna? Aionko tyytyä maksuttomiin lähetyksiin? Aionko osallistua nettikeskusteluun?

Ensimmäisellä kaudella ostin jossain vaiheessa nettiversion ja jökötin pari kuukautta nenä kiinni ruudussa, viime kaudella tyydyin Subtv:n koosteisiin. Periaatteessa suosittelen kylmää harkintaa. Jos kiinnostaa, ja elämäntilanne on sellainen, että ohjelmaa voi seurailla, kannattanee ostaa koko kausi kerralla. Jos on hirveä kiire töissä tai vastaavaa, niin kannattanee unohtaa koko juttu.

Minä luulen sortuvani seurailuun, koska tällä hetkellä tuollainen taustasurina sopii hyvin arjen seuraksi. Netissä ohjelma alkaa siis 28.8.2007. Tällä viikolla jos tilaa, niin saa vähän halvemmalla kuin ohjelman jo alettua. Kaapelitv:n tilanne vaikuttaa melko kummalliselta, nähtävästi Welho ei tarjoa 24/7 -palvelua ollenkaan. Jotkin operaattorit tarjoavat koko homman ilmaiseksi! Plussa-paketin kylkiäisenä saanee ohjelmaa 12/7, mutta en ole näistä ihan varma. Ottakaa selvää omista mahdollisuuksistanne ennen kuin teette mitään!

Nyt kannattaa myös osallistua kilpailuun, jos haluaa nähdää aloituspäivänä miltä talo näyttää tai vastaavaa. Big Brother -keskustelu myös siirtyy uudelle Subtv:n keskustelupalstalle Subjectille MTV3:n keskustelufoorumilta, ja sinne kannattaa kirjautua hyvissä ajoin. Koko Subject-homma on aika uusi juttu, joten saa nähdä miten asiat siellä hoituvat. Kirjautuessa homma vaikutti itsestäni lähinnä joltain deittipalvelun ja YouTube-tapaisen videopalvelun sekasikiöltä, mutta kahtellaan...

Eksyksissä yhä vaan

Sarjat (ja bloggaajat) palailevat kesätauoiltaan takaisin ruotuun. Lostin kolmas tuotantokausi pyörähti eilen käyntiin melko salaperäisissä merkeissä.

Kovin monia saarelaisia emme ensimmäisessä jaksossa päässeet seurailemaan, vain näitä Toisten vangiksi joutuneita, eikä asioita paljon selitelty, niin että nyt voi sitten ryhtyä arvailemaan, että mistä oikein on kysymys. Selvästi Kate, Jack ja Sawyer olivat jonkinlaisten koe-eläinten asemassa, mutta mutta...

On tietysti mahdollista jonkinlainen vähän Matrix-tapainen asetelma, jossa Selviytyjät eivät muuta olekaan kuin koeyksilöitä, mihin viittaisi tietomäärä, joka Toisilla on hallussaan, mutta en oikein usko tällaiseen. Miksi Toiset halusivat luokseen juuri nämä kolme? Joka tapauksessa Toisten leirillä on selvästi eläintarhaa muistuttavat olosuhteet, jotka on sinne varmaankin tarkoituksella rakennettu. Kysymys kai lähinnä kuuluukin, että ovatko tapahtumat alkuperäisen suunnitelman mukaisia, vai onko alkuperäinen suunnitelma tuhoutunut aikoja sitten, ja nykyiset tapahtumat vain jonkinlainen nyrjähtänyt jatkumo tai vain tekemistä tekemisen vuoksi?

Eli keitä siis nämä Toiset ovat? Tietävätkö he mitä he tekevät? Ovatko he itsekin vankeja ja uhreja tai koekappaleita, vai hallitsevatko he tosiaan koko prosessia?

En katsonut kertausjaksoa, joten hieman huterasti muistan mitä Selviytyjien leirissä olevalle bunkkerille tapahtui. Mutta eiköhän tämäkin jatkossa selviä. :)

Jos sinulla on aikaa tuhlattavana, kannattaa ehkä osallistua Nelosen Lost-kilpailuun. Kilpailussa pelataan erillisiä pieniä pelejä "joukkueina", ja pikku hiljaa avataan uusia pelejä ja kerätään arpalippuja, joiden kesken sitten palkinnot jaetaan.

Surface vajoamassa?

Tätä (Surface) merihirviö-scifisarjaa tehtiin vain yksi kausi eli 15 jaksoa. Sarjassa yhdistyvät mukavasti uuden oliolajin pelottavuus ja ET-tyyppinen hellyttävyys. Kumpi puoli osoittautuu hallitsevaksi? Ilmastonmuutosasioitakin sivutaan.

Katsoin juuri seitsemännen jakson, ja jotenkin tuntui, että jotain oli tällä kertaa pielessä. Ovatko tuottajat näillä kohdin päättäneet, että ei tästä mitään pitkäikäistä hittiä tule? Käsittääkseni USA:ssa täytyy varautua lopettamaan sarja melko lyhyeen, jos katsojia ei piisaa tarpeeksi. Luulisi tämän tuottavan vaikeuksia varsinkin, jos on kyseessä jatkuvajuoninen sarja.

Nyt vielä jaksoja on kuitenkin yli puolet jäljellä. Silti minulle tuli jotenkin kiirehtimisen maku. Monet juonenkäänteet tuntuivat omituisilta ja epäuskottavilta. Juoni ei sujunut niin kuin ennen. Sen perusteella mitä tänään näytettiin, sarja voisi loppua jo seuraavaan osaan.

Toivottavasti tämä oli vain pieni notkahdus, tai ehkä olen yksin mielipiteineni. Vähän jännittää se, kuinka sarja sitten lopetetaan. Saadaanko tapahtumille jonkinlainen päätepiste vai jääkö kaikki kesken?

Australian prinsessa

Totta tosiaan seurasin tätä(kin) sarjaa, ja nyt on vihdoin Australian prinsessa valittu - toista kertaa! (Ekaa kautta en seurannut, ja aion vielä paljastaa voittajan, joten spoilerivaroitus...)

Luin netistä, että idea on lähtöisin siitä kun Tanskan prinssi löysi puolison itselleen Australiasta. Ideoitahan näihin relitykilpailuihin voidaan repiä seinistä ja pilvistä, aika samanlaisia suurin osa on: sekalainen kasa ihmisiä ja sitten tiputellaan niitä yksi kerrallaan (tai useampikin).

Koukkuun jää tietysti, jos alkaa pitämään jonkun puolia. Nyt olin ainakin helpottunut, kun Amy ei voittanut. Ja miten ihmeessä Stephanie pääsi niin pitkälle? Kylie eli voittaja oli ihan ok, ainakin hän edistyi paljon ohjelman kuluessa.

Paul Burrell, joka showta etupäässä vetää, on aika vastenmielisen oloinen heppu. Hän on tullut kuuluisaksi olemalla Prinsessa Dianan hovimestari ja käyttämällä hyväkseen yhteyksiään Englannin kuninkaallisiin päästäkseen itse valokeilaan.

Kyllähän kaikki nuo kauniit tavat ja sievistelyt, joita kilpailijoille opetetaan, vaikuttavat aika turhilta, mutta kyllä minä tästäkin sain jotain irti eli "ei oppi ojaan kaada". Loppujen lopuksi siitä kuitenkin on hyötyä, jos osaa käyttäytyä kauniisti ja käyttää oikeita ruokailuvälineitä. Siis tarkoitan jotain sellaista, että vaikka se mitä joku sinulle yrittää opettaa tuntuisi ihan tyhmältä ja vieraalta itsellesi, niin silti ehkä voi olla hyödyllistä kuunnella ja ottaa opiksi.

Enpä usko itse olevani kovin hyvä tuossa taidossa, pikemminkin puolustaudun tiukasti, jos minua yritetään ohjata jonnekin mitä en halua. :) Täytyisi kuitenkin muistaa, että ei se oma identiteetti niin helposti katoa, vaikka ottaisikin välillä vieraita vaikutteita vastaan. Tässä taidossa taitaa kyllä (aika monikin ihminen) kehittyä paremmaksi vuosien kertyessä.

Live Earth Live Music

En jaksanut katsoa konserttia loppuun, vaan simahdin siinä kuuden aikoihin aamulla, sinnittelin siihen asti, että näin Madonnan. Näkemättä jäi kaikenlaista, Smashing Pumpkins ja The Police ainakin.

Vielähän näitä konsertteja voi katsella netistä (käsittääkseni ei kuitenkaan loputtomasti), ja tv:kin näyttää kaikenlaista uusintana. Valitettavasti netistä ei kuitenkaan löydy Japanilaisia bändjä ja artisteja, heillä oli sopimus vain tähän live-lähettämiseen. Tällainen tilanne on ainakin tällä hetkellä.

Tämä on valitettavaa, sillä ainakin sinä aikana kun olin hereillä Kioto-lähetyksissä taisi olla jotain häikkää, eikä sitä konserttia näkynyt edes netissä. En nähnyt telkkarista kaikkia Tokion bändejäkään, ja J-rockhan on nykyään niin in. Tykkäsin siitä Abingdon Boys School -bändistä.

Enitenhän näytettiin niitä jo kuuluisia nimiä Amerikasta ja Englannista. Japanilla ja Australialla oli sinänsä tuuria, että kun ne konsertit alkoivat muita aikaisemmin, ei kilpailevia konsertteja ollut niin paljoa. Kiinasta ei näkynyt juuri mitään. Minä katselin Shanghaita jonkin verran netistä, koska tuo Aasia kiinnostaa. Siellä konsertti näytti olevan vähän pienimuotoisempi ja lyhyempi. Paikalla oli enimmäkseen sellaisia paikallisia iskelmätähtiä. Soler oli kuitenkin ihan kunnollinen rockbändi, kannattaa tsekata, olisivat ilman muuta ansainneet paikkansa kansainvälisessä kuvavirrassa.

Se tv-ruudussa näkynyt lähetyshän ei ollut ihan oikeasti liveä, vaan esitettiin enemmän tai vähemmän jäljessä tapahtumista. Tavallaan ymmärrän sen, ja ihan sujuvaa kuvavirtaahan saatiin, mukana paljon näitä lyhytfilmejä ja vastaavia, mikä oli tietysti ihan ok, kysehän oli kuitenkin ilmastonmuutoksesta muistuttaminen.

Suomalaisia selostajiakaan en moiti, ihan mukava oli heidän kanssaan valvoa. Sen olisivat voineet sanoa, että lähetys ei ollut silleen "oikeasti" suora. Sekin olisi selittänyt sitä, etteivät voineet kertoa koska kukakin esiintyi, mitä tietoa kaikki tietysti kaipasivat. Sinänsä minusta on ihan mukavaa, että tällaisia järjestetään, enkä halua olla hirveän kyyninen motiiveista ja järkevyydestä. Maailma olisi todella kurja paikka, jos ei kukaan tekisi koskaan mitään hauskaa. Kritisoitavaahan aina löytyy, ja hyvä että joku hoitaa senkin puolen, ei siinä mitään.

Ihan mahdotonta ruveta kaikkia esiintyjiä luettelemaan, mutta Madonna nyt varmaan oli illan kuningatar. Itse hämmästyin, kuinka hyvältä Keane kuulosti livenä, ja muutkin nykyiset brittirockbändit vakuuttivat enemmän kuin mitä olen radiosta kuulostellut. (Eivät kuitenkaan näyttäneet sitä yhtä, jota eniten diggaan eli Bloc Partyä.) Illan kohokohta oli kuitenkin Foo Fighters, siinä jossain vaiheessa tuntui, että vau, maailmassa ei todellakaan ole mitään sen parempaa kuin musiikki.

Live Earth

Tänään siis tulee Live Earth -konsertti. Taas yksi musiikkitapahtuma, joka pyrkii muuttamaan maailmaa. Joka tapauksessa paljon hyvää live-musaa on tiedossa.

Luulin, että konsertti alkaa Suomen aikaa 11:00, koska YLE Extra alkaa lähettämään sitä silloin. Väärin, konsertti on jo käynnissä. Jos sinulla ei ole digikanavia tai muuten vaan et ole tyytyväinen tv:n lähetyksiin ohjelmasta, voit katsella konserttia myös netistä.

Kesä ja tv-ruuhka

Perinteinen mielikuva tv-kesästä on sellainen, että mitään katsottavaa ei tule. Siksi minäkin aloin seuraamaan vähän kaikenlaista ja uusintoja päälle. Ei kauhean viisasta, sillä nyt minulla on seurattavana vaikka minkälaista sarjaa, ja yhtenä päivänä huomasin tuijottaneeni ruutua yhdeksän tuntia. (Osa oli kyllä tallenteita.)

Onneksi joka päivä tilanne ei ole ihan noin paha. Mutta älyttömintä on juuri se, että tällaiseen tilanteeseen ajautuu silloin, kun ei oikeastaan tule mitään niin kovin tärkeää, ja sitten unohtaa olla valikoiva. Tämä vain varoituksena.

Tietenkin sarjat loppuvat aikanaan, ja niiden katsomisen voi lopettaa koska huvittaa, ja erilaisia tallennusmahdollisuuksia on onneksi kehitelty kaikkien iloksi. Täytyy sanoa, että tuollainen tallentava digiboksi on aika näppärä nyt kun olen siihen vähän tutustunut, vaikka en sellaista (ihan) vielä omistakaan.

Ilahduttavinta tv-tarjonnassa viime aikoina on ollut se, että on ranskalaista, venäläistä, ja espanjalaista sarjaa. Lisätään vielä tähän saksalaiset perinteiset poliisisarjat ja japanilaiset piirretyt, niin mukavan kansainväliseltä näyttää. Toivottavasti ei kyseessä ole vain joku kesäinen oikku, vaan trendi jatkuu.

Ranskalainen Dolmen on oikein loistava juuri kesäsarjaksi, siitä löytyy kaikki kesäviihteeseen kaivatut elementit: murhia, salaperäisyyttä, merimaisemia, romantiikkaa, näyttäviä rintavarustuksia. Eikö kellekään muulle tule päähenkilöstä mieleen Lara Croft? Sellainen pehmeä ranskalainen saaristoversio kyseisestä hahmosta.

Kaikelta muulta kuin pehmeältä puolestaan vaikutti toinen ranskalainen poliisisarja Spiral. Koukkuun vaan siihenkin taitaa jäädä. Huomattavaa on myös, että näitä "vieraskielisiä" sarjoja esittävät ihan kaupallisetkin kanavat. Ei pidä unohtaa myöskään nelosen venäläissaippuaa Anastasiaa.

Kieltenopetuksenkin kannalta on kiva saada laajempaa tarjontaa, mutta samalla melkein vaivihkaa tulee jotenkin tutustuneeksi eri kulttuuripiireihinkin. Ihan siitä huolimatta, että lajityypit ovat varmaan aika paljon Amerikanmantereelta kotoisin. Siksi toivonkin seuraavaksi sarjahankintoja Aasiasta ja eri muslimimaista. Miten olisi vaikka Kuwaitilainen Big Brother tai Kiinalainen saippuaooppera?

Chelsea Handler Show

Olen pari kertaa ohimennen vilkaissut tätä hupiohjelmaa, jossa sekoitellaan stand up -komiikkaa ja sketsejä. En oikein tiedä, mitä mieltä olisin siitä.

Ohjelma on aika uusi, se aloitettiin 2006, ja toista kautta nähtävästi näytetään USA:ssa parhaillaan. Chelsea Handler ei ole ennestään minulle tuttu, ja on toki mukavaa nähdä reipas naispuolinen koomikko, joka osaa tehdä pilaa itsestään ja muista.

Se miten hän tekee pilaa muista keikkuu minusta kuitenkin arveluttavuuden rajoilla. Ohjelmassa käydään mm. vanhainkodissa, ja välillä tuntuu, että huumoria tehdään hieman ikävällä tavalla asukkien kustannuksella. Eiväthän nämä ihmiset (tai muut hupina toimivat tavikset tai vanhat starat) ole täysin avuttomia, vaan usein ihan fiksuja ja sanavalmiita, mutta jotenkin siinä näkyy sellainen kunnioituksen puute, kun puhutaan oikeastaan yleisölle eikä niille, joiden kanssa näytetään keskustelevan.

Usein hupi syntyy siitä, että "uhreilta" puuttuu jotain tietoa, vähän niin kuin piilokamera-ohjelmissa. Se, että ihmisiä huijataan tai että niiden yli puhutaan, ei tätä tosikkoa aina jaksa miellyttää. (Ei toki kaikki vitsit perustu tähän.)

Chelsea tekee kyllä pilaa itsestäänkin, ja ohjelma on usein oikeasti hauska. On myös mahdotonta tietää, mitä tapahtuu kulissien takana, ehkä kaikkia kohdellaan silti reilusti - tai sitten ei. Vähän epäempaattinen yleisfiilis kotiin välittyy.

Click, Gabriel ja we7

Click on BBC Worldin viikottainen teknologiaohjelma. Lähinnä siinä käsitellään tietokoneisiin ja internettiin liittyviä asioita. Koska uutiskanavien ohjelmatietoja ei yleensä jaksa seurata, ohjelmat jäävät usein katsomatta, mutta onneksi nämä nyt löytyvät myös netistä. Arkistosta löytyy vähän vanhempiakin jaksoja (tällä hetkellä ainakin kaikki vuoden 2007 jaksot).

Viime kuussa Click kävi haastattelemassa Peter Gabrielia. Haastattelu on peräti 25 minuutin pituinen, joten kokonaisena se löytyy vain netistä. On mukava kuunnella jonkun puhuvan kiihkoilematta näistä mielenkiintoisista ja mielikuvitusta kutkuttavista asioista eli musiikin tekijänoikeuksista ja DRM-suojauksista.

Itse asiassa Gabriel on ollut mukana luomassa tällaista we7-systeemiä, jossa musiikkia voi downloadata laillisesti ja maksutta - mutta mukaan tulee mainoksia. Rekisteröitymistä vaaditaan. Koko homma on beta-vaiheessa, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa, joten kannatta käydä kurkkaamassa.

30 päivää vieraissa kengissä

Tällä viikolla katsoin Morgan Spurlockin dokumentin Super size me, jossa terveelliseen ruokaan tottunut mies ahtaa itseensä McDonaldsin sapuskoja kolmasti päivässä. Samalla ihmetellään ihmisten lihoamista, ja mietitään johtuuko se pikaruoista.

Vaikka dokumentti oli ehkä hieman liian pitkä, oli se varsin sujuvaa katsottavaa; mukaan oli saatu kokemusta ja teoriaa, monia näkökantoja, hauskaa kuvitusta ja musiikkia. Ote ei minusta ollut ihan niin provosoiva kuin Michael Moorella.

No, johtuuko ihmisten lihoaminen pelkästään pikaruokaloista? Tuskin, enkä menisi vaatimaan McDonaldsia oikeudessa tilille siitä kuten USA:ssa yritettiin (ja epäonnistuttiin), mutta toivoa sopii, että helppoa terveellistä ruokaa olisi paremmin tarjolla. Ja eiköhän se siihen pikku hiljaa menekin.

Mielenkiintoista oli nähdä, kuinka annoskoot ovat kasvaneet. Itsekin ennen vanhaan tilasin mielellään pienen aterian tai pienen juoman, mutta nykyään ne ovat vain lasten annoksia, joten eihän niitä kehtaa tilata!

Mielenkiintoista oli myös katsoa sitä, miten isot yhtiöt yrittävät vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Luulisi sen nyt olevan selvää, että he yrittävät ajaa vain omia etujaan, ja että politiikassa pitäisi ajatella pikemminkin yhteistä hyvää - ei, en usko että puhdas kapitalismi toimii tuottaen parhaan tuloksen pitkällä tähtäimellä - mutta taitaa niillä tosiaan olla aika suuri vaikutusvalta. Miksiköhän?

Tarkoitan vain, että ei kai poliitikkojen ole pakko tehdä niin kuin lobbarit haluavat? Tietysti isossa maassa päästäkseen valtaan täytyy olla takana paljon rahaa, mutta hmm... Mielenkiintoista, mutta en taida tietää tarpeeksi tästä aiheesta sanoakseni juuri enempää.

Katsoin myös Spurlockin sarjaan kuuluvan ohjelman ateistinaisesta, joka vietti 30 päivää kristillisessä kodissa. Mielenkiintoinen aihe, mutta koska nainen oli varsin sopuisa, suuremmilta ristiriidoilta vältyttiin. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen se, kuinka paljon kristillisyys tunnuttiin yhdistävän moraaliin. Enpä usko, että juuri kukaan Suomessa ajattelee, että ilman uskontoa ihminen olisi jotenkin moraalisesti hukassa. Kummallinen ajatus.

Ainakin minun isäni ajattelee aivan päin vastoin. Hänen mielestään uskovaiset voivat tehdä syntiä niin paljon kuin lystäävät, kun aina voi pyytää anteeksi, ja se on sitten sillä hoidettu - täysin holtitonta menoa siis.

Muoti on muotia

Kesä tulee, ja samalla paljon uusia sarjoja, tai uusintoja. Monet suosikit lähtevät lomailemaan; itse jään erityisesti kaipaamaan Kovan onnen kundia.

Olen katsellut viime aikoina aika paljon kaikenlaista kevyttä viihdettä, ehkä mitta alkaa tulla täyteen, sillä tuntui suorastaan raskaalta tänään selvitä Muotitalon ensimmäisestä osasta. Teki mieli jättää kesken, joten en suosittele.

Muotitalo perustuu Kolumbialaiseen telenovelaan - mikä on sekin hyvin muodikasta. Jos kieroilevat naiset ja sikailevat miehet kylmässä muotimaailmassa jaksavat kiinnostaa, niin katsottavaa piisaa jokaiselle arkipäivälle.

Paremmilla resursseilla samantapaisesta lähteestä muotoiltu Ruma Betty on paljon parempi, vaikka toki päivittäisten sarjojen "kuuluukin" olla vähän kökömpiä ja halvemmanoloisia. Muotiviihdesuosikkini taitaa kuitenkin olla Nelosen Muodin huipulle.

Muodin huipulle eli amerikkalaisittain Project Runaway edustaa tosi-tv:n parhaimmistoa, siinä on erilaisia värikkäitä persoonia kilpailemassa, ja arvostelun kohteena eivät ole henkilöt, vaan heidän luomansa vaatteet.

Tehtävät vaikuttavat yleensä mielekkäiltä, ja ainakin ensimmäisellä kaudella tuloksiakin voi pitää aika oikeudenmukaisina. (Nyt on siis menossa toinen kausi.) Palkinnotkin vaikuttavat kohtuullisilta, eikä kilpailijoita tule liikaa sääliksi, sillä useimmiten ei tunnu siltä, että rikottaisiin lopullisesti kenenkään tulevaisuutta.

Vaatteiden valmistelua on hauska katsella, vaikka aikarajat ovatkin älyttömän tiukkoja. Itse asiassa sitä vaatteiden tekemistä katselisi mieluusti suuremman osankin ohjelma-ajasta. Joka tapauksessa kyseessä on värikästä ja hauskaa viihdettä, joka saattaa saada katsojankin innostumaan omiin ompelukokeiluihin. :)

Tiimalasi ympäri

"Like sands through the hourglass, so are the days of our lives."

Tuolla motolla alkaa arkipäivisin aina saippuasarja Päivien viemää. Lieneekö se kaikkien saippuoiden kuningatar, kun sitä on tehty jo yli 40 vuotta. Minäkin olen jäänyt koukkuun, lähinnä ehkä siksi että sarja saa minut useimmiten hyvälle tuulelle ja naureskelemaan; muut saippuat lähinnä ärsyttävät.

Toki ärsyttävyyksiä löytyy tästäkin, kaikki juonenkäänteet eivät voi miellyttää. Eniten kyllä ottaa aivoon se, kuinka vinhaksi tämä kuolemisen ja henkiin heräämisen kierre on muuttunut. Joka jaksossa joku on kuoleman kielissä, ja todennäköisesti jokainen hahmo on käynyt ainakin kerran manan mailla kääntymässä. Menee vähän mauttomaksi.

Hyväksyn sen, että saippuaoopperoissa tällaista tapahtuu, mutta ei kiitos ihan tällaisella vauhdilla! Sitä paitsi juoni on aika tavalla ristiriidassa tuon alkulauseen kanssa. :)

Euroviisujen semifinaalin pistetaulukko

Pistetaulukoita on mielenkiintoista katsella, varsinkin semifinaalissa annettuja pisteitä.

Ensimmäinen finaalista pudonnut maa on Portugali. Tämä oli todella yllättävää. Minusta se oli mahdollisesti semifinaalin huonoin esitys, enkä ole kuullut kenenkään muunkaan pitäneen siitä, vaikka esittäjä oli herttainen. Andorrasta tuli 12 pistettä, mutta tuli pisteitä idästäkin.

Seuraavilla sijoilla ovatkin Andorra ja Islanti, joita kaipailin eniten finaaliin itsekin. Viimeiset pääsijät olivat ne minustakin huonoimmat: Moldova ja Makedonia, joten aika lähellä oli minunkin toivoma "oikeudenmukainen" tulos. Serbia voitti myös semifinaalit.

Islannin pisteissä näkyy mukavasti "pohjoismais-balttialainen" äänestysblokki. Ei ole paljon varaa kritisoida entisiä Jugoslavian maita.:( Mutta Suomi (minä mukaan luettuna) antoi toki Eirikurille 12 pistettä siksi, että pidimme esityksestä, emme vain naapuruuden perusteella, (ihme kyllä) emme antaneet yhtään pistettä Tanskan DramaQueenille.

Emme myöskään harmikseni antaneet yhtään pistettä Tsekille, joka päätyi vihoviimeiseksi yhdellä Viron antamalla pisteellä. Paljon puhututtanut Sveitsin DJ Bobo jäi myös lopulta aika vähille pisteille, Suomeltakin puhdas nolla. Eikä saanut meiltä pisteitä Kyproskaan, joka netissä näytti miellyttävän monia.

Missään tapauksessa pelkkä blokkiäänestäminen ei selitä tuloksia. En väitä, etteivätkö ne vaikuta ollenkaan, mutta kaikenlaisia omituisuuksia ja yllätyksiä näissä pisteiden annoissa kyllä on. :D En tiedä, miksi Portugali on antanut Moldovalle 12 pistettä tai Georgia Belgialle.

Siis voittoon ei naapuri- tai siirtolaisäänet riitä, mutta semifinaalista finaaliin ne voivat mahdollisesti auttaa. Tähän kohtaan voitaisiinkin tehdä jotain muutoksia. Todennäköisesti parasta olisi jos kaikki maat joutuisivat karsimaan joka vuosi. Eiköhän niitä muutoksia jossain päin mietitä. Ensi vuonna siis kuitenkin mennään saman kaavan mukaan.

Euroviisufinaalit 2007

Nyt ne on sitten ohi. Suomi järjesti komeat pippalot, ja oikea kappale voitti. Katsojalla on vähän väsähtynyt olo (yhä).

Hanna Pakarisen esitys oli kerrassaan upea, en tiedä miten tuosta biisistä voisi saada mitään enempää irti. Jaana Pelkonen oli rennompi kuin semeissä, Krisse oli mielestäni tosi hauska, vaikka en yleensä ole hänestä pitänytkään. Se joulupukki-osuus ei ehkä ollut parasta antia, mutta missään viisuissa kyseinen ohjelmaosuus ei ole oikein toiminut. Niihin verrattuna tämä oli ihan ok. Ymmärrän että joulupukki sopii fantasy-teemaan, ja se pikku-Svante juttu oli ihan hauska.

Alun Lordi-esitys ja varsinkin video olivat henkeäsalpaavia. Apocalyptica toimi niin kuin pitikin. Ääntenlasku sujui sutjakkaasti, kukaan esiintyjistä ei mokannut.

Esityksistä Armenia ehkä yllätti positiivisimmin, Ruotsin sijoitus oli pettymys, mutta ei siinä esityksessä minusta mitään vikaa ollut. En kuvitellutkaan The Arkin voittavan, odotin sijoja n. 3-5, mutta ei se tosiaan näyttänyt uppoavan kovin hyvin pohjoismaiden ulkopuolella. Venäjä toimi Turkin kanssa minusta paremmin videona.

On toki mielenkiintoista pohtia Euroviisujen tulevaisuutta, mutta juuri nyt en taida jaksaa. Pitäisi muistaa, että kyseessä on ennen muuta hieno show, ja onko sillä sijoituksella sitten niin paljon väliä? Voittaja tarvitsee selvästi enemmän kannatusta kun saa pelkiltä naapureiltaan. Ainakin se on selvä.

Kaikista tärkeintä on, että kaikki halukkaat saisivat olla mukana, joka vuosi. Ainakin se oli huono systeemi kun tippui koko kisasta seuraavana vuonna huonon tuloksen takia. Itseäni ei tuo itäpainotteisuus niin hirveästi huolestuta, parempi sellainen kuin joku länsiviisut! Asioita voi tietysti aina tarkastella ja kehitellä, mutta ei mitään viisusotia, pliis!

Suorat finalistit ennakkoon

Mielipiteitä suoraan finaaliin päässeistä euroviisuista videoiden perusteella:

Bosnia-Hertsegovina
Ajattelin, että tämä on varmaan sellainen hitaasti aukeava kappale, joten olen yrittänyt kuunnella tämän useasti. Ei auta. (Sanojen lukeminen jelppasi hieman.) Tämän balladin hienous ei avaudu minulle.

Espanja
Tämä on yllättävän miellyttävä, mutta vaikea sanoa miten toimii livenä. Toivon, että onnistuvat hyvin ja pärjäävät. Poikapoppia myös vähän varttuneempaan makuun, kepeä kesäbiisi ilman ärsyttävyyttä.

Irlanti
Euroviisumainen sanoma kansanmusiikin siivittämänä. Jokin tässä tökkii, kenties vain väärä aika ja paikka.

Suomi
Saundit ja Hanna ovat ihan hyviä, mutta kappale junnaa, ja sanoitus ei toimi. Ei se mitään. Suomen karsinnoissa äänestin itse Lovexia, mutta tällä nyt mennään eikä ainakaan vielä hävetä. :) Tsemppiä Hannalle, ja ei sillä tuloksella ole niin väliä!

Liettua
Näin introvertti kappale ei oikein sovi näin ekstroverttiin kisaan. Laulussa on periaatteessa elementtejä, joista voisin pitää, mutta käytännössä ei vain iske yhtään.

Kreikka
Kyllähän tämä renkutus toimii, omaperäisyyspisteitä nolla.

Ruotsi
Ola Salo on superihku, pisteitä ropisee, mutta tuskin voittoon asti. Kun tämän kappaleen on nyt kuullut noin miljoona kertaa, ei enää tunnu siltä että jotain puuttuu. Kohta tämän on vain kuullut jo liiankin monta kertaa. Kyllä mie pidän!

Ranska
Mahdollinen yllättäjä. Sympaattinen euroiskelmä. Joitain voi ärsyttää englannin ja ranskan sekoittaminen, minusta se on tehty lähes nerokkaan lystikkäästi. Kun osaa muutaman sanan ranskaa, tuskin huomaa koska kieli vaihtuu, pitää kuulijan valppaana.

Venäjä
Menevä poppis kärkikahinoihin. Nähtäväksi jää kuinka tytöt klaaraavat livenä.

Saksa
Tämä swingi on monien ykkössuosikki, minusta tämä on ehkä kisojen sietämättömin kappale. En vain tykkää. Jakanee mielipiteitä rajusti.

Ukraina
Ensireaktioni oli, että ei helvetti tällaista pelleryhmää, tää on karsee! Mutta dada-hitti on auennut vähitellen minullekin. Kärkipaikka hakusessa, mutta toivon että joku balladi pärjäisi kuitenkin paremmin näin vaihteeksi.

Iso-Britannia
Ensireaktio tähänkin oli lievästi sanottuna negatiivinen, mutta myönnetään että tässäkin on jonkinlainen idea, ei kuitenkaan kovin kantava.

Romania
Aika mukava, mutta se ei taida riittää kovin pitkälle. Tulee mieleen ranskalaiset etno-rockbändit.

Armenia
Kelpo balladiedustaja, joka saattaa toimia livenä aika hyvinkin.

Yhteenveto:

Serbia on paras, seuraavana ehkä Ruotsi ja Georgia. Mukana on hirvittävän paljon erityylisiä kappaleita, mikä on kivaa! Luvassa on hauska show, jossa tulokset kiristävät taatusti jonkun hermoja, mutta niitä ei pitäisi ottaa turhan vakavasti. :)

Semit ohi

Järjestelyt menivät hyvin. (Kommentit kotisohvanäkökulmasta.)

Lava näytti tosi komealta ja suunnilleen kaikki laulutkin kuulostivat hyviltä. Väliaikanumeroissa oli ihan oikeita elementtejä. Kukaan ei mokannut, Leppilampi suorastaan yllätti rennolla charmillaan. Pidin postikorteista, niissä näkyi mukavasti arkisiakin asioita, vaikka myönnän olleeni sen verran tohkeissani, etten pystynyt niihin oikein keskittymään.

Veikkaukset menivät keskinkertaisesti: puolet oikein. Pienestä kotiraadista lähti aika monta ääntä, niitä saivat: Serbia, Georgia, Montenegro, Itävalta, Andorra, Islanti, Kroatia, Bulgaria, Tsekki ja Israel.

Kaikista eniten petyin Turkkiin, se kuulosti aika mitättömältä. Suurin yllättäjä oli Kroatia (kotiraadin ääni ei sentään tullut minulta).Andorran pojat saivat vihdoin minutkin syttymään, ja ihastukseni Serbiaan ja Marijaan vahvistui jo lähelle hullua rakkautta. Se on sitä järjen vievää viisutunnelmaa! :)

Unkarin tyttö veti loistavasti, mutta kun en vaan tykkää tuollaisesta (jatkoon pääsy kyllä ansaittu), Albanian viisu taas on vähän vieläkin mun guilty pleasure.

Tuloksiin voi tietysti olla tyytymätön, mutta niin se aina käy. Ei se jaksa kauheasti edes hermostuttaa. Viisupolitiikasta kirjoitan ehkä lisää myöhemmin, mutta nyt sanon vain, että eniten yllätti Moldovan ja Makedonian jatkopaikat, ja eniten kirpaisi Islannin ja Andorran putoamiset.

Ai niin, eniten itse asiassa järkytti se, miten huonosti rokkikappaleet menestyivät kautta linjan. Vaikuttaa siltä, että kovaa kailottavat naiset ovat nyt tosi hot, ja että epäpuhdasta laulua ei katsota kovin hyvällä.

SERBIA VOITTOON!

Ja jatkoon menevät...

Siis Euroviisujen finaaliin menevät ainakin Serbia, Sveitsi ja Turkki. Näin ennustan minä, ja monet muutkin. :) Kaikki riippuu tietenkin viime kädessä illan esityksistä, niin kuin pitääkin. Toivottavasti tulee joitain yllätyksiäkin.

Loput seitsemän finalistia ovat veikkaukseni mukaan: Latvia, Andorra, Tanska, Kypros, Georgia, Islanti ja Slovenia.

Kilpailu tulee varmaan olemaan kova, ja tuo joukkio ei ole se mitä itse haluaisin nähdä, pitää olla inhorealistinen ja laskelmoiva ennustuksissaan. :P Pelkään esim. esiintymisjärjestyksen vaikuttavan niin, että alkupään viisut unohtuvat liikaa, vaikka minusta sieltä löytyvät monet parhaista.

Diktaattorina pistäisin jatkoon seuraavat: Serbia, Georgia, Kypros, Islanti, Tsekki, Bulgaria, Israel, Turkki, Valko-Venäjä ja Malta. Ehkä, tosi vaikea valita, ja illan esityksen jälkeen mieli muuttuu varmasti, niin kuin pitääkin. :)

Semifinaalinennakkoa laulut 19-28

Euroviisut ovat vallanneet blogini, mutta ei huolta, kohta ne ovat jo ohi. Viimeiset mielipiteet semifinaalin kisailijoista ennakkoon:

19. Norja

Guri Schanke on viehättävä kuten Portugalinkin edustaja, valitettavasti vain he kummatkin esittävät saman laulun, ainakin melkein, ja vielä näin lähellä toisiaan. Eikä se ole edes kovin hyvä laulu. On makuasia kummasta pitää enemmän, minä en jaksa päättää, koska ei sillä ole oikeastaan mitään väliä.

20. Malta

Video on ultraromanttinen hömpötys pääosassaan Olivia Lewis. Sopii loistavasti tähän melodramaattiseen lauluun, joka mahdollisesti vetoaa perinteisiin viisudiggareihin. Ihan kiva.

21. Andorra

Periaatteessa ihan kivaa neopunkkia (tai mikä lie on oikea termi) Anonymousilta, mutta muistuttaa tosi paljon esikuviaan. En tiedä miksi en ole täysillä tämän takana, mutta veikkaan että menestystä tulee. Sanoma on supersopivan positiivinen näihin kisoihin.

22. Unkari

On vaikea arvioida, kuinka Magdi Rúzsa tulee pärjäämään Euroviisuissa, mutta muuten povaan hänelle pitkää ja menestyksekästä uraa. Ei ole ihan lempimusaani tällainen blues, ja varsinkin tässä kontekstissa en oikein jaksa, mutta ei tämä huono ole.

23. Viro

Perinteistä viisutyyliä edustaa Gerli Padar eikä taida herättää tarpeeksi huomiota päästäkseen jatkoon. Melodia ja kertosäe kuitenkin miellyttävät korvaani.

24. Belgia

Luulenpa, että tässä vaiheessa iltaa The KMG's ottaa yleisön haltuunsa kuin lasillinen raikasta vettä juhlinnan keskellä. Normaalioloissa en tällaista kuuntelisi, sopii kuitenkin hyvin kepeisiin kekkereihin.

25. Slovenia

Oopperalaulantaa musiikillisessa sekametelisopassa. En tiedä mitä sanoisin, tai joo... Riippuu ihan hetken fiilingeistä, kuulostaako Alenka Gotar minusta jotenkin makeelta vai täysin sietämättömältä.

26. Turkki

Turkki on todellinen laatumaa mitä tulee viisuiluun! Pitäisikö veikata Kenan Doğulua voittajaksi? Tässä on perinnettä yhdistettynä nykyaikaan, vähän erotiikkaa, rutkasti tarttuvuutta ja erittäin tanssittava biitti.

27. Itävalta

Tässä tulee nyt niin paljon uusia lauluja, että pää menee pyörälle (siinä mielessä ihan hyvää tutustua näihin näin ennakkoon). Ei ehkä ihan tyypillisin viisu Eric Papilayalla, mutta tämän voi kuvitella radioon. Positiivinen ja voimakas meininki. Voisin alkaa pitämään tästä.

28. Latvia

Bonaparti.lv saa kunnian esiintyä viimeisenä ja hämmentää yleisön lopullisesti. Minua ainakin nauratti, ja mahdollisesti se on tarkoituskin.

Nykyään kun kaikki on niin tarkasti brändättyä ja kohdistettua on lystikästä, että on olemassa kilpailu, jossa voi olla mukana melkein mitä tahansa, ja sitten ne pitäisi laittaa järjestykseen. Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta juuri se on niin mukavaa!

Semifinaalinennakkoa laulut 10-18

Kommentteja esittelyvideoiden perusteella, jotka löydät vaikka täältä.

10. Alankomaat

Edsilia Rombley vaikuttaa rutinoituneelta esiintyjältä, kappale ei vain ole kovin mieleenpainuva. Ei tässä varsinaisesti mitään vikaakaan ole. Tuskin menee jatkoon.

11. Albania

Esittelyteksti saa Frederik NDocin ja laulun tekijät kuulostamaan tosi merkittäviltä musiikkialan ammattilaisilta. Luulen, että yleisesti tätä tekelettä pidetään vanhanaikaisena ja ehkä hieman huvittavanakin, mutta minuun Frederikin charmi puree jollain perverssillä tavalla, ainakin hiukan. Ei tämä nyt mikään suosikkini sentään ole.

12. Tanska

DQ ei onnistu olemaan tarpeeksi Drama Queen tässä esityksessä. Vaikka puitteet ovat komeat, sydäntä ja intohimoa puuttuu. Monien mielestä tämä voi kuitenkin olla kelpo diskohumppa, minuun ei nappaa.

13. Kroatia

DragonFly feat. Dado Topić esittää lötkön tekeleen, joka sekin alkaa kuulostaa hieman paremmalta usean kuuntelun jälkeen. Tätä voisi kuvitella autollamatkustamisen taustamusaksi. Viisuissa on näillä kohdin selvä tason notkahdus.

14. Puola

Siis en tiedä, alkavatko korvani puutua, viisuväsymys iskeä vai olivatko alun laulut oikeasti parempia? The Jet Set kuulostaa hyvin keskinkertaiselta tässä tanssittavassa viisussa, ahkeralla aivopesulla tämäkin jäisi varmaan päähän pyörimään. Sellaista en kuitenkaan toivo.

15. Serbia

Olen kuullut vinoiluakin Marija Šerifovićin ulkoisesta olemuksesta, mutta minä voisin innokkaana tiedustella hänen stailistinsa yhteystietoja. Tämä on ihana, vaikka alussa yritin vähän pullikoida vastaan, että voisi se Serbia välillä lähettää jotain erilaista eikä saman laulun kopioita joka vuosi, mutta... Ehdottomasti yksi ennakkosuosikeista. Eiköhän pääse oikeuksiinsa tässä rakosessa.

16. Tsekki

(Olen törmännyt jo kolmeen tapaan kirjoittaa Tšekki, joten anteeksi jos olen siitä sekaisin enkä jaksa enempää tarkistaa.) Vakiintunut rokkibändi Kabat esittää kappaleen, josta on tosi vaikea saada otetta, mutta pikku hiljaa olen lämmennyt tälle vähän enemmän. Mukavan salaperäinen sanoitus.

17. Portugali

Sori vaan Sabrina, mutta taidan jättää tämän tanssin väliin. Ei tämä ole kauhea, vain keskinkertainen latinovaikutteinen iskelmäyritelmä, joka tuskin herättää kenenkään huomiota (portugalilaisia lukuun ottamatta). Parempi onni ensi kerralla.

18. EJT Makedonia

Rotusääret-kilpailun voittaa Karolina. Viisu on hyvin perinteinen, etten sanoisi hieman tunkkaisen vanhanaikainen. Varmaan tällä joitain pisteitä heltiää ainakin Balkanilta, omalla tavallaan ihan pätevästi muotoiltu tuote.

Semifinaaliennakkoa laulut 1-9

Näin aluksi haluaisin sanoa, että näin joitain pätkiä tv:n esikatselmuksista, ja siinä vaiheessa kaikki kappaleet kuulostivat tosi kauheilta. Nyt kun netissä olen vilkuillut näitä, niin ne miellyttävät huomattavasti enemmän. Tästä voimme päätellä, että osatakseen arvostaa Euroviisu-kappaleita täytyy olla oikealla viisutuulella! Ja nyt mielipiteitä esikatseluvideoiden perusteella:

1. Bulgaria

Elitsa Todorova ja Stoyan Yankoulov aloittavat kilpailun varmastikin näyttävällä esityksellä paukuttelemalla rumpujaan. Pidän tästä, koska minulle tunnelma ja saundi on usein tärkeämpiä kuin melodia. Voi unohtua kuitenkin äänestäjiltä pitkän kisan kuluessa.

2. Israel

Teapacks on ollut kasassa jo kauan, ja vaikka kaikenlainen kohina ja poru tämän esityksen ympärillä on saanut aikaan pienoista epäluuloa, tämän laulun voisi kuvitella olevan olemassa ilman viisujakin, se kuulostaa siis ihan oikealta musiikilta.

3. Kypros

Tämä on jo kolmas kerta, kun Evridiki esiintyy Euroviisuissa. En silti muista häntä ollenkaan. Kolean synkähkö esikatseluvideo teki palveluksen tälle elektroniselle esitykselle, joka voi livenä joko säväyttää tai sitten jättää täysin välinpitämättömäksi, kumpaankin on mahdollisuuksia.

4. Valko-Venäjä

Esittelytekstistä saa sen kuvan, että taustavoimat osaavat hommansa. He saavat tämän omalla tavallaan draamallisen, hieman Bond-teemoihinkin vivahtavan laulun tekijät ja esittäjän, Koldunin, kuulostamaan tähdiltä. Varmasti nuori mies sopii rooliinsa hyvin, mutta ilman viitekehystä esitys saattaa jäädä hieman ohueksi.

Toisaalta useamman kerran kipaleen kuultuani olen ihan varma, että tämä on ainakin jossain päin maailmaa aikamoinen radiohitti.

5. Islanti

Jos olet joskus katsonut Ruotsin tv:n viisujen esikatselmuksia, on Eiríkur Hauksson varmaan tuttu hahmo, ja onhan mies esiintynytkin näissä kisoissa aikaisemmin, jopa kahdesti. Hänen sympaattinen olemuksensa saa ainakin tämän katsojan hieman puolueelliseksi, vaikka muuten sentimentaalisuus voisi herättää torjuntareaktion. Luulisi tällaisen rokkiballadin vetoavan ainakin suomalaisiin, ihan oikeaa melodiaa tarjolla.

6. Georgia

Tämä kappale taitaa olla kisojen jännittävin musiikillisesti, ei ehkä kuitenkaan tarpeeksi tarttuva. Ihan aluksi pidin tätä ehkä suosikkinani, tällä hetkellä minulla ei yhtä sellaista ole. Georgia on uusi maa näissä kuvioissa, joten edustajaksi sopii hyvin nuori, raikas ja lupaava Sopho.

7. Montenegro

Kivaääninen Stevan Faddy on onnistunut saamaan sopivan esiintymispaikan, sillä tämä menevä ja mutkaton ralli kuulostaa tähän väliin raikkaalta, vaikka aika keskinkertainen onkin. Mitä kieltä Montenegrossa puhutaan? Joka tapauksessa se on saatu kivasti rimmaamaan tässä kertosäkeessä.

8. Sveitsi

DJ BoBo tuo mukanaan ammattimaista showmeininkiä, ja sellaisella saatetaan päästä pitkälle. Alku on lupaava, mutta minua hieman häiritsee touhun iloisuus ja keveys; vampyyrit yleensä tenhoavat paremmin vähän matalammilla taajuuksilla.

9. Moldova

Natalia Barbu osaa paitsi laulaa myös soittaa viulua. Se ei pelasta tätä aika meluisaa kappaletta, joka ei nyt ainakaan tällä hetkellä iske minuun.

Musiikki on oikeastaan ihan kivaa, ehkä kaipaisin esittäjältä jotenkin militantimpaa otetta, tuntuu että tässä pitäisi karjua oikein kunnolla. Annan tällekin mahdollisuuden onnistua vielä itse kisassa. :)

Ylen Euroviisu-sivut

Muutamia kriittisiä huomioita Ylen Euroviisusivuista.

Ihan aluksi toivoisin, että linkit itse kilpailukappaleisiin eli esittelyvideot löytyisivät helpommin ja vähempien linkkien takaa. Toivoisin myös, että maiden lisäksi olisi luetteloitu myös kappaleiden nimet ja esittäjät. (Oletan kuitenkin että ne löytyvät jostain, vaikka ei tästä minun löytämästäni luettelosta.)

Samoin soittimen vieressä olevat listat uusimmista ja suosituimmista kappaleista antavat vain maan nimen. Vielä suuremmaksi puutteeksi koen, että näissä listoissa ei ole kaikkia maita, sillä helpoimmin klikkailisi vaikka kaikki läpi näistä listoista eikä erilliseltä sivulta.

Viisukone voisi sinänsä olla ihan hauska turhake, mutta enemmän se on vain turhauttava harhake. Kysymyksiin on tosi vaikea vastata hupimielelläkään. Oletteko ihan varma, että haluan kuulla laulun englanniksi, ranskaksi tai monella kielellä? Ehkä haluaisinkin suosia vaikka esittäjien äidinkielisiä esityksiä? Tämä olisi varsin luonteva vaihtoehto.

Minun pitäisi äänestää Tsekin Kabatia tulosten perusteella. No, joo... Eihän tätä ole tarkoitettu vakavasti otettavaksi, eikä kritiikkiänikään välttämättä, mutta keksin vain, että tällainen testi toimisi paremmin eliminoimalla niitä vaihtoehtoja, joita ei halua. Esimerkiksi voisi valita, että ei halua englanniksi laulettavan maailmanrauhasta, ja että tanssityttöjä ei saa olla kolmea enempää. Vaihtoehtoja pitäisi olla useampia, ja niitä voisi valita monta. En usko että tuo olisi kovin paljon vaikeampaa toteuttaa. :)

Valmistautumista Euroviisuihin

Kuulun niihin, jotka ovat tottuneet katsomaan viisuja jo pienestä pitäen melko uskollisesti. En jaksa ostaa viisukirjoja tai hyppiä kaupungilla Lordi-naamiossa, vaikka kisat voitettiinkin, mutta katsoa ne aion tietenkin.

Ennakkotunnelmoida voi vaikka seuraavissa paikoissa:

Helsinki 2007 -blogi

Euroviisut - Etusivu

Ymmärrän, että tapahtumasta yritetään ottaa kaikki irti, mutta toisaalta hyödyn maksimoinnista tulee helposti sellainen väkisin vääntämisen tunne, ja hauskuus unohtuu.

Toivon, että Suomi onnistuu järjestelyissä hyvin - välillä uskon siihen, toisinaan iskee epäuskon hetkiä. Näin osittain sen ohjelman, jossa arvottiin Euroviisujen esiintymisjärjestys, ja se oli hieman kökkö kaikkine saunalavasteineen (ja sen yhden urheilutapahtuman avajaisia ei edes muistella). Tuskin sitä juuri kukaan katsoi, mutta pahinta olisi juuri yrittää mättää ohjelmaan kaikki mahdolliset suomikliseet. Apocalypticaa toivoin väliaikaohjelmaksi, koska se on kaikin puolin loogista, joten siihen olen ainakin tyytyväinen.

Man Utd - Milan AC

Mestarien liigan finaalivastustajat ovat siis selvinneet. Näin Manchester Unitedin fanina olisin toki suonut heidän voittavan, mutta hyvä näinkin. Toisaalta on ihan mukava, että finaalissa on kaksi eri maata edustettuna.

"Vesipalloilu" ei ehkä yleensä ole kaikista hienointa seurattavaa, mutta viihdyttävä otteluhan se oli, ja Milan ansaitsi voittonsa. Jos Man U olisi saanut maalin toisen puoliajan alkumetreillä, kaikki voisi olla toisin. Tulos oli siis vakuuttava 3-0 voitto Milanille.

Unitedilla taitavat kuitenkin ne loukkaantumiset hieman häiritä loppukauden tärkeitä pelejä. Puolustus ei oikein osaa pelata yhteen nykyisellä miehityksellä, tosin Heinze oli eilen oikealla paikallaan, ja se näkyi. Luulen, että Giggs ja Ronaldokin kaipaisivat välillä lepovuoroja loistavuudestaan huolimatta. Toivotaan, että Manchester United vie kuitenkin jonkun pokaalin tällä kaudella, tai sitten minäkin voin olla jo hieman pettynyt.

(Ei niin kovin) Ruma Betty

Minäkin katsoin sitten tämän sarjan ensimmäisen jakson, kun se tuli uusintana. Yllättäen tuli mieleeni hieman Tim Burtonin tuotokset, vaikka gotiikasta ei olekaan kysymys. Lähinnä tarkoitan tyyliteltyä miljöötä, ja sympaattista ulkopuolisen oloista päähenkilöä. Terävyyttä yksityiskohdissa, muttei silti mitään niin kovin ilkeää tai kyynistä.

Toinenkin jakso tuli katsottua, ja vaikka en enää ajatellut Burtonia, niin ehkä kuitenkin sarjakuvia. Henkilögalleria ja tyyli on vähän sellainen, vaikka supervoimia ei kenelläkään olekaan.

Itsekin vähän vähemmän kauniina henkilönä voisi tietysti loukkaantua, että söpö Bettykö ruma? Mikäs minä sitten olen? Mutta eiköhän tuo nimi yritäkin hieman provosoida. Erilaisuudesta suhteessa tiettyyn maailmaan on tietysti kysymys, ja kun muoti on kauneuden valtakunta (tai ainakin yrittää itsensä sellaiseksi määritellä), sopimaton palikka on tietysti ihan luontevasti siis ruma.

Tavallisessa elämässä ei kanssaihmisiä tule niin hirveän tarkasti tuijoteltua, eikä ihmisten "rumuus" paljon häiritse, ainakaan minua, mutta TV:ssä kieltämättä näkökokemus korostuu kun ei paljon muutakaan ole, joten ulkonäkökriteeritkin lienee erilaisia. Ei sen puoleen, ei minua juuri kenenkään ulkonäkö TV:ssäkään häiritse.

Jos uusi trendi siis on pistää sarjaan "ruma" henkilö, ymmärrän sen kyllä. Kun katsellaan tarpeeksi kauan jotain Täydellisiä naisia, niin katsojallekin voi tulla mieleen ajatusleikki: mitä jos tuonne joukkoon pistettäisiin tällainen tavallinen tallaaja, mitäs siitä seuraisi?

Joka tapauksessa parin jakson perusteella Ruma Betty vaikuttaa kohtuullisen sympaattiselta sarjalta, vaikea sanoa mihin se siitä kehittyy. Useimmat sarjat vaikuttavat alussa vähän tönköiltä, mutta silti niihin voi syystä tai toisesta jäädä koukkuun.

Aloitussanat

Katselen paljon TV-ohjelmia, joten miksi en kirjoittaisi niistä?

Olen pääkaupunkiseudulla kaapelitaloudessa asuva nainen, iältäni 30+, omistan TV:n, mutta en vielä digiboksia. Varmasti vielä senkin hankin joskus lähitulevaisuudessa.

Ruutu voisi tietysti viitata myös tietokoneen näyttöön, mutta alkuperäinen tarkoitus on siis blogata TV:stä, mutta katsotaan mitä tästä tulee, mennään minne virta vie.

Joka tapauksessa suuri osa maailmaa suodattuu meille median (esim. TV) kautta, joten periaatteessa aiheethan ovat loputtomat. :)

Sarjoissa pysyttelen samassa tahdissa kuin "normaalit" suomalaiset kanavat (tai tosiasiassa olen usein jäljessä tästä videoiden takia), joten se kannattanee ottaa huomioon. Tarkoitus ei ole spoilata ketään, mutta kannattaa tietysti ottaa itse huomioon, jos ei ole ajan tasalla "ajankohtaisissa" tapahtumissa, ja välttää lukemista.

Jos joku jotain haluaa kommentoida, niin siitä vaan, mutta voin poistella niitä oman harkintani ja viitseliäisyyteni mukaan. Lähinnä siis kyseeseen tulee pahat spoilerit, häiritsevä spämmäys ym. Pelätä ei tarvitse.

Joten eiköhän tällä päästä alkuun. Toivotaan että myös jatkoa seuraa. :)